Euroopan pyöräreissun varusteet

Josko joku innostuu pyörämatkailusta ja päättää hypätä pyörän selkään, niin ohessa inspiraatioksi Euroopan pyörätourneemme varustelistausta. Lista on tehty lähinnä meidän omaksi muisti- ja vinkkilistaksi seuraavia reissuja (niistä lisää pikapuoliin) silmällä pitäen.

Pyörät

Matin pitkän tavarapyörän runko on liian löysä. Mahdollisimman jäykkä runko on turvallisin lastatulla pyörällä.  26 tuuman rengaskoko helpottaisi vararenkaiden löytämistä, esim. 28 sisäkumia löytyy, mutta ei kovinkaan paksua. Matilla oli 1.75 paksuus mikä on oikeastaan minimi jos paljon päällystämättömiä teitä; ohuella kumilla täytyy ajaa täysillä paineilla jotta vältytään korjaushommilta, mutta tällöin matka on aika epämukavaa hiekkateillä. Tiina kumi 1,5 leveä, sillä pärjäsi näillä teillä ihan hyvin. Levyjarrut on hyvät, mutta varaosien löytäminen ongelmallista. Jarrupaloja kuluu vuoristossa. Ohjaustankoon kannattaa viritellä erilaisia säätövaroja.

Pyörälaukut

Ortliebin vedenpitävät laukut ovat simppelit ja äärimmäisen toimivat, ei lähdetä enää muilla laukuilla. Kamat kannattaa pakata käytön ja kosteuden mukaan kokonaisuuksiksi. Laukkujen kiinnitykset on syytä virittää mahdollisimman tiukoiksi mutta kuitenkin helppotoimisiksi. Heilunta ja kolina on ärsyttävää ja vaarallista. Lisäksi: korkea laukku on leveää parempi liikenteessä. Tankolaukku edessä on kätevä. Ei kannata pakata liikaa taakse, jotta välttyy pinnojen katkeamisilta. Tällöin siis taakse laukkupari kuten myös eteen. Vedenpitävä tavarapussi tarakalle, siinä on hyvä pitää esim. päivän sade- ja vaihtovaatteet.

Varaosat

Länsimaissa pärjää vähällä, monia asioita voi ostaa. Paikkaustarpeet ja sisäkumit olivat meille tärkeimpiä ja tietysti ihan perustyökalut kuten kuusioavaimet. Pinnojen katkeamisista puhutaan paljon, mutta meille se ei ollut mikään vaara, koska olemme kevyitä, mukana sopivasti tavaraa ja pyörät tavarapyöriä. Netistä löytyy varaosalistoja. Huomio: renkaan epätasaiseen pyörimiseen kannattaa suhtautua vakavasti, koska se saattaa syödä ulkokumiin reiän nopeastikin.

Vaatteet

Kaupunkivaatteita tarvitsee todella vähän, ehkä max pari vaatekertaa. Kevyet goret mukaan tietty. Kevyet high-tech villavaatteet ei ala haisemaan kuten tekokuidut. Pehmustetut alushousut on yllättävän hyvät. Yksi ”hellepaita” eli ohut, ilmava, vaalea, kaulukset ja pitkät hihat olisi järkevä seuraavalle reissulle. Paahteeseen voi harkita myös polvet peittävää housua. Pyöräilytrikoiden etu on hankauksen välttäminen ja pehmustus.

Kengät

Emme käyttäneet lukkopolkimia. Matti käyttää kyllä lukkoja työmatkalla, mutta nyt emme niitä juuri kaivanneet. Tehokkuus ehkä vähän kärsi, mutta toisaalta rasitusvammojen riski väheni. Matilla downhill-tyyppiset piikitetyt polkimet, joissa mahtava pito. Kenkien syvä pohjakuvio ei ehkä ole paras yhdistelmä näiden kanssa. Matti polki kevyillä matalavartisilla haikkereilla ja Tiina Birkenstockin sandaaleilla (takaremmillä varustetut), muutamina viileimpinä päivinä matalilla kevyillä gorekengillä. Släbärit leiri- ja suihkukengiksi.

Leiriytyminen

Meillä oli kolmen hengen tilava tunneliteltta. Kannattaa olla teltan muotoinen pohjakangas mukana, suojaa telttaa rei’iltä ja vedeltä +joku pyyhe tms. teltan kuivaamiseen, kosteutta yllättävän paljon kuivallakin kelillä). Hyvään tuulettuvuuteen ja hyönteisverkkoihin kannattaa panostaa. Pitkän päälle iso eteinen ja tilavuus on luksusta. Jos jaksaa raahata taittotuoleja mukana, hienoa, me ei jaksettu. Silkkipussi pitää makuupussin puhtaana. Pumpattava paksu makuualusta (siis integroidulla pumpulla) on mukava, mutta erittäin hankala paikata. Euroopassa butaani/propaanikaasukeitin toimii hienosti, kaasupatruunoita saa esim. urheiluliikkeistä ja matkailuautomyymälöistä. Leirintäalueilla ei juurikaan ole keittiöitä. Leirintäalueiden sähkötolppiin tarvitaan usein adapteri, jossa toisessa päässä 2 reikää ja toisessa 3 piikkiä.

Pyörien pakkaus

Koska meillä oli tavarapyörät, emme tarvinneet etulaukkuja. Molemmilla oli kyllä tankolaukut, jonka sai helposti mukaan. Niissä passit, lompakot, kamera, aurinkolasit jne.
 
Matin pyörä: Isossa Konan laukussa teltta, avaruushuopa, ilmapatja, keitin, kaasupullot, varaosat   ja työkalut. Kahdessa Ortliebin laukussa a) vaatteet, pyykkipussi, silkkipussi, yövaatteet, kirja. b) pacsafe-verkko, vararuoka, lautaset ja mukit, varustepussi. Lisäksi tarakalla vedenpitävä pussi jossa päivän vaatteet, sadevaatteet, uintikamat, hygieniapussi.

Tiinan pyörä: Konan sivulaukussa kaupunkivaatteet, pyykkipussi, hygieniapussi, patja, pacsafe-verkko. Toisessa laukussa pyöräilyvaatteet (myös sade), kengät, uintikamat, lukko, tietokone ja kirja(t). Pyörän tarakalla vedenpitävässä pussissa Tiinan silkkipussi ja molemmat makuupussit.

Matilla oli 1,5 litran vesipullo runkotelineessä, Tiinalla litran. Molemmilla oli pyörälaukuissa mukana kevyet nyrkinkokoiseen pussiin pakattavat reput, joihin sai pakata ranta- tai kaupunkipäivinä kamoja mukaan. Matin pyörän päällä kulki reipas 20 kg + vesi + eväät/ruuat ja Tiinalla vajaa 20 kg + vesi.

 

Day 1, kilometrien karttuessa tuli pientä viilausta pakkauksiin



Leiriytyminen

 

 

Ranskassa eväiden ostossa ja ei muuta kuin leirintäaluetta kohden

Rooman lentokentällä, pyörät lentokuntoon ja kamat kasaan

 

Rakkautta ja rengasrikkoja

Sardinian kaakkoiskulma tervehtii, olemme Villasimiuksen liepeillä. Kolmisen viikkoa on hujahtanut Sardiniassa, kilometrejä täällä kertynyt n. 700, saari viehättää yhä ja edelleen riittäisi koluttavaa. Tarpeeksi iso, vaihtelevat maastot & maisemat sekä lukematon määrä kivoja rantoja.  Toki rannikon kylät on valjastettu melko hyvin turismille ja ne nyt ei järin originelleja ole. Onneksi hotellit eivät ole mitään kerrostalokolosseja ja sisämaan kylät normaaleja.  Nyt kun on off season aika, niin tyhjät turistikylät ovat melkoisen onttoja paikkoja, äkkiä ohi. Samoin leirintäalueet ovat osa tosi tyhjiä, osa yllättävän täysiä, iso osa niistä jo sulkenut ovensakin. Yövyimme Capo Ferraton lähes tyhjällä leirintäalueella, jossa oli max. 30 ihmistä ja respassa kertoivat, että elokuussa yleensä 1200 yöpyjää. Painajaismaista olisi osua paikalle siihen aikaan. Pientä leirintäalueväsymystä alkaa olla ilmassa, samat saksalaiset ja samat räsöttävät suihkut joka paikassa, välillä yö B&B:ssä tekee ihmeitä. Vaikka turismikausi vetelee selkeästi viimeisiään tältä vuodelta, niin sää on edelleen mitä parhain. Meillä on ollut kolmen viikon aikana yksi pilvinen päivä ja tänään toinen, sadepäiviä nolla ja normilämpötila varjossa +25 paremmalla puolella. Saa nähdä, ehditäänkö nähdä syksyn saapuminen.

Viime päivityksessä olimme lähdössä ylittämään vuoristoa ja taipale olikin maisemiltaan mitä mahtavin eikä tappavan raskaskaan, vaikka toki joutui tasaamaan hengitystään aina välillä. Nousimme reilun kilometrin korkeuteen ja niinpä reitillä ei ollut myöskään läkähdyttävän kuuma. Dorgalista lähdettyämme seuraavat 22 km nousua, sitten 11 km laskua, jonka jälkeen kilsa-pari nousua ja laskua aina vuorotellen, kunnes loppuhuipentumana 16 km loppuluisu. Reitin varrella jolkotteli vapaana kaikki mahdolliset kotieläimet hevosista lampaisiin, laskuissa täytyi pitää refleksit valppaana. Ei olisi ollut kiva päättää pyöräreissua törmäämällä isoon mustaan sikaan.



Matti ihastelee nousun maisemia vuoristossa

Siellä se reitti luikertelee kohti korkeuksia

Sinisten vuorten rullaajat

Määränpää siintää jo kirkkaana

Perjantaina juhlistimme 5. hääpäiväämme ja otimme hotellihuoneen sen kunniaksi. Oli juhlallista istuskella (tuolilla) omalla kattoterassilla ja nautiskella jääkaappikylmää drinksua.  Kuntosalin nurkan infrapunasaunakin oli ihan virkistävä kokemus, vaikka enemmän hikeä valuukin normipäivänä pyörän päällä. Tankkasimme aamiaispöydästä viikon sokeriannoksen syömällä kakkuja, keksejä ja vanukkaita, jotka osoittautuivat päivän kuluessa tarpeelliseksi ravinnoksi, sillä seuraavan kerran söimme yhdeksän aikaan illalla, jos ei manteleita, suolapähkinöitä ja rusinoita lasketa ja niiden voimalla pyöräilimme yli 60 km osin vuoristoisissa maisemissa rengasrikkojen raatelemana. Lauantai jäi nimittäin historian kirjoihimme ennätyksellisenä rengasrikkopäivänä, 8 rengasrikkoa yhtenä päivänä jääkööt lyömättömäksi ennätykseksemme.

Kattoterassin nautintoja. Tukka kasvanut jos ei muuta reissun aikana

Seitsemän rengasrikkoa samalla kertaa, hikeä pukkasi jo korjaajan apulaisellakin

Auringonlaskun polkaisuja

Viimeinen viikko on ollut kokonaisuudessaan varsinainen rengasshow. Meillä on ennen tätä viikkoa ollut yhteensä 2 rengasrikkoa koko matkalla, mutta nyt räjäytimme potin. Ensin löytyi rautalanka Tiinan takarenkaasta, parin päivän päästä joku kasvin oka Matin takarenkaasta. Siitä pari päivää ja lauantaina Matin eturenkaasta löytyi 3 ”rypälepommia” ja takarenkaasta 4, kaikki yhdellä kertaa. Sihinä vaan kuului, kuin näitä pirullisia pommeja irrotettiin pistosuojatuista renkaista. Onneksi oli yksi ylimääräinen sisäkumi, se taakse ja etukumi paikkaukseen tien päällä. Iltapäivällä Tiinan etukumissa samanlainen rypälepommi, ei muuta kuin paikkaushommiin. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman hirvittää, koska oli lauantai-ilta ja olimme aikalailla keskellä ei mitään, meillä enää paikkaustarvikkeita jäljellä kahteen reikään ja näitä rypälepommeja tuntui olevan nyt joka puolella. Sunnuntaina kaupat kiinni ja sen jälkeen yli 100 km seuraavaan kohtuullisen kokoiseen kylään, mistä voisi olettaa löytävänsä pyörätarvikkeita. Yritimme ajaa mahdollisimman kaukana pientareesta ja  näin välttää kaikki mahdolliset kaktusten ja piikkipensaiden piikit. Tämä ei ole ihan helppoa, kun ajaa autotiellä. Emme ole vielä selvittäneet, mistä kasvista lähtee tuo pahamaineinen renkaanrikkoja. Pieni nykerö, josta lähtee useaan suuntaan lyhyitä, teräviä ja paksuja piikkejä, olemme nyppineet niitä myös sekä kengän- että jalkapohjistamme. Ihmeellisellä tuurilla ajoimme sunnuntaina rautakaupan ohi, joka poikkeuksellisesti auki ja myi paikkaustarvikkeita! Rengasshow ei osoita loppumisen merkkejä, Tiinan takakumi hakkasi ja mystisestä syystä (ehkä sisäkumi ollut huonosti tms.) johtuen ulkokumi on nyt ihan kiero yhdestä kohtaa ja lähes puhki, kumin sisälmykset hapsottavat. Takarengas on hätäpaikattu urheiluteipillä ja toivomme sen kestävän Cagliariin saakka, jossa jotain mahdollisuuksia saada hankittua uusi ulkokumi. Eli takamus saa normaalin pyöräilyn lisäksi kestettäväksi vielä tasarytmisen jysähdyksen teippikääreen johdosta. Matti paikkaa juuri nyt pyöränsä etukumin uutta reikää. Let’s see, mihin tämä päättyy…  Ehkä tässä ilmat pihalle –osiossa on syytä mainita sekin, että myös  meidän ilmalla täytettävät makuualustat vuotavat. Pari kertaa yössä täytyy pumpata niihin lisää ilmaa, kun herää ja huomaa makaavansa lähes tyhjentyneellä patjalla kovalla maalla. Patjojen reiät ovat ilmeisesti sen verran pienet, että näissä oloissa reikiä on mahdoton havaita yrityksistämme huolimatta. Näin tekstiksi muotoiltuna tämä saattaa kuulostaa aika ankealta, mutta hyvillä fiiliksillä ollaan yhä. Sitä paitsi tämänhetkisellä leirintäalueella meillä on ylimääräisenä luxuksena hylätty ja pinttyneen likainen pöytä ja 2 muovituolia, joita lainaamme hiukan, jihuu!

Hengityksentasaustauko

Uskolliset ja koviakokeneet sotaratsumme

Chillaamme näillä nurkilla nyt muutaman päivän ja sen jälkeen pyörännokat kohti Cagliaria, josta mahdollisesti jatkamme laivalla Napoliin ja sieltä rullaamme ikuiseen Roomaan.

Takarengas sairastaa, tällä pitäisi päästä melkein sata kilometriä

Puolimatkan krouvista uuteen nousuun

La Maddalenalta lähdimme lauantaina ja ollaan rullattu Sardinian itärannikkoa alaspäin. Kivoja reittejä ja pääosin melko rauhallinen liikennekin, mikä on ollut rentouttavaa. Rantatiet tuntuvat menevän ylösalas, noussen aina rannalta jonkun verran ja laskien taas takaisin meren äärelle. Eilen tuli kuitenkin vuoristo vastaan, ei tosin vahingossa vaan tietoisen valinnan seurauksena. Jos haluamme jatkaa rannikkoa alaspäin, täytyy koukata vuorten kautta ja päätimme yrittää. Onhan tässä menty melko leppoisaa tahtia piitsiltä toiselle, joten pieni vuoristo-osuus on paikallaan. Eilen iltapäivällä sutkutettiin Oroseista Dorgaliin reipas parikymmentä kilometriä, reitti oli pääosin nousujohteinen, mutta melko loivasti noussen. Tankkasimme osuudelle vetämällä lounaaksi pitsat, suoraan ruokapöydästä helteeseen ja ylämäkeen. Hikinen iltapäivä.


Eilisen nousun maisemia

Eläinkohtaaminen, kopina kävi kun sorkat hakkasi asfalttia

Yövyimme Dorgalissa puolimatkan krouvissa ja kohta hyppäämme pyörien selkään, suunta on ylöspäin. Ensin Matti paikkaa pyörängummin ja nautimme B&B:n emännän tarjoaman aamiaisen, kaffeet ja valmiiksipakatut kuivat keksit & pussikroissaintit nutellapurkin kera veikkaisin. Sokerihumalassa saattaa nousukin mennä kevyemmin. Tästä pitäisi olla ensin n. 20 km nousua ja sen jälkeen saman verran laskua, jonka jälkeen olemme taas rannikkolla. Reitti on varmasti hieno, maisemat oli komeet jo tänne tultaessa. Nousu on  myös yhtä varmasti raskas, taitaa nousta jonnekin reilun 900 m hujakoille. Kerromme seuraavassa päivityksessä, kuinka meidän kävi.



Auringonlasku vuorten taakse Dorgalissa oli häikäisevä

Viikon eläin- ja ihmiskohtaamiset: Eläinkohtaaminen sattui eilen Dorgaliin noustessamme, pari mullia tai jonkin sortin nautaeläintä seisoi tiellä ja lähti juoksemaan meidän edellä tietä pitkin niin, että kopina vaan kävi. Näky oli varsin huvittava, naudat juoksi edellä ja me pyöräiltiin perässä, vastaantulevissa autoissa ainakin naurettiin. Ihmiskohtaamisen titteliä kantaa tällä viikolla belgialainen 70 v. Paul, jonka tapasimme tien päällä. Hän on varsinainen pyörämatkailun veteraani, fillaroinut pitkin maailmaa ja lähtee reissuille yhä, kun vaimo päästää. Pyörä lastattu neljällä pyörälaukulla ja niin vaan herra vetelee 80 km päivämatkoja helteessä vuoristoisella saarella. Campingiin hän on kuulemma jo liian vanha, mutta dieselveturin lailla rullasi hitaasti ja varmasti. Paul ihasteli meidän vautia ylämäissä, me hänen sitkeyttään. Ukko oli tikissä kunnossa.

Harvinaisen pitkä suora

Keli on yhä mitä parhain, ei syksystä tietoakaan toistaiseksi, mutta tuleehan se tännekin jossain vaiheessa. Jos kelien perässä haluaisi vielä edetä, niin seuraava suunta olisi Afrikka, mutta ei me nyt ehkä sinne tällä reissulla kuitenkaan. Varasimme lennot ja lennähdämme Roomasta Suomeen 4.11. Voi pikkuhiljaa alkaa tuumailemaan, mitähän sitä sitten tekisi...

Rannikkoreitin huvituksia

Pitihän sitä polkemista vetten päälläkin kokeilla.

Penthousesta kevein pyörin päiväretkille

Nyt otetaan pientä breikkiä pyörällä etenemiseen ja ollaan paikoillaan viisi päivää La Maddalenan saarella Sardinian pohjoisrannikolla. Aika luksusta, sisämajoituksessa ylimmässä kerroksessa parveke merinäköalalla, mutta ennen kaikkea keittiö, sisältäen jääkaapin, ruokapöydän ja tuolit. Kiva laittaa vaihteeksi jotain ruokaa, jonka kriteerinä ei ole kuinka monta minuuttia sitä pitää keittää (mahdollisimman vähän), mahdollisimman hyvin säilyvää ja helppo valmistaa kenttäolosuhteissa. Eilen marssimme kalakauppaan, ostimme niitä ainoita fisuja, jotka näyttivät kaloilta (red mullet) eikä merihirviöiltä ja pykäsimme varsin maittavan risoton, joskin hieman omintakeisella tyylillä… Nautinnollista on myös syödä vaihteeksi aamiainen istuen tuolilla pöydän ääressä eikä maassa kököttäen. Jääkaappikylmä juotava kruunaa kokonaisuuden. Sopuhintainen kämppä löytyi n. 15 puhelun jälkeen, kovaa tinkaamista ja sekavaa puhelinkeskustelua italia-espanja sekoituksella. Emme osaa italiaa eikä langan toisessa päässä osattu englantia oikeastaan missään. Siihen nähden kelpo saavutus.

La Maddalenan kaupunki samannimisellä saarella



Penthausen keitoksia

Sisämajoituksen ajoitus oli sinänsä erinomainen, edellisenä yönä kun olimme teltassa ukkosmyräkässä veden tulviessa teltan eteisen kautta teltan alle. Unenpöpperöisinä toimimme melko ripeästi, kun huomasimme, että nyt alkaa ylhäältä rinteestä vesi juosta kovalla vauhdilla kohti. Varvastossut avaruuspeiton alle, näin saatiin suurin osa vedestä ohjattua sen alle eikä peiton ja telttapohjan väliin. Aamulla tarkastimme vahingot, jotka jäivät onneksi pieniksi. Märät patjojen alapuolet, kostea teltan pohja sisältä ja erittäin kurainen & märkä ulkoa. Kuivat unet saatiin kuitenkin.

Saari on osa suojeltua luonnonpuistoaluetta ja täynnä hienoja rantoja sopivan pyöräilymatkan päässä, tosi kirkkaat vedet. Kompaktin kokoinen saari, pyörällä hallittavissa kokonaan ja aina löytyy tuulensuojassa olevia poukamia. Hauska pyöräillä vaihteeksi kevein pyörin, ei tunnu korkeuserotkaan niin paljon kropassa. Pientä patikointia väliin, jos haluaa rämpiä vähän haastavampiin poukamiin. Muuten Sardinia vaikuttaa osin hieman haastavalta pyöräilypaikalta, korkeuserojen kanssa pärjätään jo ihan ok, mutta ne vaikuttavat siihen, että tiet kulkevat solissa tai vähiten korkeimmissa paikoissa, ne on tehty autoille ja ovat pääteitä, ollen samalla usein ainoita väyliä. Jos ja kun liikennettä on paljon, kapeat kiemuraiset tiet eivät ole kaikkein leppoisampia paikkoja leveästi kuormatuille matkapyörille.

Tuulensuojaa

Leppoisaa pyöräilyä rannalta toiselle



Pientä patikoitia "polkua" pitkin alas rannalle



Ylöspäin patikoidessa kohtasimme eläimen



Penthousea kohden

Mielenkiintoisia kohtaamisia on osunut kohdalle jo täälläkin, yksi eläinkunnan edustajan kanssa ja toinen ihmiskunnan. Kuljettiin samaa reittiä Sardinian puolella pari päivää pitkän matkan kävelijän kanssa ja osuimme useamman kerran samoihin taukopaikkoihin, mistä sai kylmää juotavaa. Kävi ilmi, että kaveri on amerikkalainen ihmissuhdekirjailija, joka harrastaa pitkän matkan patikointeja. Hänen hengen tuotteitaan on mm. kirja What men want women to know. Eläinkohtaaminen tapahtui täällä kivutessamme jyrkähköä polkua pitkin rantapoukamasta takaisin tielle, kuului syömisen ääniä. Joku ihme jakkihärkä-vuohipukki söi puskia edessämme, säikähti meitä, päästi röhkivän äänen ja otti pienen uhittelu-pukittelu liikkeen meitä kohti. Sen verran ehdimme ääneen miettiä, että kauheasti ei ole pakopaikkoja, jos se tulee kohti. Ei tullut, hyppäsi polun yli ja pakeni paikalta. Suomalaisia heimoveljiämme olemme nähneet koko reissulla tasan yhden pariskunnan jossain keski-Saksan pienen kylän kahvilassa.

Illan viimeinen pulahdus

Lauantaina lautta takaisin Palaun kaupunkiin ja siitä rannikkoa pitkin etelän suuntaan. Silloin lieneekin jo kiva päästä liikkeelle taas. Alla muutamia maisemia Sardinian saarelta ennen Maddalenalle saapumistamme.
 

Capo Testan rantoja Sardinian luoteiskulmasta, surrealistinen uimapaikka ja kirkkaimmat vedet toistaiseksi

 

Capo Testan piilopaikkoja tämäkin

 

 

 

 

Pitsaa, pastaa ja piitsiä

Se olisi nyt rantaloman aika, ainakin tänään. Sardiniassa ollaan ja pienten alkusäätöjen jälkeen päästy lekottelemaan meren äärellekin. Nyt istuskellaan ilta-auringon valossa piiitkällä ja rauhallisella hiekkarannalla, aallot pauhaa ja ilmassa on Välimeren tuntua.

Marseillesta hyppäsimme paattiin maanantai-iltana ja seuraavana päivänä olimmekin sitten Italiassa. Laivan lattialla nukkumisen suhteen olimme ottaneet opiksemme sitten Travemunden keikan, nyt meillä oli patjat mukana pussien lisäksi. Matti yritti korjauttaa takajarruaan Marseillen ainoassa löydetyssä pyöräliikkeessä sillä seurauksella, että jarru hajosi kokonaan. Meillä alkoi olla jo kiire paattiin ja ei tarvitse kuin vilkaista Sardinian kartan pinnanmuotoja ymmärtääkseen, että ilman takajarrua saarella ei voi ajaa. Pitkähkö tarina, mutta  jarru on nyt uusittu, siihen meni 2 päivää, 3 pyöräliikettä, 2 kaupunkia, 30 km ja ankaraa nousua & laskua. Mutta nähtiinpä Sassarin kaupunkikin, minne muuten tuskin olisi tullut mentyä.
 

Pientä venytystä jumiutuneille paikoille

Sassarissa yösijaa etsimässä

Sardinian teillä rullataan autojen kanssa neulansilmiä oikeaan ja vasempaan

Castelsardoon sisään ja ulos toiselta puolelta valmistautuen useamman kilometrin nousuun



Iltahämy yllättää kulkijat, mikä ei sinänsä ole yllättävää

Eilen illalla tulimme Valladorian kylän leirintäalueelle ja tänään vietetty rehellinen rantapäivä, toki pienellä nyrkkipyykillä ja pyöränhuollolla höystettynä. Löysäilyä, lukemista, uimista ja sen verran pyöräilyä, että käytiin kylillä pitsalla ja haimme illaksi pastavärkit. Ilmeisesti hiilaritankkaamme huomisen koitosta varten, tarkoitus on lähteä koillisrannikkoa kohden ja menet mistä tahansa, niin armotonta nousua on joka puolella, kun merenpinnan tasolta lähtee polkaisemaan. Kirja-addiktin piti saada jotain lukemista, koska rantapäivät lähestyivät ja pyörämatkailun huono puoli on se, että kovin isoa kirjastoa ei voi rehata mukanaan (sähkökirjoja joo ehkä, mutta kun tuo energiakin on aina välillä kortilla). Matkalukemisena oli Zlatanin elämänkerta ja sehän oli ekan viikon jälkeen luettu, ovelana annoin sen Matille ja otin hänen matkalukemisensa. Mutta nyt piti saada lisää ja Sassarista löytyikin hyvännäköinen kunnon kirjakauppa. Siellä oli 4 kpl englanninkielistä kirjaa, kolme korkeajännitystyyppistä sotafantasiaa ja yksi Espanjan siirtymisestä Francon ajasta demokratiaan. Otin viimeisimmän kevyeksi rantalukemiseksi ja mikäli se osoittautuu kuivakkaaksi, tuleepa uni ainakin illalla välittömästi.



Siinä se on, päiväohjelma tänään



Kissanpäivät, meillä kaikilla

Eläinuutisia ei olla päivitettykään sitten villisikojen. Leirintäalueen eläinystävistä etanat ovat taaksejääneitä, sormenvahvuiset pitkät ja limaiset patukat viihtyi kosteilla nurmikoilla. Sellainen kun oli yöllä kihnuttanut Birkenstockin sandaalin läpi, niin aamulla kenkä oli mukava työntää jalkaan. Etelä-Ranskassa kassista löytyi myös parin sentin pikkuruinen skorpioni. Pientä mylläystä teltassa sen jälkeen, onko niitä enemmänkin, mutta ei näkynyt. Nyt meitä tai lähinnä meidän ruokia näyttäisi seuraavan muurahaisvanat. Myös kissa kurkisti aamulla teltan ovesta, toisen jalat näkyi telttakankaan alta. Ei mitään kulkukissoja, vaan kiiltävä karva ja panta kaulassa. Ranskassa ajattelin, että yllättävän eksoottiseksi menee nämä eläinhavainnot, kun kameli oli syömässä pellolla. Sen jälkeen havaitsin toisella puolella tietä sirkusteltan ja toivon sen selittävän näyn.

Mutta nyt alamme suunnittelemaan hieman huomista reittiä ja kuuntelemme samalla kissojen mouruamista, tässä vaiheessa olemme siirtyneet jo leirintäalueen baariin wifin äärelle. Tarkoitus on ottaa iisisti koilliskulmassa eikä siirtyä joka päivä paikasta toiseen. Kokeillaan, miltä rantaloma maistuu ja ei suunnitella mitään hetkeen. Ehkä.