tiistai 26. kesäkuuta 2018

Happy eBikers Andalusian pyörämatka sähköpyörillä

Tällä kertaa olimme Andalusiassa työmatkalla, what a pleasure! Matti posotti pakettiautolla Euroopan halki sähköpyörät kyydissä ja jäi perusleiriin Aloran kylään. Tiina lennähti myöhemmin perässä ja pian Happy eBikers oli valmiina kenraaliharjoitukseen ennen asiakkaiden saapumista. Halusimme, että reitti on ajettu ja varmistettu talven jäljiltä, majapaikkojen dueñot tavattu ja kalusto testattu. Hyvä niin, mm. yksi mutavyöryn katkaisema tie vaati uudelleenreitityksen.


Työhuoneella huoltohommissa


Taksireitti, vaatii pientä uudelleenreititystä 


Jos Espanjan aurinkorannikko on koluttu ja kaipaat aktiivilomaa, suosittelemme katseen kääntämistä Malagasta vuorille. Andalusian vuoriston legendaariset valkoiset kylät, Los Pueblos Blancos, ovat silmiä hivelevän kauniita valkoisiksi kalkittuine taloineen ja kapeine kujineen. Kylät sijaitsevat usein upeilla paikoilla ja vuoret tarjoavat niille majesteettiset lavasteet. Täällä ollaan Andalusian sydänmailla ja tunnelma on raukean leppoisa. Jos sellainen paikka kun aito Andalusia on ylipäätään olemassa, niin nyt ollaan sen äärellä.  Parhaiten näiden kylien ja vuorten tunnelmasta saa kiinni, kun tekee matkaa pyörällä. Pyöränsatulasta katsottuna ehtii nauttimaan näkemästään ja mieli pysyy vauhdissa mukana.


Piti oikein pysähtyä ihastelemaan maisemaa


Ei tästä paljon leveämmällä kuljetuksella läpi mentäisikään


Reitti mahdollistaa kylästä kylään pyöräilyn ja tämä pitää ruokahuollon helppona. Ei täällä niin pientä paikkaa olekaan, missä ei voisi nauttia vähintäänkin cafe con lechen ja bocadillon.


Lounastauko


Vaikka kylät ovat matkan suola, niin todellinen taika piilee matkanteossa. Vuoristo on jylhää, ja maisemat ilmavia ja sykähdyttäviä. Näillä seuduilla sataakin välillä, siksi luonto on yllättävän vihreää ja vehmasta. Tieverkosto on pyörämatkailijan unelma; paljon pieniä, hyväkuntoisia ja hiljaisia teitä. Ollaan tarpeeksi kaukana suurista kaupungeista ja valtaväylistä, joka tarkoittaa suhteellisen vähäistä autoliikennettä, jolloin pyöräilijän on aina helpompi hengittää. Tällä seudulla on siis kaikki onnistuneen pyörämatkan edellytykset olemassa.


Appelsiinitarhoilla


Vesi lorisee

Sanomattakin on selvää, että korkeuseroja on paljon. Ei ole harvinaista, että ensin pyöräillään 10 km ylämäkeen ja päälle lasketellaan saman verran kiharaista neulansilmää. Täällä jos missä sähköpyörä on parhaimmillaan, ylämäkipyöräilykin on nautinto. Nousumetrejä kertyy päivän aikaan sen verran mittava määrä, että illalla polkeminen tuntuu juuri sopivasti jaloissa sähköstä huolimatta. Näin pyöräreissusta pystyy nauttimaan melkein jokainen, eikä tarvitse olla triathlonisti (tai masokisti) lähteäkseen pyörän kanssa lomalle näille vuorille.

       
Mahtava tie Sierra de las Nievesin luonnonpuistossa

Vaikka pieniä päällystettyjä teitä on paljon, on pyörän hyvä olla maastokelpoinen jos mielii myös vuoriston luonnonpuistoihin. Niitä ei kannata jättää väliin, ne kun ovat seudun todellisia helmiä. Puistoissa on paljon pyörällä ajettavia hiekka- ja sorateitä, jotka saattavat olla paikoin vuorilta valuneiden sadevesien syövyttämiä. On riskien minimoimista, että varusteet ovat kunnossa, välineet olosuhteisiin sopivat ja reitti suunniteltu huolella. Aina ei kännykän kenttää ole, ja luonnonpuistoissa ollaan välittömien palveluiden ulottumattomissa.


Henkeäsalpaavat maisemat


Sähkömaastopyörä on näillä takamailla elementissään. Sähköllä saa lisää potkua ylämäkiin ja leveät maastokelpoiset renkaat takaavat pehmeän ajon, kunhan vähentää hieman rengaspaineita. Yksi vaikuttavimmista päivämatkoista oli Sierra de Las Nievesin luonnonpuiston läpiajo, sähkis toimii siellä kuin junan vessa ja mahdollistaa tämän mieleenpainuvan elämyksen.


Vesieste, heittämällä yli


Näistä on hyvä pyörämatka tehty. Käy katsomassa Happy eBikersin YouTube -kanavalta liikkuvaa kuvaa Andalusian reitistämme, hienoja pätkiä. Lähde ensi syksynä reissuun, lisätietoja linkistä Happy eBikersin Andalusian sähköpyörämatka



Happy eBikers 


tiistai 19. kesäkuuta 2018

Retkiluistelu talvella 2018

Hetken näytti jo siltä, että tänä talvena retkiluistimet saa jättää kellarikomeroon. Luistelun kannalta surkea alkutalvi, mutta kyllä se jälleen iloksi muuttui kunhan malttoi odotella. Hienoja teräsjäitä ja harvinaista herkkua Saaristomerellä, siellä koimme ehdottomasti kauden mieleenpainuvimmat luistelut. Pieni yhteenveto talven luisteluista lienee paikallaan.

Kauden avaus, Bodom 13.1.2018. Max 10 cm teräsjää. Ja seuraavana päivänä takaisin


1. Superviikonloppu: 27.1. aamupäivä Bodomilla



Ja iltapäivä Piikkiönlahdella



Su 28.1. paras aikaikkuna umpeutui kelien suhteen, Naantalin liepeillä 



10.2. ei olleet vielä Harvaluodon jäät kypsyneet. Sauva meni liian helposti läpi.




Välillä matkaluistelua radalla Saimaalla & Punkaharjulla




22.2. Porkkalanniemi, hienoja baanoja jäätyneissä railoissa & kuurankukkia


2. Superviikonloppu: 24.2. Kemiönsaari, Gullkronan lahti. Maailmanluokan jää. 


25.2. ekaa kertaa Airistolla luistimilla, Turusta Kemiönsaareen 50 km wau-elämys

Saaristomerellä oli tänä talvena "once in a lifetime" -jäät viikon verran. Porukkaa lensi huhun mukaan Ruotsista saakka luistelemaan Gullkronan selälle. Kyllä kelpasi näiden jäiden jälkeen laittaa taas naskalit narikkaan ja jäädä odottelemaan jäiden lähtemistä.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Nizza ja pitkä viikonloppu

Nyt lienee korkein aika kirjailla Nizzan muistelot ylös, jos ylipäätään aikoo jotain siitä reissusta raapustaa. Paljon on vettä (ja lunta) virrannut sitten tämän pienen lomapyrähdyksemme, mutta ehkä näin pitkällä viiveellä muistaakin juuri sopivasti vain ne olennaisimmat asiat.




Herää kysymys, miksi emme ole olleet Nizzassa aikaisemmin? (Matin teinivuosien Interrail-pysähdystä ei lasketa, ei muistijälkiä). Todella passeli paikka monenlaiseen tarpeeseen: Halusit sitten keekoilla kaupungilla nauttien eurooppalaisesta sivistyneestä tunnelmasta, viettää perinteistä etelän rantalomaa tai kävellä lenkkarit linttaan pitkillä patikkareiteillä kylästä kylään rantaviivaa seuraillen. Kaikki tämä on mahdollista toteuttaa ja vieläpä samana päivänä, jos arvostaa tehokasta suorittamista.


Kotikatu


Lensimme to 16.11. aamulla Nizzaan ja su takaisin. Suomen ennätyssateet jäivät taakse hetkeksi ja yllätys oli mitä mieluisin, kun aurinko porotti koko viikonlopun ja lämpömittari kipusi päivällä auringossa parinkymmenen asteen paremmalle puolelle (iltaisin oli jo selvästi viileää). Halusimme nauttia vanhan kaupungin tunnelmasta ja olimme vuokranneet pikkuruisen kattohuoneen AirBnB:n kautta. Vanhan talon yläkerrassa meitä odottikin 100 portaan päässä juuri sopiva soppi ja puhelias vuokraisäntä, jolta saimme perusteellisen opastuksen missä kannattaa syödä ja juoda,  mitä nähdä ja tehdä. Vanha kaupunki oli mitä mainioin ainakin näin off season aikaan; viehättävä, tunnelmallinen ja paljon kivoja ravintoloita & kuppiloita. Heinä-elokuussa se ei tosin välttämättä houkuta, sesongin ollessa huipussaan turistien ahdistava väenpaljous on helppo kuvitella kapeille kujille.




Ryntäsimme ensi töiksemme rannalle nauttimaan auringosta ja rantabulevardin fiiliksestä, illalla lompsimme syömään downshiftaamaan ryhtyneen entisen viiden tähden hotellin Michelin -kokin ravintolaan (La Merenda) vuokraisäntämme suosituksesta. Kannatti, kävi tuuri kun mahduimme sinne sisään. Paikassa ei ylipäätään montaa suuta ruokita yhtä aikaa.


La Merendassa, saa nähdä mitä sieltä kattilasta nousee


Perjantaina keskityimme patikkahommiin uimatauoilla rytmitettyinä. Kävelimme patikkapolkuja aina Beaulieu-Sur-Meriin asti ja sieltä junalla takaisin. Saint-Jean-Cap-Ferratin niemimaalla taivastelimme stereotyyppisiä Ranskan Rivieran luksuselämän kulisseja; kartanoja muurien takana, hoidettuja puutarhoja puutarhureineen, ökyautoja ja suuria veneitä. Ihmisiä ei juurikaan näkynyt.




Lauantaina vuorossa oli aamun maalaismarkkinat ja itsemme sivistämistä. Olimme etukäteen asettaneet tavoitteeksi käydä yhdessä museossa ja huolellisen harkinnan tuloksena päädyimme Marc Chagallin museoon. Oli hieno! Sielun ja mielen virkistäytymisen jälkeen hyppäsimme junaan ja suuntana Eze Sur Mer, retken päätarkoitus oli lojua hetken rannalla ja uida. Puitteet oli kunnossa, Rivieran luksusta oli tarjolla täälläkin.




Ranskan rannikolla kun kerran oltiin ja oli November (jos kuukauden nimessä on r-kirjain, on mereneläväkausi) niin simpukoita saavillinen kiitos. Tähtäsimme lauantai-illan kunniaksi Nizzan legendaarisemmaksi kehuttuun Seafood -ravintolaan Cafe de Turin'iin. Monen muunkin simpukkahammasta oli kolottanut ilmeisesti, iso ravintola ja väkeä lappasi paikalle illan edetessä.




Tänne tulemme toistekin, Alpit nököttävät näköetäisyyden päässä ja hieman pidemmällä lomalla ehtisi sinnekin. Au revoir!