torstai 26. syyskuuta 2013

Pitsaa, pastaa ja piitsiä


Se olisi nyt rantaloman aika, ainakin tänään. Sardiniassa ollaan ja pienten alkusäätöjen jälkeen päästy lekottelemaan meren äärellekin. Nyt istuskellaan ilta-auringon valossa piiitkällä ja rauhallisella hiekkarannalla, aallot pauhaa ja ilmassa on Välimeren tuntua.

Marseillesta hyppäsimme paattiin maanantai-iltana ja seuraavana päivänä olimmekin sitten Italiassa. Laivan lattialla nukkumisen suhteen olimme ottaneet opiksemme sitten Travemunden keikan, nyt meillä oli patjat mukana pussien lisäksi. Matti yritti korjauttaa takajarruaan Marseillen ainoassa löydetyssä pyöräliikkeessä sillä seurauksella, että jarru hajosi kokonaan. Meillä alkoi olla jo kiire paattiin ja ei tarvitse kuin vilkaista Sardinian kartan pinnanmuotoja ymmärtääkseen, että ilman takajarrua saarella ei voi ajaa. Pitkähkö tarina, mutta  jarru on nyt uusittu, siihen meni 2 päivää, 3 pyöräliikettä, 2 kaupunkia, 30 km ja ankaraa nousua & laskua. Mutta nähtiinpä Sassarin kaupunkikin, minne muuten tuskin olisi tullut mentyä.
 
Pientä venytystä jumiutuneille paikoille

Sassarissa yösijaa etsimässä

Sardinian teillä rullataan autojen kanssa neulansilmiä oikeaan ja vasempaan

Castelsardoon sisään ja ulos toiselta puolelta valmistautuen useamman kilometrin nousuun


Iltahämy yllättää kulkijat, mikä ei sinänsä ole yllättävää

Eilen illalla tulimme Valladorian kylän leirintäalueelle ja tänään vietetty rehellinen rantapäivä, toki pienellä nyrkkipyykillä ja pyöränhuollolla höystettynä. Löysäilyä, lukemista, uimista ja sen verran pyöräilyä, että käytiin kylillä pitsalla ja haimme illaksi pastavärkit. Ilmeisesti hiilaritankkaamme huomisen koitosta varten, tarkoitus on lähteä koillisrannikkoa kohden ja menet mistä tahansa, niin armotonta nousua on joka puolella, kun merenpinnan tasolta lähtee polkaisemaan. Kirja-addiktin piti saada jotain lukemista, koska rantapäivät lähestyivät ja pyörämatkailun huono puoli on se, että kovin isoa kirjastoa ei voi rehata mukanaan (sähkökirjoja joo ehkä, mutta kun tuo energiakin on aina välillä kortilla). Matkalukemisena oli Zlatanin elämänkerta ja sehän oli ekan viikon jälkeen luettu, ovelana annoin sen Matille ja otin hänen matkalukemisensa. Mutta nyt piti saada lisää ja Sassarista löytyikin hyvännäköinen kunnon kirjakauppa. Siellä oli 4 kpl englanninkielistä kirjaa, kolme korkeajännitystyyppistä sotafantasiaa ja yksi Espanjan siirtymisestä Francon ajasta demokratiaan. Otin viimeisimmän kevyeksi rantalukemiseksi ja mikäli se osoittautuu kuivakkaaksi, tuleepa uni ainakin illalla välittömästi.


Siinä se on, päiväohjelma tänään


Kissanpäivät, meillä kaikilla


Eläinuutisia ei olla päivitettykään sitten villisikojen. Leirintäalueen eläinystävistä etanat ovat taaksejääneitä, sormenvahvuiset pitkät ja limaiset patukat viihtyi kosteilla nurmikoilla. Sellainen kun oli yöllä kihnuttanut Birkenstockin sandaalin läpi, niin aamulla kenkä oli mukava työntää jalkaan. Etelä-Ranskassa kassista löytyi myös parin sentin pikkuruinen skorpioni. Pientä mylläystä teltassa sen jälkeen, onko niitä enemmänkin, mutta ei näkynyt. Nyt meitä tai lähinnä meidän ruokia näyttäisi seuraavan muurahaisvanat. Myös kissa kurkisti aamulla teltan ovesta, toisen jalat näkyi telttakankaan alta. Ei mitään kulkukissoja, vaan kiiltävä karva ja panta kaulassa. Ranskassa ajattelin, että yllättävän eksoottiseksi menee nämä eläinhavainnot, kun kameli oli syömässä pellolla. Sen jälkeen havaitsin toisella puolella tietä sirkusteltan ja toivon sen selittävän näyn.

Mutta nyt alamme suunnittelemaan hieman huomista reittiä ja kuuntelemme samalla kissojen mouruamista, tässä vaiheessa olemme siirtyneet jo leirintäalueen baariin wifin äärelle. Tarkoitus on ottaa iisisti koilliskulmassa eikä siirtyä joka päivä paikasta toiseen. Kokeillaan, miltä rantaloma maistuu ja ei suunnitella mitään hetkeen. Ehkä.











 






sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Tour de Provence


Etappi Avignon – Gordes:
 
Päivä alkaa kuumana ja aurinkoisena. Valtava sivumyötäinen puhaltelee. Edetään Durancen vartta itään. Ensimmäiset kukkulat puskevat hien pintaan. Silti seuraavassa kylässä Matti ostaa mukaan perussetin croisantteja ja pizzapaloja; pahinta on energian loppuminen. Tiina lisää kuormaan päärynöitä. Pieni extrapaino ei enää tunnu 45kg pyörässä. Aletaan lähestyä Fontaine de Vauclusea. Lounasta ja kahvia varjossa. Ihastuttava paikka ja kirkas joki keskellä kylää. Iltapäivän kuumuudessa otetaan suunta Cabrieres de Avignoniin, rohkeasti yli vuorenharjanteen. Tiina alkaa epäillä FreeCycleMapsin softan korkeuskäyrien luotettavuutta. Vastaantuleva kilpapyöräilijä näyttää käsimerkkejä: jyrkkää, ei kannata edetä. Me kuitenkin jatkamme. Alkunousu sujuu, mutta lopussa on työnnettävä pyörää. Säästämme energiaa ja niveliä Gordesin valloitukseen. Huipulta saamme ensimmäiset näkymät Provencen ehkä kauneimpaan laaksoon. Laskemme Gordesin suuntaan pikkuteitä ja yritämme säilyttää korkeuden mutta nousu on silti uuvuttava. Onneksi iltapäivällä liikenne on pääosin vastaantulevaa. Ylhäällä kukkulakaupunki palkitsee näkymillään. Reitti leirialueelle pusertaa viimeiset mehut irti. Suoraa ylämäkeä vielä pari kilometriä. Ylhäältä avautuu hieno panoraama ilta-auringossa. 


Laaksoa ja kukkulaa


Tervehdys menneisyydestä
 
Gordesiin saavuttaessa näkymä pysäyttää pyöräilijän

Etappi Gordes – Pertuis:

Alku on mannaa, mukavaa laskua laakson pohjalle kohti Bonnieux:ta, jossa ainoa järkevä vuorten ylityskohta. Ensimmäinen kofeiinitankkaus Goultissa. Aurinko porottaa. Suojavoidetta naamaan ja satulaan. Kaukaa Bonnieux ei näytä olevan korkealla, mutta loppu on kuitenkin yllättävän jyrkkä. Lisäksi on pakko lähestyä päätietä. Lounastauko ensimmäisessä ravintolassa. Viiniä ja salaattia, hyväksi havaittu yhdistelmä matkapyöräilijälle. Matti on mielessään aprikoinut seuraavaa pätkää: Onko solassa liikaa liikennettä tai jyrkkyyttä? Nousu on kova mutta menee hyvin, sillä mielessä siintelee lasku seuraavaan laaksoon. Ja millainen lasku! Kahdeksan kilometriä mukavaa rullausta ilman käryäviä jarrupaloja. Mahtavaa. Lourmarinista pientä nousua ja enimmäkseen laskua Villelaureen. Ruokaostokset pikkukaupasta. Tasaista polkemista Pertuisiin laakson perällä. Camping on täälläkin mäen päällä, ja melonien yms herkkujen paino lähes uuvuttaa Matin.

Näkymä Gordesista etelään, oikealla näkyvästä satulasta yli seuraavien vuorten  

Kivuttavaa riitää vielä, lounastauko kylässä ennen loppurutistusta vuorten toiselle puolelle


Talo Provencessa

Siivu 8 km laskusta
 
Etappi Pertuis – Marseille:

Lievä välimerikuume on vallannut Matin. Päätetään kuitenkin olla väkisin puskematta Marseilleen. Reitinvalinta on haastavaa. Itä-länsisuuntaiset vuorijonot haittaavat etelään päin polkijaa. Lisäksi pikkuteiden löytäminen ahtaissa laaksoissa on oma haasteensa. Alku ei ole lupaava; reitti on raskaasti liikennöity. Päätetään hylätä Venellesin pääreitti ja hyökätä läntisten vuorten yli. Aamupalan energiat hiipuvat ja edellisten päivien rasitus alkaa tuntumaan. Matti on katketa. Ohi ajavat kilpapyöräilijät kuitenkin saavat sisun nousemaan. Ylös mennään heittämällä. Kipulääkkeelläkin saattaa olla vaikutusta suoritukseen. Harjanteen päältä rullaamme Aix-en-Provenceen, jossa lounasta. Lounaalla tapaamme eläkeläispariskunnan New Yorkista, kutsu kylään ja tarjolla vierashuone aamiaisella & auto (greetings to Bill & Anita). Energiatasot korkealla lähdemme eteläisten kukkuloiden yli Meyreuliin. Heti alussa Matilta hajoaa takajarrun palauttaja, joka korjataan mustekalalla. Pian korkeuskäyräanalyysit huomataan virheellisiksi; nousu on alussa todella kiduttava. Työnnämme pyöriä osan matkaa. Varsinkin Tiina tuntee kuumuuden ja tuskan painavana. Palautuminen vie pari tuntia. Päätämme edetä hitaasti ja leiriytyä tilaisuuden tullen ennen Marseillea edeltävää vuorijonoa. Reitti on kuitenkin kohtuullisesti polveileva, matka etenee joutuisasti. Viimeinen nousu Cadoliveen on pitkä mutta onneksi tien reunassa on tilaa pyöräilijöille. Emme malta siis pysähtyä. Ihastelemme näkymiä itään ja etelään ja suuntaamme alamäkeen Välimerta kohden. Yhdeksän kilometriä hurmosta! Ohi kiitää myös adrenaliinihumalaisia motoristeja, joista osa on jäljistä päätellen osunut kurveissa kallioonkin. Oletamme lapsellisesti päätyvämme suurin piirtein muutaman kilometrin Marseillen keskustan ulkopuolelle, mutta edessä onkin 10km infernaalinen eteneminen kapeita katuja ja jopa moottoritietä pitkin kaistoja leikaten keskustaa kohden. Liikenne on raskasta ja hämärä laskeutuu. Välimeri näkyy ensimmäisen kerran Marseillen satama-altaassa, ei ehditä jäädä ihastelemaan, on jo pimeää eikä majapaikkaa. Täyttä joka hotellissa, mutta parin tunnin jälkeen tärppää ja klo 22.15 hotellin loukko löytynyt, riittävän siisti, ei syöpäläisiä. Yöllä täysin adrenaliinipöllyissä ja samalla lopen uupuneena ruokaa ja juomaa, paikallisessa kuppilassa kaverin t-paidan teksti pysäyttää ”Life is like riding a bicycle: to keep your balance your must keep moving”. Marseillen legendaarinen satamakaupunki on rähjäisen kaunis.
 
Viimeinen nousu ennen Marseillea tikataan jo ilta-auringon valossa


Marseille tänään päivänvalossa. Keskellä oikealla näkyvästä satulasta yli, psykedeelistä pyöräilyä koko metropolin
halki satamaan saakka.
















 





Itämeren rannikolta Välimerelle, 2370 km ja 6 viikkoa. Seuraava etappi Sardinia.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Joen mutkasta korkeuksiin ja takaisin

Viviersin muinaiskaupungissa ollaan, leirintäalueella joka lienee vanhan kartanon alue, muistuttaa myös hieman hautausmaata. Lyonista polkastiin ulos lauantaiaamuna ja pienten kiemuroiden & blokattujen reittien kautta pääsimme kuin pääsimmekin pois sieltä. Kaupunki oli erinomaisen hieno, ajan patinoimaa ranskalaista tunnelmaa. Päätimme nousta viereisten ylänköjen kautta ylös ja tiputtautua sitten takaisin Rhone-joen varteen. Nousua oli about 11 km, ensimmäinen kilsa kaksi lähes näännyttävää, loppumatka loivaa nousua ja tasaista tiuhaa tikkaamista ylöspäin. Maisemat oli huikeat, ylhäältä näkyi hienosti Rhonen jokilaakso ja siinsipä taustalla lumihuippuiset Alpitkin.


Ihmishuoltoa Lyonissa, ruokaa pöytään


Pientä pyöränhuoltotarviketta noutamassa Lyonin vanhasta kaupungista
 
Armottoman nousun jälkeen, yes you can. Taustalla jokilaakso ja siellä jossain pilvien takana ne Alpitkin, jotka välillä näyttäytyivät 
 
Pitkän laskettelun jälkeen kelpasi istahtaa ihastelemaan maisemia. Jos oli alkunousu tiukka, niin samoin oli myös loppulasku.

Lyonista alaspäin varsinaista valmista kokopitkää pyöräreittiä suoraan etelään ei ole, tai no, riippuu mistä katsoo. Karttoihin, joihin on merkitty valmiita pätkiä sieltä täältä, on ollut paras luottaminen. Reitti on kyllä joko tekeillä tai joissain päin vielä virkamiesten pöydillä, mutta tiettyjen karttojen mukaan koko reitti pitäisi olla jo valmis ja hyvää baanaa. On ollut ihan hauska polkea aina välillä ylängöillä ja kukkoloilla, palata sitten taas hetkeksi joen varteen. Siltoja on muuten tällä reissulla tullut yliteltyä aikas monta. Nyt ollaan rullattu varsinaisessa hedelmäaitassa, on omenoita, pääryköitä, persikoita, nektariineja, aprikooseja, melooneja sun muuta herkkua tien varsilla.

Aamun ensipolkaisut leiripaikalta reitille 

Esimerkki "täysin valmiista pyöräreitistä", sateen pehmittämä hiekka-alusta ja tiukka nousu eivät valitettavasti pääse oikeuksiinsa kuvassa

Sade kierteli meitä pari päivää, näytti uhkaavalta mutta pysyi poissa. Antaahan se ainakin komeen taustan kuville
Persikoita vai nektariinejä

Pientä ylämäen poikasta, palkintona hyvä lasku ja jyhkeet näkymät


Kohtaamisia pyörätiellä. Menkää te vaan ensin, ei meillä tässä mihinkään kiirettä ole...

Eilen Viviersin vanhassa kaupungissa

torstai 12. syyskuuta 2013

Kaurapuurosta Gourmettiin

Räjähtäneet leirintäaluelaiset ovat saapuneet ihmisten ilmoille, eikä mihin tahansa kyläpahaseen vaan Pariisin jälkeen Ranskan suurimpaan kaupunkiin, Lyoniin. Ei tarvitse olla kummoinenkaan kaupunki, kun siellä pyöräily ja varsinkin lähestyminen sinne, on melkoisen hektistä ja vaatii keskittymistä. Yleensä ei pyöräkaistoja tai –teitä ja jos onkin, ne on parkkipaikkoina tai tietyömaan alla. Kapeat tiet ja kaistat, korkeat rotvallin reunat, kova liikenne, lasinsirpaleita, huono asfaltti (epätasainen reuna ja korkea pudotus hiekkaiselle pientareelle). Sukkuloi nyt siellä sitten leveästi lastatulla fillarilla, keskittyen samalla liikenteeseen, minne pitää tai voi mennä ja eteensäkin pitäisi katsoa, jottei täräytä johonkin kuoppaan tai putoa 20 cm korkealta katukiveykseltä, joka ilmestyi ykskaks yllättäen. Rentouttavinta on ajaa liikenneympyrässä kymmenien autojen kanssa ja viittoa käsillä kääntyville, että me jatketaan vielä, älkää tuupatko  kylkeen tai polkea kapeaa siltaa ylämäkeen, kun letka kärsimättömiä autoja yrittää punkea takaa ohi mahtumatta kunnolla. Siksipä olemmekin onnistuneesti pysytelleet erityisesti pyöräilijöille tarkoitetuilla reiteillä tai maalaisteillä, mutta kyllähän nyt Lyoniin piti tulla ja komiasti keskustaan saakka pyyhkeet liehuen tarakalla (kuivumassa, kuten yleensä). Nyt hotellissa ullakkokerroksessa, kaikki kamat ripustettu pitkin ja poikin kosteutta haihtumaan. Näyttää kotoiselta. Hotelli kivalla paikalla ja pyörätkin saatiin porraskäytävään.

Normi hässäkkä lähestymisessä kaupunkiin, vuorossa Lyon

Jänniä paikkoja ja hauskoja juttuja on taas mahtunut runsaasti viime päiviin, toki sinne mahtuu pari pientä koetinkiveäkin. Yksi sellainen kävi eilen, kun ajeltiin koko päivä vaihtelevaa ja kivaa reittiä, joka kulki kukkulalta toiselle ylösalas, ei paljon tasamaata tarvinnut polkea koko päivänä. Lähestyttiin kuuden aikaan leirintäaluetta ja iloittiin jo etukäteen, että kerrankin ollaan ajoissa leiripaikalla. Campingille saavuttuamme totesimme sen olevan kiinni, vaikka nettisivujen ja seinässä olevien kylttien mukaan sen piti olla auki 15. päivään saakka, olimme asian etukäteen varmistaneet. Olivat ystävällisesti liimanneet lapun luukulle, jossa lähimmän avoinna olevan leirintäalueen tiedot. No sinne sitten, eihän se ole kun 6 km siivu ja sinne näytti pääsevän kätevästi pikkutietä pitkin. Itse leirintäalue sijaitsi pahaenteisesti moottoritien liepeillä ja nämä paikat ovat osoittautuneet haastavasti pyörällä lähestyttäväksi, sama päänsärky kuin kaupunkien lähestyminen lisättynä moottoriteiden ylitykset/alitukset jne. Polkaisimme pikkutielle ja parin kilsan jälkeen törmäsimme kettingillä lukittuun porttiin. Kirosimme, käännyimme takaisin, syöksyimme liikenteen sekaan ja 1,5 h ja 10 km jälkeen olimme kuin olimmekin leirintäalue nro 2 porteilla yhtenä kappaleena. Ei siinä sen kummempaa kiukuttelua tai hermojen menetystä ollut, pari kirosanaa portilla ja homma oli sillä kuitattu. Ei satanut ja verensokerit ei ollut alhaalla (kiitos ison aterin päivällä), hyvällä fiiliksellä loppuun saakka.

Viime päivien reitit ovat olleet taas kerran mieleenpainuvia, vähän erilaisia jokilaaksoihin verrattuna. Nyt ollaan menty vähän up&downia vaihteeksi. Chalon-sur-Saonesta Maconiin ajettiin n. 70 km vanhaa junanradan pohjaa pitkin, josta tehty hienoissa maisemissa menevä pyörätie, poikettiin mm. Taizen ja Clunyn kylissä. Sisältyipä reittiin reilun kilsan pituinen vanha junatunnelikin vuoren läpi. Ollaan pyöräilty viininviljelysalueiden läpi ja pitihän sitä käydä yhden alueen viinintuottajien myymälässäkin, kun kerran sellainen kohdalle osui. Muut näytti ostavan laatikko- tai vähintään pullokaupalla laatujuomia, pyöräilijät jaksoivat ottaa lisää kantamuksia 37,5 cl.

Maisemia entiseltä junanradalta


Alamäissä riitti energiaa kuvaamiseenkin, ylämäissä ei toivoakaan

Liikennemerkki, joka ohitettu useasti joen varsilla, ei ihan auennut meille. Ei joka tapauksessa ajateltu ajaa töyräältä suoraan jokeen.

Säät ovat olleet passelit fillarikeleiksi, puolipilvistä ja melko viileää vuodenaikaan nähden, about 17-19 astetta. Kun paistaa, on heti kuuma ja kun menee pilveen, viileää. Eilen iltapäivällä tihuutti hetken vettä.ja silloin lämpötila laski jopa 13 asteeseen. Aikamoinen kontrasti viikon takaiseen tilanteeseen, kun auringossa lämpötila huiteli lähempänä neljääkymmentä.

Tihkusadetta ja +13, ei näkynyt juuri muita pyörämatkailaisia tahi muita maankiertäjiä

Päivän syömingit ovat välillä myös aika mielenkiintoisia. Aamu alkaa normaalisti teltassa kaurapuurolla höysteineen ja sen jälkeen kaikki riippuu tarjonnasta. Ilta huipentuu teltta-ateriaa, usein makaroonia tomaattisoosilla ja lisukkeilla tai mysliä, jugurttia ja hedelmiä. Päivät on välillä vedetty kaffeen ja croissanttiläjän voimalla, jos muuta ei ole ollut tarjolla, joskus taas kunnon lounaalla. Lounaallakaan ei välttämättä aina tiedä mitä saa, luulee tilaavansa yhtä ja saakin toista tai ei edes tiedä, mitä tilasi. Sitä syödään mitä on tarjolla ja ollaan iloisia, jos se oli hyvää. Toistaiseksi on ollut maukasta yhtä leipomon valmiiksikoottua salaattia lukuunottamatta. Haastekertoimia lisää siestan aika, usein iltapäivällä kun alkaa hiukomaan, osa paikoista on jo sulkenut ovensa.


Leipomon tuotteiden voimalla poljettiin tämä päivä

Lyon kun on kuuluisa hyvästä ruuastaan, niin korkkasimme kaupungin ruokatarjonnan libanonilaisella illallisella, mahtiateria. Huomenna lepopäivä ja suunnittelua, mitä reittiä pitkin Välimeren rannikolla ja minne siellä ja mitä sitten. Siinäpä sitä riittääkin kaupungin katsastamisen lisäksi pientä puuhaa.

Alla kuvasarja eilisen päivän lounaasta, tilasimme jossain kylässä ainoassa ravintolassa päivän lounasmenuun, what ever it is. Nautimme sen rakennusmiesten ja muiden duunareiden seurassa, hyvältä maistui.

Alkuruoka puolikas hunajamelooni

Pääruoka haudutettua kalkkunaa, ehkä

Jälkiruoka suklaakakku. Väliruoka juustot jäi välistä kylläisen vatsan ja kielimuurin takia.

Kaffeet ja tien päälle









 
 

 

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Sunnuntai ja hidas sää

Seurressa sunnuntai-illan vietossa. Tänään pilvinen pyöräilypäivä, vähän löysä fiilis molemmilla ja niinpä mittariin kertyi reilut 50 km ainoastaan. Pientä kolotusta siellä ja täällä, mikä kuuluu asiaan ja otimme ihan iisisti fillaroinnin. Eilen illalla alkoi vesisade ja satoi hela natten, tänään oli koko päivän tosi roikkuvat pilvet, mutta taivas repesi uudestaan vasta iltapäivällä. Iltapäivällä ajettiin puolivahingossa leirintäalueelle, joka oli täysin tyhjä yhtä hiljaista asuntovaunua lukuunottamatta. Respa olisi pitänyt olla auki aikataulujen mukaan, mutta ketään ei näkynyt missään ja ovet lukossa. Ei jääty ihmettelemään sen pidempään vaan pistimme teltan pystyn. Kohta ilmeistyi hiljaisen asuntovaunun mamma jostain ja toi sisäänkirjautumuspaperin täytettäväksi. Ei sanaakaan englantia, mutta sen verran ymmärsimme häntä, että jossain vaiheessa tulee jostain joku monsieur meitä veloittamaan, paperin otti mamma. Let's see, koska me lähdimme kylille. Käpyttelimme pari sataa metriä kirkonkylälle ja löysimme avoinna olevan viinibaarin, joka tarjoilee hyvää chillausmusaa, paikallisia viinejä ja ilmaisen wifin. Kohta lähdemme keittelemään teltalle ja katsomaan, josko joku monsieur on ilmestynyt jostain. Suihkun ovi oli auki, lämmin vesi arvoitus.

Eilen aamulla lähdimme Besanconista ajelemaan nauttien Jura-vuoriston loppupätkistä. Mahtavan vihreää ja vehmasta, välillä tuli fiilis kuin olisi sademetsässä ajellut. Illaksi päädyimme Doleen ja siellä alkoikin satelemaan. Besancon oli muuten hieno paikka sekin, oli jotenkin epätodellista lueskella paikoista ja muinaismuistoista, joista oli mainintoja vuodelta 100 tai 1100. Otimme iisisti, oli tosi kuuma ja haravoitiin kaupunkia melko maltillisesti. Illalla nautimme hyvän taikkuaterian. Kaupungissa oli meneillään massiiviset tietyömaat, ilmeisesti polkaisevat tyhjästä raitiovaunuverkoston. Jännä kontrasti, mielettömän vanhaa ja samalla tehdään uutta sekaan. Kaupunkilaiset näyttivät kannattavan uskollisesti kantaravintoloitaan, porukkaa oli tietyömaan keskelle jääneissä ravintoloissa.

Syntymäpäiväateria, paras salaatti toistaiseksi
 
Taustalla näkyvä linnoitus on kuulemma Ranskan komeimpia ja Besanconin tärkein nähtävyys, "jonka kiertämiseen tulee varata vähintään puolipäivää". Me tyydyimme katselemaan sitä tästä perspektiivistä lepopäivän kunniaksi.
 


Besancon by evening

Besancon by night (jos iltakymmenen lasketaan yöksi)

Nyt alkaa näyttää jo todennäköiseltä, että pääsemme fillareilla Välimerelle saakka. Mitäs sitten tehdään? Ollaan vähän pyöritelty eri vaihtoehtoja, olisi mukava hengailla vaan jossain meren äärellä hetken aikaa ja jättää fillarit nojailemaan seinää. Sinänsä pyöräily maistuu ihan hyvältä edelleenkin ja ihmeen hyvin sitä konttorirottien keho tottuu päivittäiseen pyöräilyyn, Matilla toki pohjaa enemmän kuin mulla siihen hommaan työmatkapyöräilyn ansiosta. Jaksamisessa ei oikeastaan mitään eroja, ylämäissä Matilla voimaa enemmän ja niissä jään katselemaan Matin fillarin perälautaa.
 
Dolen ytimessä ruokakauppaa etsimässä ja se jos mikä on välillä haastavaa

Seurressa sunnuntai-illan letkeissä tunnelmissa

perjantai 6. syyskuuta 2013

Nahkimukset viiden tähden reitillä

Besanconista tervehdimme tällä kertaa. Freiburgista rullattiin siis kohti Ranskan maata ja ylitimme rajan kolmannen ja viimeisen kerran. Jäimme yöksi Mulhouseen ja siitä jatkoimme Rein ja Rhone -jokia yhdistävää kanavan vartta pitkin länttä kohden. Ohitimme kymmeniä sulkuja ja nähtiin paikoitellen kapeassa kanavassa jonkun verran huviveneitäkin, en voi kun ihmetellä kuinka monta päivää paateilla kestää päästä suluista läpi joelta toiselle. Illaksi päädyimme puolivahingossa L'isle-sur-de-Doudsiin ja sieltä jatkoimme aamulla Besanconiin.

Saksan puolella Ranskan rajaa lähestyttäessä


Lounas- ja kaffepaussi jossain pienessä kylässä Ranskan maaseudulla


Laskettelua takaisin kanavan rantaan pitkän päivän päätteeksi about 10 km ennen L'Isle-de-sur-Doubsia
 
Ranskan puolelle päästyämme olemme seurailleet toistaiseksi Eurovelo 6 reittiä. Matka L'Islestä Besanconiin oli häikäisevän komee, nahkimukset luokitteli siivun jopa viiden tähden arvoiseksi. Kuten Matti totesi, näin upeita jokilaaksoja ei ole tällä reissulla vielä ollut eikä ehkä enää tule. Jylhää ja kumpuilevaa, joki/kanava kiemurteli hienosti vihreissä & vehmaissa maisemissa. Syntymäpäivän kunniaksi kartturi oli siis valinnut oikein juhlareitin.

Viime päivät ovat olleet helteisiä, aurinko räkittänyt kirkkaalta taivaalta ja auringon paahdetta ei oikein pyöräillessä karkuun pääse. Kolmekymmentä astetta kun huitelee lämpömittarissa ja matkamittarissa 70-85 km, niin on päivän päätteeksi virallinen nahkimus: Hikinen, likainen, nahkea, nihkeä, paahtunut ja jatkuvasti janoinen. Suihku illalla on ameriikkaa. Pikkuinenkin metsätaipale edes toisella puolella tietä riittää tuottamaan viileän ihanan hönkäyksen nahkimuksien iholle. Rusketusraidat on komeet, vaikkei ihan kalmankalpea ollut kesän jälkeen ennen reissuun lähtöäkään. Tänne asti piti muuten pyöräilllä, että tuli etelän lämpimät yöt vastaan. Sinänsä nyt on mahtava aika pyöräillä täällä, saamme nauttia sadonkorjuun antimista. Tällä hetkellä esimerkiksi luumuja saa joka puolelta, niin isoja violetteja kuin pieniä keltaisia. Olemme myös ajelleet lukemattomien liiskaantuneiden luumujen päältä pyörillämme.

Maisemia ja tunnelmia viiden tähden reitiltä

Välillä reitti poikkesi pienissä kylissä

Jylhät maisemat joen varrelta

Matti laskettelee

Korkeat kalliot varjosti ja viilensi välillä mukavasti

Besanconissa siis ollaan ja sisämajoituksessa kaksi yötä. Huone on karu, mutta siisti. Hyvä sänky, kylppäri, free wifi ja pyörät matkatavarahuoneessa säilössä, siinäpä pitkälti se mitä tarvitsemme. Juuri suoritimme nyrkkipyykkäystä ja kohta ostamaan aamiaistarvikkeita, nauttimaan puistopiknik joen rantaan. Tänään on tarkoitus pitää oikea lepopäivä, toivomme, että kaupungissa ei ole juurikaan nähtävää. Saattaa olla turha toivo, koska kaupunki on ollut pystyssä antiikin ajoista lähtien.

Matkamittarissa on about 1500 km ja ensimmäinen rengasrikkokin sattui eilen aamulla, yön aikana takagummi tyhjänä. Sisäkumissa vanteen puolella (ne kaupunkien pirulliset rotvallit lienee syypää sekä pieni röpö kohta vanteen sisäpuolella) pieni reikä, Matti paikkasi kumin ja hio vanteen sileeksi, homma toimii taas.

Ei muuta kuin terveisiä vaan kaikille virtuaalimatkustajille, jotka taivallatte kanssamme. Hauskaa, että blogista on ollut muillekin kuin meille iloa. Melkoisessa kiireessä postaukset usein syntyvät, pätkivien tai muuten vaan haastavien nettiyhteyksien päässä, joten viimeisen päälle hiottuja tekstit eivät ole. Neitsytluonnetta hieman häiritsee, että tekstit ovat välillä melkoista tajunnanvirtaa ilman sen kummempia huolitteluja, mutta sisältö ennen muotoa tässä tapauksessa. Joitakin viestejä on kantautunut, että blogin kommentointi ei osalla onnistu jostain syystä. Kommentointi pitäisi olla täysin vapaa, mutta jotain hämminkiä siinä joidenkin osalla on. Jos joku nörttiystäväni osaa selvittää, missä vika, niin kommentoi vapaasti (jos pystyt...)