Chilen puolella ollaan ja maailmankuulussa adrenaliini-seikkailulomakeskuksessa Pucónissa loikoilemassa kerrossängyssä. Tarjolla olisi aktiviteetteja tulivuorikiipeilystä koskenlaskun kautta laskuvarjohyppyyn, mutta löhöily sisätiloissa on aktiiviteeteista parhain. Olemme ensimmäistä kertaa dormitorio-majoituksessa, yhteinen huone kahden mahdollisen muukalaisen kanssa. Kylä on piukeena porukkaa tähän aikaan vuodesta, eikä jaksettu lähteä ajelemaan ympäriinsä muunlaisen majapaikan toivossa. Viime yön huoneen jakoivat kanssamme kaksi chileläistä nuorta neitosta, jotka saapuivat illalla, vaihtoivat saman tien bailando-asut ylle ja häipyivät yöhön. Aamun valjettua kävivät hakemassa tavaransa ja poistuivat bussiasemaa kohden. Those were the days...
Ulkona tuuli vinkuu, piskottelee ja lämmintä +15, samanlaista keliä on luvattu seuraaviksi päiviksi ja nyt onkin sopiva hetki lähteä pohjoista kohden helteistä nauttimaan (nautinnon ja tuskan raja on tosin hiuksenhieno, kun kyseessä on helteessä polkeminen). Luonnonpuistojen ja takamaiden osuus on nyt ohi ainakin joksikin aikaa, siirrymme merenrantaa ja viinialueita kohden. Aikaa ja itseämme säästääksemme hyppäämme huomenaamulla bussiin ja nautimme moottorin voimasta, joka kuljettaa meidät n. 400 km pohjoisemmaksi Chillaniin.
Argentiinan puolelta saavuimme Chileen takaisin perjantaina Junin de los Andesin kylän kautta, jossa vaihdoimme loput Argentiinan pesomme suklaaseen, jäätelöön, lihaan, pastaan ja punaviiniin. Pennittömänä sopi lähteä Mamuil Malalin raja-asemaa kohden, takamailla kuin ei mitään rahalla saatavaa ole. Kolme viimeistä pyöräilypäivää on puskettu kovaan vastatuuleen, olipahan vääntämistä. Tämä riski oli kyllä tiedostettu, koska yleensä lännestä tuulee ja kovaa erityisesti Andien itäpuolella. Käsivarret, hartiat ja selkä olivat huomattavasti jalkoja kovemmalla koetuksella, kun piti yrittää pitää pyörä puuskissa pystyssä ja tiellä. Pyöräily näytti välillä siltä, kuin olisi hyvässä myötälaitaisessa edennyt. Kipuaminen oli huomattavasti maltillisempaa kuin edellisellä ylityksellä, koska olimme jo valmiiksi melko ylhäällä. Oli kuitenkin hieno nähdä Andien Argentiinan puoli, maisema on käsittämättömän erilainen. Andien vaikutuksesta lähes kaikki sadepilvet laskevat vetensä Chilen puolelle ja Argentiinan puoli jää kuivaksi & karuksi. Siellä pyöräillessä tunnelma oli kuin suoraan lännen elokuvista, Ennio Morriconen musiikki kaikui pääkopassa ja alueen alkuperäisväestökin on jonkin sortin intiaaneja kaiken lisäksi.
 |
| Tuulella on tilaa puhaltaa |
 |
| Hyvät, pahat ja rumat vai kourallinen dollareita |
 |
| Siellä missä asfaltti päättyy ja pilvet roikkuvat alhaalla |
 |
| No pysyyhän se pyörä linjassa vastatuulessa kun tarpeeksi vääntää |
 |
| Lanin-tulivuori saman nimisessä kansallispuistossa juuri ennen Chileen saapumista |
Eilen otimme jo rennosti, Pucóniin saavuimme Curarrehuesta termaskylpyjen ja kyläjuhlilla nautittujen hiukopalojen kautta. Termaksessa lojuimme erilaisissa mineraalivesialtaissa itsemme veltoiksi ja sieltä lähdettyämme onneksi vastatuulen kompensoi alaspäin ajeleminen. Normi 10h yöunet päälle, kunnon kahvi aamulla instant-litkun sijaan ja seuraavien päivien suunnitelmat muhimaan, jahka huomiselta pikataipaleelta selviämme.
 |
| Päivän kulun voi lukea pyöräilijän naamasta iltasella: sorateitä, vastatuulta, pölyä ja tuhkaa. |
 |
| Vanhan liiton Hospedaje Curarrehuessa |
 |
| Näitä tiellä liikkujia on parempi pyöräilijän väistellä |
 |
| Lounastauko kyläjuhlilla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nimi olis kiva, kuva ei välttämätön