Tuulta päin ja aurinkoa kohden

Chilen puolella ollaan ja maailmankuulussa adrenaliini-seikkailulomakeskuksessa Pucónissa loikoilemassa kerrossängyssä. Tarjolla olisi aktiviteetteja tulivuorikiipeilystä koskenlaskun kautta laskuvarjohyppyyn, mutta löhöily sisätiloissa on aktiiviteeteista parhain. Olemme ensimmäistä kertaa dormitorio-majoituksessa, yhteinen huone kahden mahdollisen muukalaisen kanssa. Kylä on piukeena porukkaa tähän aikaan vuodesta, eikä jaksettu lähteä ajelemaan ympäriinsä muunlaisen majapaikan toivossa. Viime yön huoneen jakoivat kanssamme kaksi chileläistä nuorta neitosta, jotka saapuivat illalla, vaihtoivat saman tien bailando-asut ylle ja häipyivät yöhön. Aamun valjettua kävivät hakemassa tavaransa ja poistuivat bussiasemaa kohden. Those were the days...

Ulkona tuuli vinkuu, piskottelee ja lämmintä +15, samanlaista keliä on luvattu seuraaviksi päiviksi ja nyt onkin sopiva hetki lähteä pohjoista kohden helteistä nauttimaan (nautinnon ja tuskan raja on tosin hiuksenhieno, kun kyseessä on helteessä polkeminen). Luonnonpuistojen ja takamaiden osuus on nyt ohi ainakin joksikin aikaa, siirrymme merenrantaa ja viinialueita kohden. Aikaa ja itseämme säästääksemme hyppäämme huomenaamulla bussiin ja nautimme moottorin voimasta, joka kuljettaa meidät n. 400 km pohjoisemmaksi Chillaniin.

Argentiinan puolelta saavuimme Chileen takaisin perjantaina Junin de los Andesin kylän kautta, jossa vaihdoimme loput Argentiinan pesomme suklaaseen, jäätelöön, lihaan, pastaan ja punaviiniin. Pennittömänä sopi lähteä Mamuil Malalin raja-asemaa kohden, takamailla kuin ei mitään rahalla saatavaa ole. Kolme viimeistä pyöräilypäivää on puskettu kovaan vastatuuleen, olipahan vääntämistä. Tämä riski oli kyllä tiedostettu, koska yleensä lännestä tuulee ja kovaa erityisesti Andien itäpuolella. Käsivarret, hartiat ja selkä olivat huomattavasti jalkoja kovemmalla koetuksella, kun piti yrittää pitää pyörä puuskissa pystyssä ja tiellä. Pyöräily näytti välillä siltä, kuin olisi hyvässä  myötälaitaisessa edennyt.  Kipuaminen oli huomattavasti maltillisempaa kuin edellisellä ylityksellä, koska olimme jo valmiiksi melko ylhäällä. Oli kuitenkin hieno nähdä Andien Argentiinan puoli, maisema on käsittämättömän erilainen. Andien vaikutuksesta lähes kaikki sadepilvet laskevat vetensä Chilen puolelle ja Argentiinan puoli jää kuivaksi & karuksi. Siellä pyöräillessä tunnelma oli kuin suoraan lännen elokuvista, Ennio Morriconen musiikki kaikui pääkopassa ja alueen alkuperäisväestökin on jonkin sortin intiaaneja kaiken lisäksi.

Tuulella on tilaa puhaltaa



Hyvät, pahat ja rumat vai kourallinen dollareita



Siellä missä asfaltti päättyy ja pilvet roikkuvat alhaalla

No pysyyhän se pyörä linjassa vastatuulessa kun tarpeeksi vääntää



Lanin-tulivuori saman nimisessä kansallispuistossa juuri ennen Chileen saapumista 

Eilen otimme jo rennosti, Pucóniin saavuimme Curarrehuesta termaskylpyjen ja kyläjuhlilla nautittujen hiukopalojen kautta. Termaksessa lojuimme erilaisissa mineraalivesialtaissa itsemme veltoiksi ja sieltä lähdettyämme onneksi vastatuulen kompensoi alaspäin ajeleminen. Normi 10h yöunet päälle, kunnon kahvi aamulla instant-litkun sijaan ja seuraavien päivien suunnitelmat muhimaan, jahka huomiselta pikataipaleelta selviämme.

 

Päivän kulun voi lukea pyöräilijän naamasta iltasella: sorateitä, vastatuulta, pölyä ja tuhkaa.

Vanhan liiton Hospedaje Curarrehuessa

Näitä tiellä liikkujia on parempi pyöräilijän väistellä 

Lounastauko kyläjuhlilla

 

 

 

Andien yli Argentiinaan

Argentiinan puolella San Martin de los Andesin pikkukaupungissa olemme ja porukkaa on kuin elokuussa Etelä-Euroopan kuumimmissa lomakohteissa. Tammi-helmikuu on argentiinalaisten lomakausi ja näillä nurkilla tykkäävät viettää lomiaan poissa suurkaupunkien tappopaahteista. Eilen laskettelimme myöhään iltapäivällä kylille ja kiersimme suurin piirtein kaikki kylän majoituspalvelut luksusvaihtoehtoja lukuunottamatta ja täyttä oli. Päädyimme lopulta leirintäalueelle kaupungin laitamille, joka sekin kuhisi elämää. Liikennevirta kaupunkiin meni vierestä, nuotiot savusivat ja lattaripoppi raikasi, tylsimykset työnsivät korvatulpat syvälle korviinsa ja ei muuta kuin unta kalloon. Täytyy kyllä todeta, että vaikka campingeissa on eläväistä porukkaa, joka grillailee, lomailee ja popittaa, niin yöt ovat rauhallisia (pyöräilijän yö alkaa vaan liian aikaisin) ja ensimmäistäkään känniläistä niissä ei ole näkynyt. Suomalaisen mielestä silmiin pistävän erikoista. Aamulla teimme uuden rynnistyksen kaupunkiin ja johan tärppäsi muutaman yrityksen jälkeen. Into sisämajoitukseen johtui lähinnä välipäivän tarpeesta, huoltohommia, hankintoja ja pyykitkin pitäisi saada puhtaaksi. Kaupunki on lisäksi ensimmäinen minkään sortin kyläpahanen viiteen päivään, syntistä kaupunkielämää maistelimme jo eilen pitsan ja oluen voimalla.

Chilen puolella Andeja kohden

Nyt on pyöräilijöille tarjottu kultaa ja mirhamia pysäyttävien maisemien ja pilvettömien aurinkopäivien muodossa. Maisemien ihastelu saattaa mennä jo itsetoiston puolelle, mutta yhä jaksamme niitä taivastella. Andien ylitys pyörillä oli jo ajatuksena adrenaliinia nostattava, vaikka tulimmekin melko matalasta kohdasta (1321 m) yli. Lähdimme aamulla leiripaikasta n. 300 m korkeudesta kipuamaan ja nousu oli toki raskas ja pitkä, mutta hyvin meni eikä kyykkäämistä tullut. Matkaa siivittivät autoilijoiden kannustukset, tööttäykset (yleinen autoilijoiden tsemppaustyyli), peukunnostot ja taputukset. Ylitimme Chilen ja Argentiinan rajan Paso Cardenal Antonio Samoren rajanylityspaikassa reitin korkeimmalla kohdalla ja kieltämättä hetkessä oli jotain sykähdyttävää. Erilaisten sekavien mutta ei järin tiukkien rajamuodollisuuksien jälkeen tultiin kunnialla Argentiinaan.

Kovin nousu jo takana, kaivattu pieni tasanko pitkästä aikaa tuhkan ja kuolleen metsän keskellä, tulivuoren tekosia



Rajalla & huipulla, tulivuoren sylkemää pientä kiveä joka puolella



Vuoristopuro solisee



Argentiinan kiemuroita



Kovan päivän ilta, campingpaikan beachilla

Ajoimme suositun maisemareitin, reilun 100 km La ruta de los siete lagos (seitsemän järven reitti), joka päättyy tänne ja jonka varrella on järviä komeiden vuorien keskellä. Reitti menee parin kansallispuiston halki ja yövyimme mahtavissa maisemissa campingalueilla järvien rannoilla. Useampi järvi tuli korkattua polskien ja enemmän tai vähemmän kylmää vettä joka järvessä. Telttailuun oman vivahteensa tuovat lämpötilan vaihtelut, yöllä saattaa olla jopa nollassa ja päivällä auringossa +30. Reitti on täynnä hienoja laskuja ja ylöspäin tikkaamista, kun kerran Andeilla ollaan. Pyöräilijöitä on paljon, monet argentiinalaisia lomalaisia. Osuipa reitille yksi via dolorosakin, niin ei hyviä olosuhteita ala pitää itsestäänselvyyksinä. Sunnuntaina ajoimme melkein koko päivän säälittävää 35 km siivua huonolla soratiellä, tietyömaalla, jatkuvassa autojen virran nostattamassa pölypilvessä, paarmojen keskellä ja + 30 helteessä. Ykkösinhokin paikasta kamppailivat paarmat ja pöly. Kunhan tuon pätkän saavat vielä kuntoon, niin sitten on asfalttia koko matka.

Välipulahdus järven rannalla

Sininen on taivas, siniset on järvensä sen

Sika kävi leirissä, uimaan teidän jälkeen hra Karju



Up & downia

Nyt tutkaillaan kartasta sopivaa reittiä takaisin Chilen puolelle, pitäisi siis tehdä sama rykäisy toistamiseen joskin eri kohdasta. Kello käy ja täytynee alkaa hieman suunnitella loppuaikaa, mitä haluamme Chilessä vielä nähdä ja missä käydä. Vahvoilla ovat tällä hetkellä pyörähdys viinialueella, merenpuolisen rantaelämän tsekkaus, Valparaiso ja Santiago. Vamos a ver, que pasa.

Illan viiletessä testasimme paikallista

The matka, part II

Euroopan pyörätournee oli sen verran onnistunut, että nälkä jäi; tätä täytyy saada lisää. Hienojen kokemuksiemme innoittamana päätimme nostaa hieman haastekerrointa ja repiä  juurineen ilon irti työelämän sapattivuodesta. Ahmia elämyksiä koko rahalla (kirjaimellisesti...) kun kerran mahdollisuus meille tarjottimella annetaan. Toki jo kesällä oli selvää, että Euroopan reissun harjoitusleirin jälkeen nostamme kytkintä talveksi jonnekin kauas ja lämpimään, minne ei viikon kahden lomaviikolla tule lähdettyä. Emme kuitenkaan ihan maailmanympärysreissua alun alkaen ajatelleet, mutta sellainen siitä nyt tuli.

Kotopuolessa vietetyn kuukauden aikana suunnitelmat ehtivät kypsyä mielissämme, mutta lopullisia päätöksiä oli yllättävän haastava tehdä, kun periaatteessa koko maailma on auki. Lisäksi piti miettiä missä päin on liian kuuma tai sadekausi tai turistikausi kuumimmillaan tai liian ankarat olosuhteet tai huumesota tai liian kiemurainen lentoreitti tai tai... Etelä-Amerikka on erityisesti Tiinan pitkäaikainen haave ja Mattiakin mantere polttelee. Uusi-Seelanti on saanut niin paljon hehkutusta osakseen, että ulkoilmaihmisten lienee pakko käydä katsomassa, onko väitteillä katetta. Japani ja Korea ovat erityisesti Matin intresseissä, mutta kutkuttavat myös Tiinaa omintakeisuudellaan. Lopullinen reittisuunnitelma päätettiin kuitenkin vasta Kilroyn tiskillä.

Viime päivät ovat menneet melkoisessa pyörityksessä, varusteiden hankintaa, pyörien varustelua, lentojen varausta, karttojen latausta, pientä perehtymistä Chileen,  matkustusilmoitusten tekoa jne. Chilen suurlähetystö toivoi suomalaisten matkaajien ilmoittautuvan heille ja tuikkasinkin sinne sähköpostia. Pääsimme ilmeisesti heti piireihin, "Hyvät siirtokuntalaiset" -sähköposti kutsui meidät suurlähetystön Santa Lucia juhliin viikon pääästä. Kiitos kutsusta, siirtokuntalaiset passaa juhlat tällä kertaa.

Vähän jännittää, saadaanko kaikki kamat mahtumaan pyörälaukkuihin. Mukaan lähtee tällä kertaa taittopyörät, joka tarkoittaa pienempää varustemäärää mukaan kuin kesän reissulle. Taittopyörän kyytiin ei yksinkertaisesti mahdu niin paljon rompetta, kuin tavarapyörän päälle. Varsinkin, kun ideana olisi pärjätä ilman etulaukkuja. Mukaan tulee kuitenkin aika sama setti kuin edellisellekin reissulle. Camping -varusteet (teltta, makuupussit, patjat & keitin) vievät eniten tilaa, mutta luonto- ja maisemaelämyksiä halajaville budjettimatkalaisille setti on oleellinen. Jostain on tingittävä ja se tarkoittaa minimaalisen vaatekertamme minimoimista entisestään. Good bye kaupunkivaatteet. Taittopyöristä on syytä mainita muutama sana, sillä useampi näkee tässä vaiheessa meidän pyöräilevän karavaanarihenkisillä minikokoisilla pyörillä Andeilla. Mutta nämä fillarit ovat melko normikokoiset, 26" rengaskoolla kuten maastopyörät, joilta pyörät muutenkin näyttävät. Kevyet ja ketterät, tosin emme ole juurikaan ehtineet niitä sisäänajamaan, joten tositoimiin ne joutuvat vasta tien päällä. Jännitysmomentti on myös se, miten saadaan pyörät mukaan kullekin lennolle. Paketti kun on taitosta huolimatta kunnioitettavan kokoinen. Eli paljon on jännitettävää vielä ennenkuin päästään varsinaisesti pyörän selkään. Tällä reissulla emme ajatelleet olla koko ajan pyörilllä vaan hyödyntää pyörien taitto-ominaisuutta ja nakata ne tarvittaessa bussin kyytiin.



Testing, testing

Tulevana keskivikkona starttaamme reissuun ja lennähdämme Madridin ja Santiagon kautta Puerto Monttiin, joka on Santiagosta about 1000 km etelään. Minne sieltä sitten rullaamme, on vielä melko pitkälti auki, mutta alustavat suunnitelmat koukkaavat myös Argentiinaan. Kivaa, että saa verestää pahasti rappeuttunutta espanjankielentaitoaan pitkästä aikaa. Helmikuun lopussa lento Santiagosta Aucklandiin ja huhtikuun lopussa sieltä Tokioon. Hienoa olisi, jos osuisimme Japaniin kirsikkapuiden kukinta-aikaan. Japanista lautalla Etelä-Koreaan ja Soulista lehto 9.6. suloiseen Suomen suveen, jos kaikki etenee suunnitellusti. Liminaalitila kutsuu kiinnostuneet seuraamaan matkamme etenemistä, päivitämme kuulumisia silloin kun wifi suo.



Alkupisteemme Porto Montt sijaitsee vasemman yläkulman lahdenpuokamassa