torstai 24. lokakuuta 2019

Königssee ja Berchtesgadenin Alpit - patikoijan paratiisi


Kun Happy eBikersin kesäsesonki päättyi, vaihdoimme vapaalle ja singahdimme lomailemaan ennen kuin ehdimme kissaa sanoa. Tällä kertaa pyörät jäivät telineisiin ja lähdimme patikkahommiin. Isot vuoret houkuttelivat ja siihen vaivaan ei liene Alppeja parempaa lääkettä.


Onnelliset vaeltajat


Lento Wieniin ja tavoitteenamme oli iskeä kaksi kärpästä samalla reissulla. Vaelluksen päätteeksi luvassa viikonloppu meille uudessa kaupungissa, joka oli ollut bucket-listallamme jo tovin. Wienistä parin tunnin junamatka Salzburgiin, jossa ihastelimme kiinalaisten kanssa kaupungin täydellistä barokkiarkkitehtuuria ja Mozartin synnyintorppaa. Kävimme jättimäisessä luostaripanimoravintelissa nappaamasssa oluet ja aistimassa perinteikästä siemailukulttuuria, tuoppeja kun on samassa korttelissa kumottu 1600-luvulta lähtien.


Salzburg


1. Päivä Königssee - Kärlingerhaus 5 h, 1100 nousumetriä ja 100 laskumetriä

Aamulla Königssee -järvelle ja sieltä veneellä vaellusreitin alkupäähän. Järvi oli kaunis kuin mikä, ehkä sen takia paatti oli pullollaan kiinalaisia (jäivät rantaan, vuorilla ei vielä aasialaisia näkynyt). Aurinko paistoi ja maisemat sykähdyttivät, mikäs siinä oli noustessa tuoreilla jaloilla reilu 1000 nousumetriä Sigeretplatten rinteen kautta Kärlingerhausin alppimajalle. Aloimme päästä vuoristomielentilaan.


Königssee


Korkeuksia kohden kielekkeen kautta.


Kohtaamisia


Kärlingerhaus: Olut ja omenastruudeli ei voi tämän paremmalta maistua


2. Päivä Kärlingerhaus - Riemannhaus 5 h, 700 nousumetriä ja 100 laskumetriä

Aamiaisen jälkeen liikkeelle ja yhä ylemmäs. Rauhallista ja kaunista, ei juurikaan muita kulkijoita. Mitä korkeammalle noustiin, sitä karummaksi maisema muuttui. Vihreä muuttui harmaaksi. Puolen päivän jälkeen alkoi sataa tihuuttaa, Riemannhausin lämmin tupa tuntui erityisen mukavalta päivän päätteeksi. Täällä pystyi yllätykseksemme lataamaan kännykän, ainut paikka tällä reissulla.


Kivikkoa ja sumua


Riemannhausin alppimaja


Nälkä! Illallinen soppa & chili con carne


Day 3. Riemannhaus - Wasseralm 7h, 200 nousumetriä ja 1000 laskumetriä

Aavemainen aamu, usvaa ja lumihuippuja. Kova reitti, kirjaimellisesti. Kivikkoa ja haastavaa loikkimista kiveltä toisella. Ei nähty ketään muita koko päivänä, mahtavan jylhiä maisemia. Isot vuoret laittavat ihmisen paikoilleen, maailman murheet muuttuvat mitättömiksi ja ilmassa väreilee eksistentiaalinen kriisi. Lounastauko murmelien kolon vieressä. Kävivät välillä haistelemassa, josko meiltä liikenisi Snickersin murenoita.

Päivän päätteeksi pitkä laskeutuminen Wasseralmin alppimajalle saksanhirvien mölinän saattelemana. Ilta oli muutenkin mielenkiintoinen tuvalla, alppimajan pihapiiri on tunnettu saksanhirvien kiima-ajan näyttämö. Hirvien röhkinä, ulina, haukahtelu ja sarvien kalistelu jatkui läpi yön.


Tanssia vuorilla


Välillä melkein kuin nuorallatanssia


Kaukana kavala maailma


Wasseralm


4. Päivä Wasseralm - Jennerbahn 8 h, 1300 nousumetriä ja 1000 laskumetriä

Aamu alkoi valtavan hienolla metsäpätkällä. Hirvien mölinä saatteli meitä aina siihen saakka, kunnes nousimme puurajan yläpuolelle. Jos edellinen päivä oli tiukka, niin tänään laitoimme all in. Enää ei tarvinnut miettiä hajoaako paikat ja loppuuko kunto tämän päivän jälkeen, alppiosuus kun oli loppusuoralla ja kaupunkiloma häämötti (vähänpä tiesimme, Wienin turistilaukka oli yllättävän raskasta).


Alhaalla kimmeltää järvi


Puuraja jää kohta taakse


Neliraajavaellusta


Lounastauko ilmavissa maisemissa


Kovaa kiipeämistä, pitkää nousua ja ilmavaa maisemaa. Schneibsteinilta (2276 m) lähdimme pitkään & tiukkaan laskuun ja olipahan pätkä. Alkuun jyrkkää ja kivistä, myöhemmin mutaista ja liukasta. Huippu vaikutti olevan suosittu päiväretkikohde, olimme selkeästi tulossa ihmisten ilmoille.

Hengähdystauko laskeutumisen jälkeen Carl-von-Stahl-Hausilla ja viimeiset kilometrit Jennerbahnille, josta otimme hiihtohissin alas Königsseelle. Hikiset paidat vaihtoon ennen kuin kehtasi mennä bussiin ja Salzburgiin. Oluttuvan ja illallisen kautta nukkumaan, kunhan kropat oli kuurattu ensin lämpimässä suhkussa. Hikeä oli virrannut tällä keikalla litroittain ja suihkuun pääsimme kerran. Erinomaisen hieno keikka!


Hyvin meni, paikat ja kantti kestivät


Vaellusreittimme kulki Itävallan ja Saksan rajalla, vaihdoimme maata huomaamatta moneen kertaan. Maisemat olivat lähes itkettävän hienot, reitit sopivan haastavia ja alppimajakulttuuri mahtava. Petipaikka tarjolla viltteineen ja tyynyineen, silkkipussi riittää makuupussin sijaan. Majat ovat tiettömien taipaleiden takana, osaan tavarat tuodaan helikoptereilla ja joihinkin menee jonkinlainen tavarahissi. Aina saa kuitenkin ruokaa ja juomaa, päiväksi sai hankkia vielä eväät mukaan halutessaan. Tämä mahdollistaa suhteellisen kevyet kantamukset.


Wasseralmin tupa oli varsin uusi, hyvin nukutti hirvien mölinästä huolimatta


Suuret vuoret ovat paitsi lumoavia, niin myös ankaria vaeltajille. Luvassa pitkiä nousu- ja laskumetrejä, tasaiselle ei tarvitse montaa askelta ottaa. Totesimme, että reissu oli juuri sopivan pituinen, pidemmillä reissuilla pitäisi ottaa lyhyempiä päivätaipaleita väliin, jotta ei polvet hajoa ja paikat prakaa. Isoilla vuorilla on myös ainutlaatuinen tunnelma ja mielentila, jota on vaikea kuvailla. Alpeille tullaan varmasti jälleen, jos vaan jalka nousee.

Vaelluksen jälkeen kolusimme Wieniä parin päivän verran. Hieno kaupunki ja melkoinen paikka, keisarikunnan suuruudenhulluja tuhathuoneisia palatseja oli useampia ja yhtenäisin koskaan missään näkemämme rakennustyyli koko kaupungissa. Barokkia edestä ja takaa, niin täydellistä että pinnan alla täytyy kyteä.


No kyllähän ne kakkukaffeet piti nauttia ikonisessa Cafe Sperlissa


Ehdimme poiketa Octoberfestien kopiojuhlissa (OMG...) ja seuraavana iltana nautimme Wienin oopperan edustalla livestreamilta pätkän La Bohemea. Kontrasti ei olisi voinut olla suurempi. Siihen oli hyvä päättää Itävallan etappi ja lennähtää Nizzaa kohden, siitä kohta lisää. Auf Wiedersehen!


Barokkipönötystä tarjolla joka kadunkulmassa