Kesäsesonkina Saaristomerellä

Pikkasen viiveellä päivitetään lokikirjan muistoja kesäloman purjehdusreissulta Saaristomerellä. Olimme juuri kotiutuneet Galiciasta ja nopea kääntyminen kotona, pyykkikone lauloi ja maltoimme nukkua yhdet yöunet. Seuraavana aamuna jälleen pakkausta ja läksimme länttä kohden.

LA 23.7.2016 Södra Benskär

Ajoimme veneenvaihtoon Kasnäsiin, jossa oli kovaa markkinameininkiä. Ilman sen kummempia suunnitelmia irrotimme köydet ja suuntasimme länteen, vuoroin ajellen moottorilla ja välillä toiveikkaasti purjeilla tuulen viritessä. Muutaman tunnin kuluttua parkkeerasimme Södra Benskärin luonnonsatamaan. Parhaat paikat oli viety ja rohkeasti riskillä suuntasimme kalliota kohden, joka näytti potentiaaliselta ja aavistuksen haastavalta kiinnityspaikalta. Vauhti loppui vähän kesken ja Tiina hyppäsi hienon loikan, kuitenkin lipsahtaen kainaloita myöden mereen, vei kuitenkin köydet maihin ja venho saatiin kiinni. Pientä säätöä ja hiomista, mutta hyvä tuli. Illalla merikotka istahti lokkien takaa-ajamana läheiseen puuhun muutaman kymmenen metrin päähän. Vaikuttava näky.

Tuulee sopivasti

SU 24.7.2016 Yxskär

Koko viikon sääennuste näytti heikkoa lounaistuulta ja hellettä. Pystyimme kuitenkin purjehtimaan hetken Vänön suuntaan. Sinilevä alkoi nousta pintaan. Vänössä kävelimme kappelin kautta hiekkarannalle uimaan. Tuuli kävi sopivasta suunnasta ja työnsi levät ulapalle, oli yllättävän hyvä uida. Ainakin siihen saakka kunnes rantakäärme ui pää pystyssä Tiinaa vastaan. Satamassa oli kyläjuhlan tuntua, osallistuimme juhlahumuun juomalla huurteiset.

Vänön hiekkaranta

Vänö

Viiden aikaan Matti alkoi saada kesälomameiningeistä tarpeekseen ja luonnonsataman kutsuun oli vastattava. Ajelimme Yxskäriin ja olimme jälleen myöhässä parhaiden paikkojen suhteen. Koitimme ei niin hyvää rantautumispaikkaa ja kölikosketuksen jälkeen ankkuroimme lahteen. Kallion takaa lähti purkkari pois, joten nostimme ankkurin ja parkkeerasimme vapautuneeseen paikkaan. Hämmästys oli suuri, kun tajusimme, että siellähän oli muutaman venepaikan tukeva laituri, jota ei näy lainkaan tulosuuntaan kallion toiselle puolelle. Laiturissa oli kiinni pari moottorivenettä ja toisen paatin trubaduurirouva näppäili kitaraa ja lauleli kaihoisia lauluja suomeksi & ruotsiksi. Jättekiva.
Yxskärin poukamiin oli kertynyt yllättävän paljon levää, ei tehnyt mieli uimaan. Hyvät unet, ei nitinää, keikutusta tai laulua.

MA 25.7.2016 Nötö E

Aurinko paistoi, nautimme aamiaisen ulkosalongissa ja lampaat suorittivat ohimarssin kovaäänisesti määkien. Kuulostivat surkeilta, vaikka näyttivät hyvinvoivilta. Jokunen lammas joi sinileväistä merivettä. Outoa. Lähdimme puksuttamaan aina vain länttä kohden ja välillä kokeilimme purjeiden nostoa, mutta tuuli ei jaksanut meitä avittaa.

Pysähdyimme Lökholmin yhteysaluslaituriin, tarkoituksena pieni jaloittelu ja mahdollinen savustettu kala (satamakirja väitti, että savustettua kalaa tarjolla usein). Kalan suhteen ei onnea, joten keitimme perunat ja avasimme purkin tonnikalaa, kala kun kala. Laiturissa oli toinenkin purjevene, huomiota herättävän komea. Paikalle pärähti mönkkärillä kylänmies, joka tiesi kertoa, että vene oli intohimoisen purjehtijan Pekka Herliinin vanha vene. Ilmankos näytti maallikonkin silmään poikkeusyksilöltä.

Kuva-arvoitus, kumpi veneistä on Herlinin exä?

Lounastauolla tuuli nousi ja pääsimme jatkamaan matkaa purjeilla, hyvä tasainen tuuli ja aurinko räkitti. Purjehdimme Fårön ohi kohti Nötön itäpoukamaa. Lahti oli n. 2 m syvä ja laituri 1,5 m (joka täsmälleen sama kuin veneen syväys), pääsimme kuitenkin kiinni Airiston veneilijöiden ylläpitämään laituriin. Parempi laituri olisi ehkä ulapan puoleinen, selvisi myöhemmin että siinä vettä 3 m. Rannan sauna oli varattuna koko illan, mutta rimpautimme kyläkaupalle toiselle puolelle saarta ja heidän saunaan pääsi. Jee! Ennen saunaa teimme pitkän lenkin "soivalle kivelle" , jonka sointia emme tosin tajunneet testata. Sauna teki hyvää, vaikka uimaan sieltä ei päässytkään. Ai niin, vanhalla kyläkoululla kiva kahvila ja hyvät leivokset.

Harras veneilijä

Kyläkoulun leivokset ja kaffeet

TI 26.7.2016 Österskär

Vuoden kuumin päivä vähän joka puolella, sanoivat uutiset. Lähdimme aamulla puksuttamaan moottorilla tyynessä kelissä etelää kohden. Päätimme poiketa aamukaffeella osa 2 uudenkarheassa Bodön vierasvenesatamassa, joka oli juuri avattu vanhaan merivartioasemaan. Vastaan tuli veneitä solkenaan sieltä pois ja aamupäivällä sinne vielä mahtuikin. Kivannäköinen paikka, terassi tarjoili pullakahvia ja jotain ruokaakin olisi saanut. Kelluva puusauna, josta pääsee uimaan, näytti oikein hyvältä.

Sieltä starttasimme Österskäriä kohden, välillä tuuli ja sitten taas ei, meno oli sen mukaista. Österskärissäkin oli porukkaa, mutta mahduimme sekaan mukavasti. Levää oli jonkin verran, mutta ei lautoiksi asti ja vuoden kuumimman päivän kunniaksi uhmasimme sinilevää ja kävimme veneen perästä uimassa. Pientä paljasjalkakävelyä & venyttelyä auringon lämmittämillä kallioilla. Saimme ostettua tuoretta siikaa iltaruuaksi ja varattua saunan vielä iltamyöhään. Kuten ennenkin on todettu, Österskär on yksi lempipaikoistamme ja ei vähiten saunan takia. Levähiputkin olivat haihtuneet, kun pulahdimme uimaan suoraan saunasta (sauna meren päällä vanhassa kalamajassa).

Österskärin sauna kesäiltana

KE 27.7.2016 Storlandet (Boskär)

Yön aikana tuuli voimistui ja oli passeli purjehduskeli koko päivän (5 m/s). Ajatuksena oli pikkuhiljaa hivuttautua itää kohden. Päivällä kelluimme muutaman tunnin ankkurissa Killingskärin poukamissa, lounastauko ja lekottelua. Kuumaa & aurinkoista.

Illalla rantauduimme Storlandetiin, vaikka hieman emmimme, koska satamakirjan mukaan laituri on liian matalalla. Mutta paikassa oli uusi laituri, joka vanhaa syvemmällä. Paikka on metsähallituksen ylläpitämä ja emme olleet siellä aikaisemmin käyneet. Laiturissa oli pari venettä lisäksemme, toinen tiesi kertoa että punkkeja on pirun paljon ja toinen, että saarella vaeltelee vapaana peloton lehmälauma. Käveltyämme veneeltä parikymmentä metriä ilmoitustaululle, Matti löysi jaloistaan about 15 punkkia ja Tiina (joka käveli perässä) "vain" 5. Punkit olivat superpieniä nymfejä, joita oli tosi vaikea nähdä. Saimme kuitenkin kaikki nypittyä ilman että ottivat kiinni. Luontopolun jätimme väliin. Lehmät mylvivät saaressa ja tulivat loppuillasta melkein laiturille. Muuten rauhallinen ja hieno ilta, testasimme vuoden elintarviketta JärkiSärkeä perunoiden kanssa, voidaan syödä toistekin.

Hieno rauhallinen ilta, jälleen kerran

TO 28.7.2016 Airisto Marina

Aamu oli kaunis, kunnes saderintama nousi etelästä. Vienossa tuulessa kohti Brännskäria, jossa oli laituri mukavasti tyhjentynyt. Uusi kahvila Nauvosta siirretyssä hirsitalossa oli toiminnassa, juhlistimme tätä pullakahveilla. Laituri täyttyi nopeasti, sesonki on tosiaan kuumimmillaan. Me jatkoimme koilliseen, tuuli kuoli ja moottori hyrisi. Saunan lämpö alkoi houkutella mielissämme ja varasimme saunan Pensar Sydistä lennosta. Perillä selvisi, että pitäisi maksaa myös laiturimaksu vaikka tulisi vain saunaan ja vaikka tarjouduimme ankkuroimaan lahteen, ei vaikutusta. Pitäkää saunanne (50 €), vaikka se kiva onkin, tullaan kun season is over.

Brännskärin kaffila

Plan B oli puksuttaa Airiston Stormelön vierasvenesatamaan, jota olimme jostain syystä ennakkoluuloisina vieroksuneet. Olimme menneet siitä miljoona kertaa ohi, mutta emme koskaan yöpyneet. Satama oli yllättävän rauhallinen, puolet vierasvenepaikoista tyhjiä. Paikassa oli uusi hyvä sauna ja vaikka uimaan ei päässytkään, niin terassilla sai vilvoitella ja saunasta oli ikkuna merelle. Kävimme syömässä rannan ravintelissa ja hoksasimme, että tämähän oli ensimmäinen ruokailumme tällä keikalla veneen ulkopuolella. Pullakaffeja ei lasketa.

PE 29.7.2016 Kotisatama

Aamulla aikaisin köydet irti ja moottorilla tyynessä kelissä kotisatamaa kohden, lämmin oli jo ennen yhdeksää. Kerrankin oli Airistolla tasaista kyytiä eikä ainaista höykytystä. Pohdiskelimme, josko sitä jatkossa ajoittaisi kesälomapurjehduksen joko kesä- tai elokuulle, kun ei ole minkäänlaista ryysistä. Heinäkuussa pitäisi olla hyvissä ajoin ainakin suosituimpien satamien laiturissa ja kellon kanssa veneilyssä on vähemmän hohtoa. Samoin ei ehkä samalla lailla sinilevää enää tai vielä. Toki olihan nyt taas kesäkelit kohdillaan, lämmintä & aurinkoista koko loma muutaman tunnin sadekuuroa lukuun ottamatta. Ja onhan Suomen saaristo nyt ainutlaatuisen hieno milloin vain ja kelissä kuin kelissä, sitä ei käy kiistäminen.   

Veneily on hieno laji

Hyvällä tuulella Saaristomerellä

Pe 3.6.2016 Sandö

 

Satamasta lähdettäessä reivattiin heti purjeita pienemmäksi ja keliin sopivaksi, oli aika rapsakka luoteistuuli. Tultiin kovaa (kaikki on suhteellista) Airistoa etelää kohden. Hieno ilta, päätimme ankkuroida Sandön eteläpuoliseen lahteen ja se olikin hyvä ankkuripaikka. Hiekkapohja, suojaisa paikka. Tuuli puhalsi jonkun verran saaren yli ja paatti välillä tempoili ankkuriköyden nykäistessä meidän aina takaisin ruotuun, hyvin piti ankkuri. Yöksi tuuli heikkeni.

Sandön poukama ja hieno hiekkaranta

Aamunavaus

La 4.6.2016 Nauvo

Heräsimme auringon mollottaessa, emme pitäneet kiirettä. Aamu-uinti herätti meidät viimeistään, sen verran vilpoista oli vesi vielä (max. +16 ihotuntumalla arvioituna). Nostimme ankkurin ja purjeet, tuuli alkoi nousta ja Brännskäriin saavuttuamme oli jo hyvä tuiverrus. Laiturissa oli yllättävään monta venettä, vaikka merellä muuten näytti melko rauhalliselta koulujen päättäjäisviikonlopun kunniaksi.

Brännskär

Saaressa on hieno luontopolku, kävelimme sen verrytellen jäseniämme. Pullakahvit jäi haaveeksi, uuden kahvilan rakennustyöt näytti olevan vauhdissa ja vanha kahvila oli kiinni. Tyydyimme tee-se- itse kahveihin veneessä.



Luontopolku

Sääennusteet lupasivat yhä kovenevaa ja pohjoiseen kääntyvää tuulta, katsoimme parhaaksi lähteä jatkamaan matkaa, jotta ehtisimme maanantaiksi töihin. Lähdimme Brännskäristä kakkosreivillä kryssimään Nauvon suuntaan, urheilullista menoa. Tuuli kääntyi pohjoiseen ja ilma viileni selvästi.  Nauvoon saavuimme kahdeksan aikaan illalla ja tässä vaiheessa kesää satamassa oli hyvin tilaa jopa näinkin myöhään. Nauvo sykki vielä leposykkeellä. Marssimme saunaan lämmittelemään syväjäätyneitä kroppiamme. Viimeistään pitsa ja olut tainnuttivat meidät petikuntoon.

Tuulta päin

Su 5.6.2016 Kotisatama

Nauvosta lähtö heti aamusta, emme jääneet jaloittelemaan pidemmäksi aikaa. Ennusteet lupasivat yhä kovaa, iltapäivästä voimistuvaa pohjoistuulta ja tavoitteena oli päästä alta pois. Luvassa oli ankaraa kryssimistä Airistolla vasta-aallokkoon. Tuuli ei loppujen lopuksi ollut mikään erityisen voimakas (Rajakari 9 m/s, puuskissa 13 m/s), mutta tuulen suunta ja vastainen aallokko hidasti matkantekoa. Melkoista räsötystä, kun vesi lensi paatin yli, mutta niin vaan pääsimme kotisatamaan vaikka se vähän kestikin. Satamassa huomasimme mastoa kannattelevan etustaagin kiinnityksen liikkuneen. Neljänkymmenen vuoden tuiverrukset olivat jättäneet jälkensä ja kiinnitys oli väsynyt, I know the feeling.

Hyvät tuulet ja aurinkoinen keli!

Hyvällä tuulella

 

Vappu vesillä

Pe 29.4.2016 Iso Maisaari

Ennätysaikainen kauden avaus. Alkuviikon räntäsade ja + 2 astetta ei paljoa luvannut, mutta viikonlopun sääennusteen innoittamana päätimme kokeilla onneamme. Niinpä suuntasimme perjantaina Turkua kohden.

Airistolla ei juurikaan tuullut ja josko pieni tuulenvire kävi välillä, sekin oli vastainen. Nostimme kuitenkin purjeet testiluontoisesti ja avitimme menoa moottorilla. Päätimme suunnata länttä kohden ja pohdimme, missä yömme viettäisimme, kovin pitkälle kun ei illan aikana ennätä. Päädyimme Iso Maisaaren laituriin, vierasvenesatama oli virallisesti vielä kiinni mutta muutama muukin vene sinne oli rantautunut. Taivastelimme, miten ihmeessä emme ole koskaan aikaisemmin siellä olleet. Toisaalta, aika usein vallitseva suuntamme on Airistoa etelää kohden. Mahtava aurinkoinen ilta ja hieno auringonlasku.

Vasten auringon siltaa ja Maisaarta kohden

La 30.4. 2016 Houtsala

Yö oli melkoisen vilpoinen, mutta onneksi talvimakuupusseissa tarkeni. Taisi mennä lämpötila miinuksen puolelle, Matti kun kurkkasi aamulla kuuden aikaan ulos, niin paatti oli kuuran peitossa.
 

Paatti kuurassa auringonnousun aikaan

 

Aamulla muutaman kilometrin luontopolku saarella, valkohäntäpeura pomppi edellä. Köydet irti ja vesille. Tuuli oli edelleen olematon, jatkoimme lännen suuntaan auringon helottaessa moottori kehräten. Ajattelimme, että moottorilla on turha jurnuttaa koko päivää joten päiväetappi voisi olla kohtuullisen lyhyt. Huvitti päästä jaloittelemaan ja Houtsalan kelluva sauna alkoi houkuttelemaan. Netistä tarkastimme, että vierasvenesatama avautuu tänään, sinne siis.

 



Pläkä



 

Laituriin saapuessamme isäntä oli vastassa ja ilmoitti, että olemme tämän kauden ensimmäiset asiakkaat ja sen kunniaksi tarjoaa meille munkkikaffeet. Sehän sopi, emännän itsepaistamat munkit veivät kielen mennessään. Kuoriuduimme goretexeistä & fleeceistä ja lähdimme jo edelliseltä kesältä tutulle eteläsaarenkierrokselle jalkapatikassa. Uskaltauduimme lojumaan auringossakin jonkin aikaa d-vitamiinia tankkaamassa, hyvin tarkeni vaikka se vähäinenkin tuulenvire nosti ihon kananlihalle.

 

Kiva muutaman tunnin kävelyreitti, vaihtelevaa metsäpolkua ja idyllistä kylämaisemaa. Erinäisiä peura- & kauriseläimiä näkyi sen verran runsaasti, että sekosimme laskuissa.  

 

Kävelyreitin varrelta

Kelluva sauna vasemmalla

Lenkin jälkeen odotti palkinto, hieno kelluva sauna uudella kiukaalla. Aurinko helotti yhä, sauna oli lämmin ja vappujuoma (ja meri) kylmää. Luksusta! Illan kruunasi vielä pitsat valmiiksi pöytään kannettuina ja tutkimusmatka seuraintalolle perustettuun "pubiin", jossa joimme kannatusoluet kaurismäkeläisessä miljöössä. Kyllä kelpasi sen jälkeen hautautua talvipusseihin keulapiikissä.


Su 1.5.2016 kotisatama

Valtavan hieno aamu jälleen ja täysin tyyntä. Linnut mekastivat, muuten oli hiljaista ja rauhallista. Paatissa aamuauringossa nautitun vappubrunssin jälkeen teimme vielä kävelyretken maalaismaisemissa ja nautimme satamassa munkkikahvit, osa 2.

Vappubrunssi

 

Houtsalan ensimmäiset ja ainoat vieraat

Koneet käyntiin ja itää kohden. Meri oli täysin tyyni ja aurinko lämmitti. Tuntui kohtuullisen erikoiselta ottaa aurinkoa alusvaatteisillaan merellä veneessä toukokuun ensimmäisenä päivänä, mutta näin teimme. Teki melkeinpä mieli mennä uimaan. Tätä kirjaillessa puksutamme Airistoa kohden. Rajakarilla näyttäisi olevan 4 m/s etelätuulta, saa nähdä saadaanko nostaa vielä purjeet.
 

Kotia kohden

Järisyttävän hienot kelit koko viikonlopun. Purjehduksessa tosin sen minkä lämmössä voittaa, niin yleensä tuulessa häviää, mutta tähän aikaan vuodesta lämmin aurinko ajoi arvoasteikossa tuulen edellä. Mahtava kauden aloitus, tästä on hyvä jatkaa

 

Kauden viimeinen purjehdus

Koitetaan laittaa purjehduskausi pakettiin vielä näin kirjallisestikin ja merkitä muistiin kauden viimeinen purjeiden nosto. Ihan näin myöhään ei sentään olla vesillä enää oltu, muistelot ovat vaan jääneet kirjaamatta. Tosin kelien puolesta olisi hyvin ollut mahdollista jatkaa kautta marraskuuhun saakka, mutta palataan nyt kuitenkin lokakuun ensimmäiseen viikonloppuun.

Perjantaina Valio -myrsky puhalteli rajusti ja pimeäkin laskeutuu jo sen verran aikaisin, että nostimme purjeet vasta lauantaiaamuna. Hieman perjantaina arvelutti, että onkohan myrskyn jäänteet vielä aaltoina Airistolla, mutta päätimme kokeilla onneamme. Syksypurjehduksessa kun on jotain erityistä taikaa, niin ei haluttu jättää keikkaa väliin. Aamulla myrsky olikin enää muisto vain, aamu valkeni hienona ja yllättävän heikkotuulisena. Ilmeisesti Valio oli vienyt tuulelta voimat. Länsi- & luoteistuulessa livuimme Airistoa alaspäin, välillä tuuli lähes kuoli ja hetkittäin puhalsi kivasti. Moottorilla ei kuitenkaan tarvinnut jurnuttaa, purjeilla mentiin kun kerran ei ollut kiirettä mihinkään. Sen verran ilmassa oli jo lokakuuta, että toppatakeissa purjehdimme, vaikka aurinko paistoi.

Ajatuksena oli hakeutua luonnon rauhaan Dalskäriin, jonne päivän päätteeksi päädyimmekin. Yllättäen siellä oli kuusi muuta venettä ja jopa yksi telttasauna. Rauhallinen ja seesteinen tunnelma joka tapauksessa. Kävelimme saaren länsipäähän punaviinipullon kanssa ihastelemaan auringonlaskua. Ilta pimeni, hieno tähtitaivas. Päivän eläinuutiset; hylje tarkkailemassa tilannetta pää pinnalla juuri ennen Dalskäria. Kotkat loistivat poissaolollaan.

 

 

Sunnuntaina suuntana pohjoinen, päivä oli syksyisen harmaa. Passeli länsituuli (6 m/s) siivitti matkaamme ja etenimme rivakkaa tahtia edellispäivään verrattuna. Kotkat olivat palanneet runsaslukuisina näytille. Vesillä paljon muita veneitä, porukka taisi purjehtia kuin viimeistä päivää. Ensi kesää odotellessa.  

Syyspurjehdus

PE 4.9. Kramppi
Jos kesä olikin kolea, niin syksy on ollut lämmin. Sääennuste lupaili pisaroita enemmän tai vähemmän koko viikonlopuksi, mutta päätimme now or never tyyliin lähteä vielä vesille. Onneksi lähdimme, sääennusteet eivät nytkään osuneet ihan nappiin. Airistoa alaspäin moottorilla kevyessä vastatuulessa ja lämpöisessä kelissä, illan hämärtyessä laskimme ankkurin Krampin lahteen. Hieno ilta, aurinko laski nätisti heijastuen veden pintaan ja pimeän tullen elosalamat välkkyivät ympärillä. Istuskelimme ulkona ja ihastelimme, lasilliset punaviiniä maistui illan rauhassa erityisen hyvälle. Yhdentoista aikaan olimme vetäytymässä yöpuulle ja lahteen saapui pimeän turvin toinenkin purjevene ankkuriin. Juuri mitään ei näkynyt, mutta emännän vihainen mäkätys ukolleen kantautui vettä pitkin. Taisi pimeä yllättää.... Hyvät unet, yöllä satoi rankasti ja kova ropina kävi.

Ankkurissa Krampissa illan hämärtyessä

LA 5.9. Pensar Syd
Täydellinen syyspäivä, aurinkoinen ja lämmin. Tuuli heikosti ja sekin vähä välillä väärästä suunnasta, muutamaan otteeseen saimme kuitenkin nostaa purjeet. Olimme kaukaa viisaita ja soitimme aamusta Pensar Sydiin, josko ovat vielä auki ja onnistuimme varaamaan saunankin. Iltapäivällä saavuimme laituriin ja äkkiä lenkkikamat päälle, juoksujalkaa "kylän" poikki itäpuolen mahtaville kallioille ja sieltä luontopolun kautta takaisin. Ehdimme vielä juhlapäivän kunniaksi (Tiinan synttärit) ravintolaan syömään ennen kuin paikka meni kiinni. Hyvä sapuska; alkupalapöytä, Tiinalle ahvenia ja Matille lammasta, jälkiruoka päälle. Onneksi pahin ähky ehti laskeutua ennen saunaa, kiva sauna josta pääsi uimaan (mikä yllättäen ei ole ollenkaan itsestään selvää joka paikassa vaikka saaristossa ollaankin). Montaa venettä ei laiturissa ollut. Saimme seuraksemme Arwen -veneen miehistöineen ja istuimme iltaa tovin, poikain polttamat sikarit karkottivat mukavasti hyttyset. Hieno ilta, elosalamat välkkyivät tänäänkin.

Välillä riitti tuulta purjeisiinkin asti

Ei pöllömmät lenkkimaastot

Pensar Sydin vierasvenesatama

Syksyssä on puolensa

SU 6.9. Kotisatama
Aamulla suoraan sängystä valmiiseen pöytään aamiaiselle, "laiturihoito" sisälsi puolihoidon laituripaikan lisäksi (hyvä diili, 75 eur 2 hengen miehistöltä).  Nopea lähtö aamiaisen jälkeen, ennusteiden mukaan luvassa olisi myöhemmin vastaiseen kääntyvää tuulta ja alkavaa vesisadetta. Etelästä puski synkän näköistä pilveä, jyrähteli uhkaavasti. Nähtiin pari hyljettä Sandön liepeillä, toinen ui paatin rinnalla ja teki hienoja kokovartalosukelluksia paljastaen pullean vartalonsa. Airistoa ylöspäin, niin kuin kaikki muutkin vesillä olleet lähestyvän saderintaman edellä. Yhtään paattia ei tullut vastaan. Rintama saavutti meidän tuulennopean paattimme kuitenkin ja viimeiset pari tuntia ajeltiin sateessa. Tasainen ropina, ei rankkasade. Jälleen diesel kärysi, tuuli oli melkein olematon koko päivän ja hento tuulenvire vastainen (Rajakarilla 3 m/s).

Kesälomapurjehdus Saaristomerellä

Ti 28.7. Österskatan (Thomasklintan)
Kesälomapurjehdus starttasi tänä vuonna ennätysmyöhään jääden myös ennätyslyhyeksi muun aktiviteetin takia, lomapäivät kun alkoivat olla kortilla. Nostimme purjeet uutisten toitottaessa ennätyskylmää kesäsäätä. Melkoinen määrä ennätyksiä siunaantui yhdelle reissulle. Läksimme kuitenkin puolen päivän aikaan etelää kohden yllättävän lämpimässä kelissä, ei tuullut yhtään ja Airistokin täysin tyyni. Aurinko helli meitä useamman tunnin ajan, moottorilla huristeltiin koko matka. Kiinnityimme illan tullen Thomasklintanin länsipuolelle luonnonsatamaan, ei ketään mailla halmeilla heinäkuusta huolimatta. Iltapuhteiksi kapusimme Klintanin päälle, komeat näkymät.

Tyyntä Airistolla

 

Tänne heinäkuun hulina ei yltänyt

Ke 29.7. Aspö
Lähes tyyni ja aurinkoinen keli jatkui iltapäivään saakka, kelluimme kyllä muutaman tunnin purjeilla minimaalista etenemisvauhtia lähinnä tunnelman vuoksi. Sinilevää alkoi nousta viiruiksi vedenpintaan. Arvoimme Nötön ja Aspön välillä, Aspö voitti. Satama melko täysi ja haimme rauhallisempaa paikkaa satamalahden eteläpuolen kalliokiinnityksestä. Laakakallio näytti haastavalta rantautumispaikalta, mutta osoittautui lähempää tarkasteltuna kelvolliseksi. Kävelimme luontopolkua pitkin satamaan ihmisten ilmoille, haimme savustetut ahvenet mukaan ja viskasimme yhden punkin Matin jalasta pois kuleksimasta. Kirkon takaa kallioilta pääsimme uimaan ja pesulle (hyistä vettä), tuuli oli puhaltanut levät pois. Rauhallinen ilta, ahvenet maistuivat perunoiden kanssa.

Aspössä

Lähiruokaa

TO 30.7. Birskär (Konungskär)
Yöllä satoi rankasti, mutta aamusta kirkastui ja purjehdimme pohjoista kohden kevyessä tuulessa ja auringon alla. Hylje kurkki meitä pää pinnalla. Birskärin lahdessa arvoimme hetken, mihin kohtaan kallioita kiinnittyisimme, tuulen  kun oli ennustettu kääntyvän yöllä luoteeseen. Sopivan paikan löydyttyä Tiina hyppäsi kallioille keulasta ja seuraavaksi kuului molskis. Välttääkseen keulan osumaa kallioon, ponnistus suht' kaukaa jyrkähkölle ja märälle kalliolle, eihän siinä tossut pitäneet vaan täydessä vaatetuksessa melkein hallittu liuku veteen. Köydet pysyivät kyllä kädessä koko episodin ajan, omin voimin ylös, pieni ravistelu uitetun koiran tavoin ja köydet kiinni kallioon. Saahan sen paatin näinkin kiinnitettyä nähtävästi. Vaatekerta ripustettiin kuivumaan (paitsi että sateli). Kävelimme Konungskärin puolelle pientä siltaa pitkin, vierailu Saaristomeren ainoassa autiotuvassa ja pieni luontopolku lampaiden rouskuttaessa ruohoa ympärillä.

Seuralaisemme luontopolulla

PE 31.7. Kotisatama
Aamulla kuuden aikaan olimme täydessä unessa keulapiikissä kun jysähti ja paatti tärähti. Nopea palomiestyylinen syöksy kannelle todetaksemme, että kääntynyt tuuli oli tehnyt tepposet ja ankkuri oli irti. Olimme olettaneet vastapäisen saaren suojaavan meitä kääntyvältä tuulelta, mutta ilmeisesti pohja oli niin kallioinen, että ankkuri ei ottanut enää kiinni kun oli kerran irronnut. Onneksi vene ei ollut juurikaan liukunut sivuttain, nopea köysien irrotus ja pakilla pois kiveltä. Vettäkin alkoi vähän tihuuttaa. Mutta mikäs siinä oli Korppooströmin ränniä ajellessa ja aamiasta nauttiessa. Puuskainen tuuli nousi, purjehdimme koleassa säässä Nauvoon lounaalle. Satama oli yllättävän täysi, siinä asiassa Nauvoon voi ilmeisesti aina luottaa. Lounaan jälkeen vierailu merenkulun talossa (jossa henkilökunta kommentoi, että vaatetuksesta päätellen olette veneellä matkassa, meillä untuvatakit ja pipot). Satamassa tapasimme myös veneen entisen omistajan, joka oli iloisen yllättänyt nähdessään vanhan sotaratsunsa olevan yhä merillä. Päiväunien jälkeen kovalla tuulella (puuskissa tuulimittari näytti 15 m/s) ja ykkösreivillä melkoista haipakkaa kotisatamaan.

Aurinko ja pilvet kamppailivat elintilasta

 

Hiulihei, kotisatamaa kohden

Tuulta purjeisiin Saaristomerellä

Hiulihei, kesän ensimmäinen purjehduskeikka Saaristomerellä ja tuulessa ei ainakaan pihistelty. Aurinkokin jaksoi räkittää koko viikonlopun vaikka lämmintä taisi olla keskimäärin kaikki kymmenen astetta. Fleecekalsareissa, goretexeissa ja pipo syvällä päässä eli normisetti alkukesällä vesillä.

Vasten auringon siltaa

Perjantai-iltana kryssimme vastatuuleen ja -aallokkoon Airistolla etelää kohden, aaltojen höykytys motivoi meidät kääntämään keulan kohti länttä ja rauhallisemmille vesille. Iltamyöhään parkkeerasimme paatin Airismaan vierasvenelaituriin, jossa ei ollut ketään. Kuin meitä varten, laiturille oli aseteltu pöytä ja pari tuolia. Siinä sitä kelpasi istuskella untuvatakeissa auringonlaskusta nauttien, siemailla lasi viiniä ja kuunnella lintujen huutelua. Aamulla pieni kierros jalkaisin maissa ja varmistus epäilyksillemme, että satamakirjan mukainen palvelusatama ja komea vanhanaikainen kauppa on ollut historiaa jo monta vuotta.

Illan rauhaa vierasvenelaiturin ainoana paattina 

 

Sinne se sitten painui

Lauantaina purjeet ylös ja sopivan vauhdikkaassa tuulessa lounaaseen, määränpäänä Houtsalan vierasvenesatama. Teki mieli päästä vähän omin voimin liikkeelle ja saarella pystyikin tekemään n. 7 km lenkin idyllisissä maalaismaisemissa. Käytiin välillä lekottelemassa auringossa tuulensuojassa erään venevajan seinustalla, kunnes vajan isäntä pelmahti paikalle. Isäntä oli oikein ystävällinen ja sanoi, että jääkää ihmeessä ottamaan vaan aurinkoa. Kehuimme hänelle venevajan seinustan olevan todennäköisesti saaren lämpimin paikka, johon hän totesi, että niin taitaa olla: Venevajan alla on kuulemma iso vesikäärmeiden pesä, mutta eivät ole ollenkaan haitaksi. Joo, me ollaankin tässä oltu jo tovi, heippa....

Ei ollut Houtsalan satamassakaan porukkaa ruuhkaksi asti, meidän lisäksemme yksi purjevene. Mutta  eipä ollut saunavuoroissakaan ruuhkaa, oli varaa valita. Kelluva sauna (joka muuten keinui aallokossa) tarjosi hyvät löylyt, oli lyhyt matka pulahtaa mereen. Sauna sai meiltä pisteet; puulämmitteinen, ikkunasta merinäköala, kiva vilvoitteluterassi ja pääsi uimaan. Uni maistui, vaikka melkoista keinuntaa, aaltojen loiskuntaa ja erinäistä nitinää oli aistittavissa.

Kelluvan saunan löylyissä

 

Yöllä tuuli oli kääntynyt idän puolelta etelään ja yhä vaan voimistunut, paattiin osui sivutuuli pahasti ja arvelimme, että satamasta lähtö tulisi olemaan haastavaa. Eikä mennyt arvelumme pieleen, reilun tunnin köysisirkuksen ja säätämisen jälkeen pääsimme lähtemään. Erinäisten pohdintojen jälkeen suunnitelmaksi valikoitui veneen siirtäminen laiturin päästä kylkikiinnityksessä olevan naapuriveneen kylkeen kiinni, siitä köydet irti ja lähtö suoraan eteenpäin. Tähän asentoon tarvitsisi paatti ensin vain saada. Etuköyden hallittu löysääminen, vinssin  avulla takaköyttä avuksi käyttäen vene poijun ääreen ja poijuhaka irti poijusta, naapuriveneestä lainatulla taikasauvalla sai pujotettua köyden poijulenkin läpi. Paatin perän hivutus köyden ja toisen vinssin avulla 180 asteen käännökseen. Köysi lipesi, mutta selvisimme pienellä säikähdyksellä. Etuköysi irti laiturista ja kiinni naapuriveneeseen, samoin takaköysi kiinni naapuriin. Jos kuulostaa aavistuksen sekavalta, niin sitä se myös oli. Onnistuimme joka tapauksessa ja saimme veneen kunnialla käännettyä. Kiitoksia vaan Amelie -veneen miehistölle!

Nyt oli ainakin tuulta riittävästi. Pienillä purjeilla (kakkosreivillä  ja vain vähän etupurjetta) sai kunnon kyydit. Leikimme hetken aikaa tuulimittarilla ja kellotimme ennätykseksi 19,7 m/s puuskan sivutuuleen. Airistolla pääsimme vaihteeksi myötätuuleen ja -aallokkoon, paatti surffasi aallon harjalla parhaimmillaan yli 9 solmua, joka lienee absoluuttinen maksimi.

Hiulihei, hyvät kyydit

Parin vuorokauden melkoisen myllytyksen jälkeen sunnuntai-iltana keinutti vielä niin, että oli melkein vaikeuksia pysyä pystyssä. Hieno kauden avaus; meille uusia vierasvenesatamia, kunnon purjehdusta ja saaristolaisidylliä. Tästä on hyvä jatkaa, kesälomaa odotellessa.

Lekottelua vesikäärmeiden pesän yllä

Tunnelmia Tongalta

Niin vaan hujahti lähes pari viikkoa Tongan kuningaskunnassa. Totaalinen irtiotto pyöräilystä, keskityimme puhtaasti merelliseen puuhasteluun eli melkein kuin olisi lomalla ollut. Kyllä voi Tonga pystypäin kantaa kaikkien matkakohteiden kuningas –titteliä, riippuen tietysti kuka mistäkin tykkää, mutta ainakin merellisenä kohteena meihin osui ja upposi. Ei siellä ehkä kuukausi tolkulla kuitenkaan malttaisi oleilla, kun pitäisi päästä taas tien päälle. Massaturismia Tongalla ei toistaiseksi ole, vaan turismi on melko pienimuotoista ja ennen varsinaista sesonkia erityisen vähäistä. Budjettimatkalaisen näkökulmasta tämä oli pelkästään positiivista, missään viiden tähden resortissa kuin ei kuitenkaan oltaisi majailtu.

Tongalle saavuttaessa huomio kiinnittyi ensimmäiseksi muutamiin seikkoihin. Tongalaiset ovat isoja, enemmistö tosi isoja. Kansa on yksi maailman tukevimmista ja liekö se ollut syynä, kun sisäistä lentoa Tongatapusta Vavau’lle varatessamme lentoyhtiötä kiinnosti ainoastaan meidän nimet ja paino. Lennolle lähtiessämme punnittiin matkustajat matkatavaroidensa kanssa, turvatarkastuksista tai muista hapatuksista viis. Kun näimme koneen, niin ymmärsimme punnituksen tarpeellisuuden. Vanha kiinalainen rotisko, jossa max. 20 paikkaa ja osa matkustajista tarvitsi kaksi istuinta. Lento itsessään oli mahtava maisemalento, pieni kone lensi sen verran matalalla, että vedenalaiset koralliriutat ja huikeat autiosaaret näkyivät selvästi. Lisäksi meillä oli eturivin paikalta hyvät näkymät suoraan koneen ohjaamoon.

Perämies toimi valokuvaajana välilaskun aikaan

Vedenalaisia näkymiä koneen ei niin puhtaan ikkunan läpi

Toinen huomiota herättävä seikka on pukeutuminen. Monet miehet käyttävät hametta ja sekä miehet että naiset jonkin sortin kaislahametta normivaatteiden päällä. Kaislahame saattoi olla vain liehuvia suikaleita tai rantamaton tapainen tukeva ”rulla”, joka ulottui vähintään polveen tai jopa nilkkoihin saakka ja yläpäästä taas vyötäröstä aina kainaloihin saakka. Sen on pakko olla kuuma. Jonkin sortin parempi vaate se ilmeisesti oli, siihen kääriydyttiin kun lähdettiin kylille tai kirkkoon. Kaislahameisiin yhdistettiin sujuvasti länsimaisia vaatteita, esimerkiksi miesten puvun takki.

 

 

Lentokentällä

 

 

Vava'un katukuvaa

 

 

Kolmas seikka iski naamalle heti koneesta astuttuamme, Tongalla on kuumaa ja kosteaa. Sadekauden juuri päätyttyä ilmankosteusprosentti oli 94-98% ja mittari +30 hujakoilla. Ilmastointia ei ollut oikeastaan missään, muutamissa paikoissa ilmaa kierrätti pöytätuuletin. Kelien suhteen kävi tuuri, sateita ei tullut yhden yön sadetta ja muutamia lyhyitä trooppisia kuuroja lukuunottamatta. Juuri ennen saapumistamme oli satanut päivätolkulla ja kunnolla. Kuumuus ja kosteus tekevät Tongasta mahtavan vihreän ja vehmaan, melkein voi nähdä kaiken kasvavan silmissä. En tiedä kuinka monta kiloa banaaneita ja papaijoita olemme syöneet tai montako litraa juoneet kookospähkinöiden nestettä, aika paljon. Höystettyinä välillä ananaksella, sitruunoilla, kookoksen ”lihalla” tai vesimeloonilla. Hedelmiä sai helposti toreilta tai tienvarsilta, ehdottomasti Tongan parasta kulinaristista antia.

Tältä mummulta haimme banaanit ja papaijat useampana aamuna

Tongatapuun lennettyämme hujautimme taksilla pääkaupunkiin Nuku’alofaan Alibaban Guesthouseen, jonne olimme lähettäneet mailia, että olisiko majatalossa sijaa kulkijoille. Toimimme kuitenkin niin viime tipassa, että emme olleet saaneet mitään vastausta (tongalaisten tahti on myös aika verkkainen). Kaarsimme Alibabaan, joka oli keskellä normiasutusta, possut möyrivät naapurien pihassa ja kanat juoksivat auton edestä karkuun. Kaikki pihat lainehtivat vettä. Aikamme huhuiltuamme saapui pihalta nuori tyttö vastaanottamaan meitä ja kertoi olleensa ulkona siivoamassa pienen hurrikaanin jälkiä. Selvisi lainehtimisen syykin samalla.

Seuraavana aamuna lennähdimme Vava’ulle ja taas (rämisevällä) taksilla kylille, tällä kertaa Neiafuun ja tongalaisen pariskunnan pitämään Portwine Guesthouseen. Se olikin hyvä tukikohta tehdä retkiä pienemmille saarille, itse kylässä ei varsinaisia hiekkarantoja ollut. Isäntä tunsi kaikki ja soitteli sinne tänne, kohta tuli joku noutamaan meitä ja kiikutti vesille. David vei meitä veneellään hyville snorklauspaikoille ja esitteli omaa hostelliaan Ofu:n saarella. Taksikuski ajelutti meitä Botanical Gardenin rannalle snorklaamaan ja samalla reissulla tutustuimme myös puutarhan isäntään, entiseen maatalousministeriin. Herra oli rantaravintolassaan melkoisessa tuiskeessa seurueensa kanssa keskellä päivää. Aamulla oli ollut hänen setänsä hautajaiset ja hautajaisten jälkeen on kuulemma parasta vetää känni ja unohtaa kaikki. Nautimme herran seurassa oluet ja kookospähkinät. Ministeri esitteli myös Hawaiian Sling –tyyppistä harppuunaansa, joka onneksi pysyi hänen näpeissään humalasta huolimatta. Näillä reissuillamme kuulimme monta erinomaisen mielenkiintoista tarinaa tongalaisten elämästä.

Snorklausvesillä

 

Ex-ministeri, sukulaismies, Matti ja harppuuna

Kokeilimme myös kanootteja ja oli hauska katsella rantaviivoja vesirajasta käsin. Kanootit tosin olivat jonkinlaiset päälläistuttavat muovikulhot, mutta niilläkin pääsi snokrlauspaikoille. Yhden päivän olimme paikallistuneen länkkäri-sukellusopettaja Rikin mukana, kun hän sukellutti yhtä turistia. Pääsimmekin snorklaamaan hulppeissa olosuhteissa ja maisemissa ja Matti sai vapaasukeltaa sydämensä kyllyydestä. Hän jopa totesi illalla, ettei ole ehkä koskaan sukeltanut yhden päivän aikana niin paljon, että melkein tuli yliannostus. Ja se on paljon se. Oli vedenalaista (ei mulle) ja –päällistä luolaa, ”korallipuutarhaa” ja riutan reunaa tarjolla. Riutan reunalla sukeltaessaan Mattia vastaan ui about kaksimetrinen hai kulman takaa. Näin Matin sukeltavan syvemmälle kohti tummempaa sinistä, kun yht’äkkiä sulava alaspäin liukuminen keskeytyi pieneen räpiköintiin. Arvelin, että siellä on joko hai tai merikäärme. Haihan se siellä uiskenteli, säikähti kuitenkin Mattia ja pyörähti takaisin tulosuuntaansa. Täytyy tunnustaa, että Matin näytettyä hai-merkkiä, tämä snorklaaja lähti takaisin tulosuuntaansa.

Melontaretki muovikulhoilla

Mutta olipahan vedet! Lämmintä vettä ja enimmäkseen kirkasta, hienoja koralleja ja mitä ihmeellisempiä ja värikkäämpiä mereneläviä, niin kuin olisi jättimäisessä akvaariossa snorklannut. Vapaasukeltajallekin löytyi riittävästi riutan reunoja ja syviä pudotuksia. Isojen otusten sektorilta myös metrinen rausku tuli Mattia vastaan eikä meinannutkaan väistää. Matille alkoi tulla fiilis, että on syytä olla koko ajan valppaana, kun syvänteistä vain tuli ja tuli jos jonkinlaista otusta.

Sukellusopettaja Riki vuokrasi myös vanhaa IF-venettä, joka on jonkin sortin versio pohjoismaisesta folkbåtista. Vene oli ollut vähän heikossa hapessa syklonin jälkeen, mutta saivat sen purjehduskuntoon ja onnistuimme vuokraamaan 44 v. ruotsalaissyntyisen ladyn kolmeksi vuorokaudeksi. Mitään papereita ei kyselty eikä allekirjoitettu, laiturilla Riki kysäisi, että mitkäs teidän nimet olikaan. Aha, Matti ja Tiina. Täytyy todeta, että se oli joka pennin arvoista, mahtava kokemus. Vava’un saaristo on valittu yhdeksi maailman parhaimmaksi purjehduskohteeksi. Minkään sortin vieraslaituriverkostoa tai muitakaan palveluita siellä ei ole ja tähän aikaan vuodesta ei juuri muita veneitäkään paikallisten kulkuvälineiden lisäksi. Hätätilanteita varten oli vhf-radio ja vanha kännykkä (kuuluvuus niin ja näin), ei merivartiostoa eikä poliiseilla venettä. Mukaan saimme jonkin sortin merikartan & kirjoituskoneliuskoja, joissa ankkurointipaikoista sepustuksia ja suullisen ohjeen ankkuroinnista: Ankkuroikaa vihreän veden paikkaan. Kun vesi on ruskeaa (korallit), siinä on liian matalaa ja vastaavasti liian syvää, jos vesi on sinistä. Älkää purjehtiko ennen aamuyhdeksää tai iltaviiden jälkeen, koska veden väriä ei näe kunnolla.

Jottei nyt turhan glamouria kuvaa anneta purjehduksestamme, niin lienee syytä mainita muutama seikka, jotka saattavat jonkun mielestä kuulostaa aavistuksen vähemmän hohdokkaalta: Veneessä ei ollut vessaa. Juomavetenä oli sadevesitonkkia, joissa uiskenteli hyttysten toukkia (juomavedestä suodatimme ne huivin läpi ja sen jälkeen näytimme vedelle uv-kynää, keitinvedessä nautimme toukat ruuan mukana). Jolla vuosi ja äyskäröimme sen tyhjäksi aamuin illoin. Veneen keulassa oli melkoisen lämmin yöllä. Vesipumppu ei toiminut, vaan ensin piti imeä suulla vesihanasta ilmat pois ja sen jälkeen pumpata tonkasta hyttysentoukkavettä. Kiinalaisten kaupasta kahden hyllyn valimoimasta hankkimamme säilykemuona ei varsinaisesti ollut gourmee-elämys. Tyynenmeren saarilla oli myös pari maanjäristystä (ei Tongalla kuitenkaan), jotka aiheuttivat tsunamihälytyksen, joka kuitenkin peruttiin. Tosin olimme onnellisen tietämättömiä näistä ennen kuin Suomesta alkoi sinkoilla viestejä.

Mutta kaikki nämä em. pienet nyanssit olivat varsin mitättömiä hulppeiden puitteiden ja elämyksen rinnalla. Uskomattomia maisemia, kirkkaita vesiä, syvän sinistä ja turkoosin vihreää merta, hiekkarantaisia postikorttisaaria, jännää snorklausta, tunnelmallisia tropiikin iltoja, kauniita yöpymispoukamia, vapaudentunnetta, auringonpaistetta, sopivaa tuulta ja kertakaikkisen nättiä purjehdusta. Tropiikin illoissa on muuten jotain maagista, erityisesti veneestä tarkasteltuna. Illan rauhan hiipiessä taivaanranta ja pilvet punertuvat, tulee pysähtynyt hetki ja sen jälkeen kuin napista painamalla alkaa armoton siritys ympäröivissä sademetsissä. Tähtitaivas oli kirkas ja kun sattui vielä täydenkuun aika, kelpasi veneen kannella istuskella illallakin.

Hiulihei, huolta nyt ei, merimies näin käy merta päin

 

Ankkurin pitävyys tarkastettu



Paatissa päivän päätteeksi

Ilta-aurinko yöpymispoukamassa

Tropiikin ilta veneestä päin ihasteltuna

Vava’ulta lennähdimme takaisin Tongatapuun muutamaksi päiväksi ja nyt tultiinkin varsinaiseen rantapaikkaan. Kiva ja hyvällä maulla tehty pienehkö Heilala Holiday Lodge sijaitsi pitkällä hiekkarannalla saaren luoteiskulman niemimaalla. Tämä majapaikka vastasi eniten mielikuvaa Tyynenmeren trooppisesta lomapaikasta. Kun 11. aamumme Tongalla valkeni, lakosimme ensimmäistä kertaa varsinaisesti hiekkarannalle maate. Olisi se nyt ollut jokseenkin noloa poistua Tyynenmeren saarelta lojumatta kertaakaan rannalla.

Tyynenmeren El classico

 

Raadot rannalla

Paratiisissa on kuitenkin myös varjoja. Mattiin iski kova kuume Vava’ulta lähdettäessämme. Tropiikissa kuin kuume nousee ilman muita flunssaoireita, on syytä hieman valpastua. Malariaa? Nou, Tongalla ei esiinny lainkaan. Dengue? Mahdollinen erityisesti kosteaan aikaan, mutta melko harvinainen kuitenkin. Jonkin sortin Denguen kaukainen sukulainen, ehkä Zika? Mahdollinen ja jopa todennäköinen, joku hyttysen levittämä riesa kuitenkin mitä ilmeisemmin. Ei muuta kuin Parasetamolia naamaan ja lepoa, näillä eväillä saatiinkin kuume pysymään väkisin aisoissa. Lodge sinänsä oli täydellinen lepopaikka, se oli kuin tehty pelkkään oleiluun.

Vietimme Heilalassa myös pitkäperjantain, joka oli Matin syntymäpäivä. Pääsiäisen (ja syntymäpäivän tietysti) kunniaksi kävelimme aamulla kylille ja osallistuimme metodistien kirkonmenoihin. Ei, emme ole kokeneet herätystä eikä kuume ole sekoittanut molempien päitä. Kirkonmenot ja erityisesti kirkkokansan laulu ovat kuitenkin yksi Tongan tärkeimmistä nähtävyyksistä. Saarella on käsittämätön määrä kirkkoja ja varmaan kaikki kristikunnan sivuhaarat ja lahkot edustettuina aktiivisen lähetystyön ansiosta. Saarelaiset ovat uskonnollisia, mutta sekoittavat sujuvasti omia uskomuksiaan eri lahkojen sanomiin. Sunnuntai on tosiaankin pyhäpäivä, työnteko ja lähes kaikki muukin toiminta on kiellettyä ja kansa sonnustautuu parhaimpiin kaislahameisiinsa ja suuntaa kirkkoihinsa. Miehet istuvat kava-ringissä (huumaava ja kevyesti päihdyttävä kasvijuoma) ennen jumalanpalvelusta ja varsinaisen kirkonmenon ehdoton kohokohta on laulu. Ja voi veljet, kun se laulaminen alkoi. Komeaa ja valtavan voimakasta, tuntui että kirkon katto nousee ilmaan ja että laulajia on kymmenkertainen määrä. Toisaalta, olihan useimmilla kaikupohjaa omasta takaa. Sanaakaan emme mistään luonnollisestikaan ymmärtäneet, mutta saarnamiehen ruumiinkieltä oli mielenkiintoista seurata, kohtalaisen voimakasta eläytymistä.

Takarivin äijät hartaana saarnaa kuuntelemassa vaiko kenties kulaus liikaa kavaa

 

Kirkkokansaa pyhävaatteissaan kylänraitilla

Poijat juhlakuosissa

Päivänsankarin lääkitys oli sen verran kohdallaan, että osallistuimme vielä illalla naapuriresortin polynesialaiseen iltaan, jotta ei pelkästään jäisi juhliminen kirkonmenojen kontolle. Anti oli bufee-illallinen ja vauhdikkaita tanssiesityksiä Tyynenmeren eri saarilta. Tanssijat olivat riemua täynnä ja niin oli yleisökin, joka koostui sekä turisteista että tongalaisista. Turistit katselivat huuli pyöreinä ensin sivusta, kun tongalaiset kävivät kesken tanssiesitysten liiskaamassa pieniä seteleitä tanssijoiden öljyttyihin vartaloihin (eikä siinä ollut mitään seksuaalista).

Laulamisesta on vielä pakko mainita sen verran, että kuulimme lukuisten eri kirkkokuorojen harjoituksia ja osa niistä kuulosti tasokkailta kuoroilta. Vavau’n majapaikassamme nukahdimme illalla kirkkokuoron lauluun sen kaikuessa sisään avoimista ikkuinoista. Sunnuntaiaamulla purjehdimme parin pienen asutun saaren välistä iho kananlihalla (ei kylmästä vaan vaikuttavasta tunnelmasta), kun eri kirkoista kantautui kansan laulu vettä pitkin veneeseen.

Lokaalien venekuljetus kotisaarille

Jälleen on yksi etappi takanapäin ja Tonga siirtynyt muistojen osastolle. Nyt Aucklandissa ja viikon päästä maanantaina olisi aika siirtää muistojen osastolle myös Uusi-Seelanti ja aloittaa Japanin taival. Japaniin siirtymistä helpottanee, jos olosuhteisiin ja mahdollisuuksiin perehtyy hieman etukäteen. Tulevan viikon missiomme on saada Matti täyteen iskuun, lueskella ja hakea infoa Japanista ja saada varusteet jälleen lentokuntoon. Voikohan muistojen osasto ylikuormittua? Pidämme teidät luupissa.