Andien yli Argentiinaan

Argentiinan puolella San Martin de los Andesin pikkukaupungissa olemme ja porukkaa on kuin elokuussa Etelä-Euroopan kuumimmissa lomakohteissa. Tammi-helmikuu on argentiinalaisten lomakausi ja näillä nurkilla tykkäävät viettää lomiaan poissa suurkaupunkien tappopaahteista. Eilen laskettelimme myöhään iltapäivällä kylille ja kiersimme suurin piirtein kaikki kylän majoituspalvelut luksusvaihtoehtoja lukuunottamatta ja täyttä oli. Päädyimme lopulta leirintäalueelle kaupungin laitamille, joka sekin kuhisi elämää. Liikennevirta kaupunkiin meni vierestä, nuotiot savusivat ja lattaripoppi raikasi, tylsimykset työnsivät korvatulpat syvälle korviinsa ja ei muuta kuin unta kalloon. Täytyy kyllä todeta, että vaikka campingeissa on eläväistä porukkaa, joka grillailee, lomailee ja popittaa, niin yöt ovat rauhallisia (pyöräilijän yö alkaa vaan liian aikaisin) ja ensimmäistäkään känniläistä niissä ei ole näkynyt. Suomalaisen mielestä silmiin pistävän erikoista. Aamulla teimme uuden rynnistyksen kaupunkiin ja johan tärppäsi muutaman yrityksen jälkeen. Into sisämajoitukseen johtui lähinnä välipäivän tarpeesta, huoltohommia, hankintoja ja pyykitkin pitäisi saada puhtaaksi. Kaupunki on lisäksi ensimmäinen minkään sortin kyläpahanen viiteen päivään, syntistä kaupunkielämää maistelimme jo eilen pitsan ja oluen voimalla.

Chilen puolella Andeja kohden

Nyt on pyöräilijöille tarjottu kultaa ja mirhamia pysäyttävien maisemien ja pilvettömien aurinkopäivien muodossa. Maisemien ihastelu saattaa mennä jo itsetoiston puolelle, mutta yhä jaksamme niitä taivastella. Andien ylitys pyörillä oli jo ajatuksena adrenaliinia nostattava, vaikka tulimmekin melko matalasta kohdasta (1321 m) yli. Lähdimme aamulla leiripaikasta n. 300 m korkeudesta kipuamaan ja nousu oli toki raskas ja pitkä, mutta hyvin meni eikä kyykkäämistä tullut. Matkaa siivittivät autoilijoiden kannustukset, tööttäykset (yleinen autoilijoiden tsemppaustyyli), peukunnostot ja taputukset. Ylitimme Chilen ja Argentiinan rajan Paso Cardenal Antonio Samoren rajanylityspaikassa reitin korkeimmalla kohdalla ja kieltämättä hetkessä oli jotain sykähdyttävää. Erilaisten sekavien mutta ei järin tiukkien rajamuodollisuuksien jälkeen tultiin kunnialla Argentiinaan.

Kovin nousu jo takana, kaivattu pieni tasanko pitkästä aikaa tuhkan ja kuolleen metsän keskellä, tulivuoren tekosia



Rajalla & huipulla, tulivuoren sylkemää pientä kiveä joka puolella



Vuoristopuro solisee



Argentiinan kiemuroita



Kovan päivän ilta, campingpaikan beachilla

Ajoimme suositun maisemareitin, reilun 100 km La ruta de los siete lagos (seitsemän järven reitti), joka päättyy tänne ja jonka varrella on järviä komeiden vuorien keskellä. Reitti menee parin kansallispuiston halki ja yövyimme mahtavissa maisemissa campingalueilla järvien rannoilla. Useampi järvi tuli korkattua polskien ja enemmän tai vähemmän kylmää vettä joka järvessä. Telttailuun oman vivahteensa tuovat lämpötilan vaihtelut, yöllä saattaa olla jopa nollassa ja päivällä auringossa +30. Reitti on täynnä hienoja laskuja ja ylöspäin tikkaamista, kun kerran Andeilla ollaan. Pyöräilijöitä on paljon, monet argentiinalaisia lomalaisia. Osuipa reitille yksi via dolorosakin, niin ei hyviä olosuhteita ala pitää itsestäänselvyyksinä. Sunnuntaina ajoimme melkein koko päivän säälittävää 35 km siivua huonolla soratiellä, tietyömaalla, jatkuvassa autojen virran nostattamassa pölypilvessä, paarmojen keskellä ja + 30 helteessä. Ykkösinhokin paikasta kamppailivat paarmat ja pöly. Kunhan tuon pätkän saavat vielä kuntoon, niin sitten on asfalttia koko matka.

Välipulahdus järven rannalla

Sininen on taivas, siniset on järvensä sen

Sika kävi leirissä, uimaan teidän jälkeen hra Karju



Up & downia

Nyt tutkaillaan kartasta sopivaa reittiä takaisin Chilen puolelle, pitäisi siis tehdä sama rykäisy toistamiseen joskin eri kohdasta. Kello käy ja täytynee alkaa hieman suunnitella loppuaikaa, mitä haluamme Chilessä vielä nähdä ja missä käydä. Vahvoilla ovat tällä hetkellä pyörähdys viinialueella, merenpuolisen rantaelämän tsekkaus, Valparaiso ja Santiago. Vamos a ver, que pasa.

Illan viiletessä testasimme paikallista