Nyt otetaan
pientä breikkiä pyörällä etenemiseen ja ollaan paikoillaan viisi päivää La
Maddalenan saarella Sardinian pohjoisrannikolla. Aika luksusta,
sisämajoituksessa ylimmässä kerroksessa parveke merinäköalalla, mutta ennen
kaikkea keittiö, sisältäen jääkaapin, ruokapöydän ja tuolit. Kiva laittaa
vaihteeksi jotain ruokaa, jonka kriteerinä ei ole kuinka monta minuuttia sitä
pitää keittää (mahdollisimman vähän), mahdollisimman hyvin säilyvää ja helppo
valmistaa kenttäolosuhteissa. Eilen marssimme kalakauppaan, ostimme niitä
ainoita fisuja, jotka näyttivät kaloilta (red mullet) eikä merihirviöiltä ja
pykäsimme varsin maittavan risoton, joskin hieman omintakeisella tyylillä… Nautinnollista
on myös syödä vaihteeksi aamiainen istuen tuolilla pöydän ääressä eikä maassa
kököttäen. Jääkaappikylmä juotava kruunaa kokonaisuuden. Sopuhintainen kämppä
löytyi n. 15 puhelun jälkeen, kovaa tinkaamista ja sekavaa puhelinkeskustelua
italia-espanja sekoituksella. Emme osaa italiaa eikä langan toisessa päässä
osattu englantia oikeastaan missään. Siihen nähden kelpo saavutus.
 |
La Maddalenan kaupunki samannimisellä saarella |
 |
Penthausen keitoksia |
Sisämajoituksen
ajoitus oli sinänsä erinomainen, edellisenä yönä kun olimme teltassa
ukkosmyräkässä veden tulviessa teltan eteisen kautta teltan alle.
Unenpöpperöisinä toimimme melko ripeästi, kun huomasimme, että nyt alkaa ylhäältä
rinteestä vesi juosta kovalla vauhdilla kohti. Varvastossut avaruuspeiton alle,
näin saatiin suurin osa vedestä ohjattua sen alle eikä peiton ja telttapohjan
väliin. Aamulla tarkastimme vahingot, jotka jäivät onneksi pieniksi. Märät
patjojen alapuolet, kostea teltan pohja sisältä ja erittäin kurainen &
märkä ulkoa. Kuivat unet saatiin kuitenkin.
Saari on osa
suojeltua luonnonpuistoaluetta ja täynnä hienoja rantoja sopivan pyöräilymatkan
päässä, tosi kirkkaat vedet. Kompaktin kokoinen saari, pyörällä hallittavissa
kokonaan ja aina löytyy tuulensuojassa olevia poukamia. Hauska pyöräillä
vaihteeksi kevein pyörin, ei tunnu korkeuserotkaan niin paljon kropassa. Pientä
patikointia väliin, jos haluaa rämpiä vähän haastavampiin poukamiin. Muuten
Sardinia vaikuttaa osin hieman haastavalta pyöräilypaikalta, korkeuserojen
kanssa pärjätään jo ihan ok, mutta ne vaikuttavat siihen, että tiet kulkevat
solissa tai vähiten korkeimmissa paikoissa, ne on tehty autoille ja ovat
pääteitä, ollen samalla usein ainoita väyliä. Jos ja kun liikennettä on paljon,
kapeat kiemuraiset tiet eivät ole kaikkein leppoisampia paikkoja leveästi
kuormatuille matkapyörille.
 |
Tuulensuojaa |
 |
Leppoisaa pyöräilyä rannalta toiselle |
 |
Pientä patikoitia "polkua" pitkin alas rannalle |
 |
Ylöspäin patikoidessa kohtasimme eläimen |
 |
Penthousea kohden |
Mielenkiintoisia
kohtaamisia on osunut kohdalle jo täälläkin, yksi eläinkunnan edustajan kanssa
ja toinen ihmiskunnan. Kuljettiin samaa reittiä Sardinian puolella pari päivää
pitkän matkan kävelijän kanssa ja osuimme useamman kerran samoihin
taukopaikkoihin, mistä sai kylmää juotavaa. Kävi ilmi, että kaveri on
amerikkalainen ihmissuhdekirjailija, joka harrastaa pitkän matkan patikointeja.
Hänen hengen tuotteitaan on mm. kirja What men want women to know. Eläinkohtaaminen
tapahtui täällä kivutessamme jyrkähköä polkua pitkin rantapoukamasta takaisin
tielle, kuului syömisen ääniä. Joku ihme jakkihärkä-vuohipukki söi puskia
edessämme, säikähti meitä, päästi röhkivän äänen ja otti pienen
uhittelu-pukittelu liikkeen meitä kohti. Sen verran ehdimme ääneen miettiä,
että kauheasti ei ole pakopaikkoja, jos se tulee kohti. Ei tullut, hyppäsi
polun yli ja pakeni paikalta. Suomalaisia heimoveljiämme olemme nähneet koko
reissulla tasan yhden pariskunnan jossain keski-Saksan pienen kylän kahvilassa.
 |
Illan viimeinen pulahdus |
Lauantaina lautta takaisin Palaun kaupunkiin ja siitä rannikkoa pitkin etelän suuntaan. Silloin lieneekin jo kiva päästä liikkeelle taas. Alla muutamia maisemia Sardinian saarelta ennen Maddalenalle saapumistamme.
 |
Capo Testan rantoja Sardinian luoteiskulmasta, surrealistinen uimapaikka ja kirkkaimmat vedet toistaiseksi |
 |
Capo Testan piilopaikkoja tämäkin |
Onneksi olkoon! Matkaa on kertynyt. Juttujanne on hienoa lukea ja kuvin myötä nähdä, missä te liikutte.
VastaaPoistaTerveiset mahtavan ruskan värittämästä Helsingistä!
tarzu
He hee, oli pakko googlettaa kirjailija!
VastaaPoistaJohanna