keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Italian Dolomiitit sähkömaastopyörillä

Mitäpäs sitä sähköpyörämatkatoimiston perustajat lomallaan muuta tekisivät kuin lähtevät sähkömaastopyöräilemään. Mielikuvituksen puutetta, voisi joku sanoa. Reissun päätarkoitus oli päästä kokemaan mahtavat Dolomiitit pyörillä. Ja tämä toteutuikin, ai että mitä pyöräilyä! Ilman sähköavustusta ei meillä näille reiteille olisi ollut mitään asiaa, ainakaan tällaisilla päivämatkoilla.

Matkan lähestyessä väijyimme ahkerasti sääennusteita, isomman saderintaman sattuessa kohdalle lokakuun alussa lämpöasteet jäävät ylhäällä vuorilla alle kymmeneen ja parhaassa tapauksessa saattaa sataa lunta. Ennusteet heittelivät ja vaihtelivat, mutta lopulta sään haltijat lupasivat meille suotuisia kelejä ja tämä lupaus pitikin.

Punainen viiva - pyöräreitti 

Lensimme Venetsiaan ja ihmeteltyämme päivän kerrassaan erikoista kaupunkia, köröttelimme bussilla charmia tihkuvaan Cortina d'Ampezzon vuoristokylään. Vuokrasimme paikallisesta pyöräliikkeestä sähkömaastopyörät ja homma toimi aika kivasti, normisäätöä pyörien viilamisessa sopiviksi. Saimme myös hyvät viime hetken vinkit eeppisestä reitistä, jonne suosittelivat meidän lähtevän.


Kaunista oli ja turisteja riittävästi


Pyöräilypäivä 1. Cortina d'Ambezzo - Rifugio Sennes/Parco Naturale Fanes-Sennes 

Cortinasta poljimme upeaan nousuun vuorten keskelle ja päädyimme muutaman tunnin kuluttua Rifugio Fanesille, jossa lounasmahdollisuus oli iloinen yllätys. Valtavan hienot maisemat joka puolella, toinen toistaan hienompaa pätkää. Täysin vatsoin laskimme mahtavaan alamäkeen Rigugio Pederulle, josta lähdimme taas nousemaan järkyttävään ylämäkeen. Silmäilimme seinämää epäuskoisina, voiko tuosta nousta edes sähköpyörillä ilman keulimista. Taisi olla jyrkin koskaan pyöräilemämme nousu.

Maisemat kohdillaan tällä pyörämatkalla


Paikoitellen voi joutua työntöhommiin myös sähköpyöräillessä

GPS toimi hyvin, paperikartta hyvä suunnittelussa ja luo tunnelmaa

Ylhäällä leppoisaa pyöräilyä ilta-auringossa, yöksi jäimme 2126 m korkeuteen Refugio Sennesiin. Elämyksellinen päivä kirkkaassa kelissä, auringonlasku vuorilla kruunasi päivän.


Perillä 


Pyöräilypäivä 2. Rifugio Sennes - San Vigilio di Marebbe

Päivä valkeni pilvisenä, pysähtynyt ja aavemainen tunnelma. Majapaikassa tukeva aamiainen ja taas kelpasi aloittaa päivä alamäellä. Sen verran oli irtokiveä ja jyrkkää laskua, että Matti veti reissun ainoat lipat. Vauhti oli onneksi hiljainen ja ei vaurioita. Tästä jäi hyvä muistijälki tiukkiin alamäkiin, vauhdin ei näissä olosuhteissa kannata antaa nousta liian kovaksi.

Vuorilta metsään

Nousimme metsän siimekseen ja ymmärsimme olevamme jonkinlaisella metsälaitumella. Kuulimme välillä läheltä ja toisinaan kauempaa melkoista mylvintää. Epäselväksi jäi, lähtikö ääni hirvestä vai lehmästä, ilmassa oli jännityksen tuntua. Nousimme sateessa Rifugio Vallandrolle lounaalle, sieltä alas Rifugio Piazzan ohi ja kovavauhtinen lasku kiiltävää asfalttia pitkin Pragsin kylään.


Pilvet alhaalla ja pyöräilijät ylhäällä


Matka jatkui kivaa reittiä laaksonpohjaa pitkin Lago di Valdaora -järvenrantaa seuraillen. Sitten pieni virhearvio reitin suhteen, hullu nousu laskettelurinteen downhill -rataa ylöspäin... Sieltä kun pääsimme asfalttitielle, ylämäki jatkui vuoren kylkeä ja sähkölataus hupeni. Päivä oli ollut pitkä ja akut vetelivät viimeisiään. Meidät pelasti pitkä & ilmava lasku Marebben kylään. Perille päästyämme olimme aika puhki, ruokaa oli kuitenkin saatava. Onnistuimme löytämään avoimen ravintolan ja yllätys, siellä oli saksalaistyyliset meluisat hääbileet muuten täysin hiljaiseessa kylässä. Ruoka oli erinomaista ja juopuneet germaanitkin poistuivat ennen pääruokaa. 

Pyöräilypäivä 3. San Vigilio di Marebbe - Arabba

Aamun aloitus oli pelkästään pyöräilijöille ja kävelijöille tarkoitettu leppoisa metsätie hulppeine näkymineen. Metsä höyrysi auringonpaisteessa edellisen päivän sateiden kosteutta. Pyöräilyä kirkkaanvihreissä maisemissa, kylät söpöjä ja talot viimeisen päälle huoliteltuja Etelä-Tirolilaistorppia.

Vihreää  laidunta ja lehmiä näkyi  paljon


Longiarussa cappuccino -paussi, niin jaksoi taas nousta jeeppitietä pitkin vuoren päälle. Sieltä kovaan laskuun Alta Badiaan, pizzat naamaan ja tiukkaan nousuun laskettelurinteitä ylös Pralongia vuorelle. Kesällä tänne pääsee myös lasketteluhisseillä, mutta lokakuussa ne olivat kiinni. Vaivannäkö palkittiin, hieno reitti ilmavine näkymineen. Ja taas mentiin alamäkeen pitkään ja hartaasti, kunnes tultiin Arabban kylään. Pittoreski alppikylä tämäkin ja vaikuttavalla paikalla. Hiljaista, kuten muissakin vuoristokylissä kesäkauden jälkeen ja ennen talvisesonkia. Mutta ruokahuolto pelasi italialaiseen tyyliin onneksi.


Yläilmoissa 

Jokapäiväinen leipämme Struudeli


Pyöräilypäivä 4. Arabba -  Cortina d'Ampezzo 

Alamäellä päivä käyntiin, tie oli miellyttävä yllätys: Vesivoimalan juuri asfaltoitua täysin hiljaista huoltotietä aina Caprileen saakka. Pieni nykäisy Selva di Cadoreen munkkikaffeille, josta piiiiitkäään nousuun aina Rifugio Passo di Giaulle. Pientä epätietoisuutta aiheutti italiankieliset tietyökyltit alhaalla, jotka kertoivat tien olevan poikki ja läpiajo mahdollista vain tiettyinä kellonaikoina. Hyvin meni. Struudelitauon jälkeen laskettiinkin oikeastaan koko loppumatka Cortinaan todelle pitkästi ja aika kovaa. Maisema muuttui laskun aikana, karuilta vuorilta lähdettiin, alempana syysruskan värittämään metsään ja viimein niittyjen kautta Cortinaan.

Nättiä on 

Kohtuullisen kokoiset aurauskepit

Cortinaa kohden


Valtavan hieno pyöräkeikka ja monipuolinen reitti, yksi parhaista. Maisemat lumoavia, jos näin lattea kielikuva sallitaan. Näillä reiteillä sähkömaasturi oli elementissään.

Ilma oli mitä parhain, joten päätimme jäädä vielä yhdeksi päiväksi vuorille patikoimaan. Koska aikaa oli vain päivä, otimme 8 h rykäisyn paikoin tiukoillakin reiteillä ja näännytimme itsemme koko rahalla. Välillä nousuissa tarvitsi kaikkia raajoja, mutta silmä lepäsi patikkareitilläkin.

Tämän nousun päällä törötti Cliffhanger Lodgen rauniot, Stallone(kin) was here 

Ilmavaa on ja sininen taivas

Italialainen ruskaretki

Oman elämänsä Cliffhanger

Vauhdilla alamäkeen

Sen verran oli järkeä päässä, että emme lähteneet Via Ferrata -reitille killumaan koukuissa vuorenseinämälle. Läheltä piti, pyörävuokraamo vuokrasi kiipeilyvarusteita ja kaveri oli sitä mieltä, että kyllä te sillä reitillä pärjäätte vaikka toisella meistä ei ole alkeellistakaan kiipeilykokemusta. Löysimme onneksi Youtubesta pätkän kyseisestä reitistä, missä tyyppi hapuili jalan- ja kädensijaa kalliosta pystysuoralla 400 m korkealla vuorenseinällä vaijerissa roikkuen. Otimme onkeemme, ei ehkä meille tarkoitettua.

Oli aika laskeutua alas vuorilta, bussi alle ja Cortinasta Veronaan (käytimme siirtymiin pitkälti Flix-busseja, joita voi tosiaankin suositella: hyvä verkosto, halvat hinnat, siistit bussit, nettikauppa ja suht aikataulussakin vielä). Turistivirran vetämänä kävimme pussailemassa Romeon & Julian parvekkeen alla ja nautimme kaupungin humusta päivän verran.

Romeon ja Julian rakkauden näyttämöllä, haudoille ei sentään vaellettu

Aamulla lähdimme Gardalle elpymään ja rentoutumaan muutamaksi päiväksi. Ohjelmassa villiuintia järvessä, hyvin syömistä ja 10 v. hääpäivän viettoa. Pitihän sitä kokeilla kaupunkipyöräilyäkin yhden päivän verran ja polkaista järvenrantaa pitkin Gardasta Sirmioneen, josta paatilla pyörien kanssa takaisin. Ei hullumpaa hommaa sekään. Jotenkin kuvittelimme etukäteen, että tuo muutama kymmenen kilometriä olisi jonkinlaista rantabulevardia, mutta reitti olikin osittain yllättävän rosoinen puskareitti. Gardalla syötiin muuten parhaat simpukat ikinä, kannattaa testata niitä Arrabbiata-kastikkeella

Viimeiset cappuccinot Gardajärven rannalla 


Paljon mahtui tähänkin reissuun, hyvä combo erilaista toimintaa ja viihdykettä. Kymmenen pistettä kymmenen päivän lomalle. Tullaan toistekin!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Tallinnan lähiökierros pyöräillen helteisessä heinäkuussa

Josko sitä raapustaisi muutaman sanasen viime kesän Tallinnan retkeltä ennen kuin tuleva kesä kolkuttelee ovella. Teki mieli lähteä extempore lomalle, jota oli siihen hetkeen tarjolla kokonaiset puolitoista vuorokautta. Nopeat "irti arjesta" -kiksit oli toiveissa, joten käänsimme katseemme etelään. Tallinnassa tulee loppujen lopuksi käytyä varsin harvoin, vaikka kotiovelta Länsisatamaan on 8 km. Perus maleksinta vanhassakaupungissa ei jaksanut kiinnostaa, mutta innostuimme ideasta ottaa pyörät mukaan, ja keskittyä Tallinnan lähiöiden ja takamaiden havainnoimiseen pyörien satulasta. Ja sehän oli mahtavaa se, melkein kun olisi ulkomailla ollut.

Happy eBikers kesälomalla vanhan liiton pyörillä


Uskollinen sotaratsu valmiina lähtöön


Aamulla liput tilaukseen, iltapäivällä paattiin ja alkuillasta pyöräilimme jo Telliskivessä lokaalien hipstereiden kanssa nauttien kesälauantain kuhinasta. Tankkaus F-Hoonessa (erinomainen sapuska, hyvät craft beerit ja ruusunlehti GT). Tästä oli hyvä aloittaa Tour de Tallinnan lähiöt. Kesäretken punainen lanka oli ei-niin-ilmeiset reitit ja paikat, joten rullailimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan majapaikkaan pitkän kaavan mukaan Merimetsän ulkoilualueen metsäpolkuja pitkin ja kävimme katsastamassa rannalta käsin Stroomin hiekkarannan. Hieno oli biitsi.

Aamulla tien päälle

Aamulla tukevan aamiaisen jälkeen pyörien selkään. Matti oli reitittänyt meidät jälkeen GPS:n avustuksella mielenkiintoisille poluille ja reiteille. Ihastelimme Mustamäen ja Lasnamäen lähiöunelmia, rappioromantiikkaa ja uneliasta sunnuntaifiilistä. Melkoisesti ovat lähiöt siistiytyneet parissakymmenessä vuodessa by the way.

Kaffepaussi Mustamäellä, kyytipoikana Borjomi & joku vihreä sokeriliemi

Välillä metsäreittejä

Ja sitten taas vähän raffimpaa maisemaa

Lähiöunelmia


Aurinko helotti ja +30 meni rikki, hikisinä saavuimme Tallinnan TV-tornille. Hissillä ylös, maisemakierros ja pientä hiukopalaa. Siitä olikin hyvä pyöräillä Piritan uimarannalle ja käydä vilvoittelemassa merivedessä. Siis oikeasti vilvoittelemassa. Ihmettelimme, miten näin matalalla rannalla voi vesi olla jääkylmää tällä kelillä. Seuraavana päivänä olikin uutisissa erikoisesta ilmiöstä, joka puski kylmää pohjavettä Pirittan rannoille ja vesi oli oikeasti hyistä. Tallinnassa keskusteltiin kesähelteellä, voidaanko niin kylmässä vedessä järjestää seuraavalla viikolla Ironman-kisaa.


Taksireittiä TV-tornille

Saku öllet ja sillivoileivät paikkasivat hikoilua

Piritasta Tallinnaa kohden 

Illallisen jälkeen oli aika polkaista satamaan. Helsingissä virittelimme otsalamput kypäriin ja viimeinen etappi oli Keskuspuiston kautta kotiin. Erinomainen irtiotto, tuntui kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla. Vahva suositus, pyörät mukaan ja reviiri laajenee. 


tiistai 26. kesäkuuta 2018

Happy eBikers Andalusian pyörämatka sähköpyörillä

Tällä kertaa olimme Andalusiassa työmatkalla, what a pleasure! Matti posotti pakettiautolla Euroopan halki sähköpyörät kyydissä ja jäi perusleiriin Aloran kylään. Tiina lennähti myöhemmin perässä ja pian Happy eBikers oli valmiina kenraaliharjoitukseen ennen asiakkaiden saapumista. Halusimme, että reitti on ajettu ja varmistettu talven jäljiltä, majapaikkojen dueñot tavattu ja kalusto testattu. Hyvä niin, mm. yksi mutavyöryn katkaisema tie vaati uudelleenreitityksen.


Työhuoneella huoltohommissa


Taksireitti, vaatii pientä uudelleenreititystä 


Jos Espanjan aurinkorannikko on koluttu ja kaipaat aktiivilomaa, suosittelemme katseen kääntämistä Malagasta vuorille. Andalusian vuoriston legendaariset valkoiset kylät, Los Pueblos Blancos, ovat silmiä hivelevän kauniita valkoisiksi kalkittuine taloineen ja kapeine kujineen. Kylät sijaitsevat usein upeilla paikoilla ja vuoret tarjoavat niille majesteettiset lavasteet. Täällä ollaan Andalusian sydänmailla ja tunnelma on raukean leppoisa. Jos sellainen paikka kun aito Andalusia on ylipäätään olemassa, niin nyt ollaan sen äärellä.  Parhaiten näiden kylien ja vuorten tunnelmasta saa kiinni, kun tekee matkaa pyörällä. Pyöränsatulasta katsottuna ehtii nauttimaan näkemästään ja mieli pysyy vauhdissa mukana.


Piti oikein pysähtyä ihastelemaan maisemaa


Ei tästä paljon leveämmällä kuljetuksella läpi mentäisikään


Reitti mahdollistaa kylästä kylään pyöräilyn ja tämä pitää ruokahuollon helppona. Ei täällä niin pientä paikkaa olekaan, missä ei voisi nauttia vähintäänkin cafe con lechen ja bocadillon.


Lounastauko


Vaikka kylät ovat matkan suola, niin todellinen taika piilee matkanteossa. Vuoristo on jylhää, ja maisemat ilmavia ja sykähdyttäviä. Näillä seuduilla sataakin välillä, siksi luonto on yllättävän vihreää ja vehmasta. Tieverkosto on pyörämatkailijan unelma; paljon pieniä, hyväkuntoisia ja hiljaisia teitä. Ollaan tarpeeksi kaukana suurista kaupungeista ja valtaväylistä, joka tarkoittaa suhteellisen vähäistä autoliikennettä, jolloin pyöräilijän on aina helpompi hengittää. Tällä seudulla on siis kaikki onnistuneen pyörämatkan edellytykset olemassa.


Appelsiinitarhoilla


Vesi lorisee

Sanomattakin on selvää, että korkeuseroja on paljon. Ei ole harvinaista, että ensin pyöräillään 10 km ylämäkeen ja päälle lasketellaan saman verran kiharaista neulansilmää. Täällä jos missä sähköpyörä on parhaimmillaan, ylämäkipyöräilykin on nautinto. Nousumetrejä kertyy päivän aikaan sen verran mittava määrä, että illalla polkeminen tuntuu juuri sopivasti jaloissa sähköstä huolimatta. Näin pyöräreissusta pystyy nauttimaan melkein jokainen, eikä tarvitse olla triathlonisti (tai masokisti) lähteäkseen pyörän kanssa lomalle näille vuorille.

       
Mahtava tie Sierra de las Nievesin luonnonpuistossa

Vaikka pieniä päällystettyjä teitä on paljon, on pyörän hyvä olla maastokelpoinen jos mielii myös vuoriston luonnonpuistoihin. Niitä ei kannata jättää väliin, ne kun ovat seudun todellisia helmiä. Puistoissa on paljon pyörällä ajettavia hiekka- ja sorateitä, jotka saattavat olla paikoin vuorilta valuneiden sadevesien syövyttämiä. On riskien minimoimista, että varusteet ovat kunnossa, välineet olosuhteisiin sopivat ja reitti suunniteltu huolella. Aina ei kännykän kenttää ole, ja luonnonpuistoissa ollaan välittömien palveluiden ulottumattomissa.


Henkeäsalpaavat maisemat


Sähkömaastopyörä on näillä takamailla elementissään. Sähköllä saa lisää potkua ylämäkiin ja leveät maastokelpoiset renkaat takaavat pehmeän ajon, kunhan vähentää hieman rengaspaineita. Yksi vaikuttavimmista päivämatkoista oli Sierra de Las Nievesin luonnonpuiston läpiajo, sähkis toimii siellä kuin junan vessa ja mahdollistaa tämän mieleenpainuvan elämyksen.


Vesieste, heittämällä yli


Näistä on hyvä pyörämatka tehty. Käy katsomassa Happy eBikersin YouTube -kanavalta liikkuvaa kuvaa Andalusian reitistämme, hienoja pätkiä. Lähde ensi syksynä reissuun, lisätietoja linkistä Happy eBikersin Andalusian sähköpyörämatka



Happy eBikers 


tiistai 19. kesäkuuta 2018

Retkiluistelu talvella 2018

Hetken näytti jo siltä, että tänä talvena retkiluistimet saa jättää kellarikomeroon. Luistelun kannalta surkea alkutalvi, mutta kyllä se jälleen iloksi muuttui kunhan malttoi odotella. Hienoja teräsjäitä ja harvinaista herkkua Saaristomerellä, siellä koimme ehdottomasti kauden mieleenpainuvimmat luistelut. Pieni yhteenveto talven luisteluista lienee paikallaan.

Kauden avaus, Bodom 13.1.2018. Max 10 cm teräsjää. Ja seuraavana päivänä takaisin


1. Superviikonloppu: 27.1. aamupäivä Bodomilla



Ja iltapäivä Piikkiönlahdella



Su 28.1. paras aikaikkuna umpeutui kelien suhteen, Naantalin liepeillä 



10.2. ei olleet vielä Harvaluodon jäät kypsyneet. Sauva meni liian helposti läpi.




Välillä matkaluistelua radalla Saimaalla & Punkaharjulla




22.2. Porkkalanniemi, hienoja baanoja jäätyneissä railoissa & kuurankukkia


2. Superviikonloppu: 24.2. Kemiönsaari, Gullkronan lahti. Maailmanluokan jää. 


25.2. ekaa kertaa Airistolla luistimilla, Turusta Kemiönsaareen 50 km wau-elämys

Saaristomerellä oli tänä talvena "once in a lifetime" -jäät viikon verran. Porukkaa lensi huhun mukaan Ruotsista saakka luistelemaan Gullkronan selälle. Kyllä kelpasi näiden jäiden jälkeen laittaa taas naskalit narikkaan ja jäädä odottelemaan jäiden lähtemistä.