torstai 3. lokakuuta 2013

Penthousesta kevein pyörin päiväretkille

Nyt otetaan pientä breikkiä pyörällä etenemiseen ja ollaan paikoillaan viisi päivää La Maddalenan saarella Sardinian pohjoisrannikolla. Aika luksusta, sisämajoituksessa ylimmässä kerroksessa parveke merinäköalalla, mutta ennen kaikkea keittiö, sisältäen jääkaapin, ruokapöydän ja tuolit. Kiva laittaa vaihteeksi jotain ruokaa, jonka kriteerinä ei ole kuinka monta minuuttia sitä pitää keittää (mahdollisimman vähän), mahdollisimman hyvin säilyvää ja helppo valmistaa kenttäolosuhteissa. Eilen marssimme kalakauppaan, ostimme niitä ainoita fisuja, jotka näyttivät kaloilta (red mullet) eikä merihirviöiltä ja pykäsimme varsin maittavan risoton, joskin hieman omintakeisella tyylillä… Nautinnollista on myös syödä vaihteeksi aamiainen istuen tuolilla pöydän ääressä eikä maassa kököttäen. Jääkaappikylmä juotava kruunaa kokonaisuuden. Sopuhintainen kämppä löytyi n. 15 puhelun jälkeen, kovaa tinkaamista ja sekavaa puhelinkeskustelua italia-espanja sekoituksella. Emme osaa italiaa eikä langan toisessa päässä osattu englantia oikeastaan missään. Siihen nähden kelpo saavutus.

La Maddalenan kaupunki samannimisellä saarella


Penthausen keitoksia

Sisämajoituksen ajoitus oli sinänsä erinomainen, edellisenä yönä kun olimme teltassa ukkosmyräkässä veden tulviessa teltan eteisen kautta teltan alle. Unenpöpperöisinä toimimme melko ripeästi, kun huomasimme, että nyt alkaa ylhäältä rinteestä vesi juosta kovalla vauhdilla kohti. Varvastossut avaruuspeiton alle, näin saatiin suurin osa vedestä ohjattua sen alle eikä peiton ja telttapohjan väliin. Aamulla tarkastimme vahingot, jotka jäivät onneksi pieniksi. Märät patjojen alapuolet, kostea teltan pohja sisältä ja erittäin kurainen & märkä ulkoa. Kuivat unet saatiin kuitenkin.

Saari on osa suojeltua luonnonpuistoaluetta ja täynnä hienoja rantoja sopivan pyöräilymatkan päässä, tosi kirkkaat vedet. Kompaktin kokoinen saari, pyörällä hallittavissa kokonaan ja aina löytyy tuulensuojassa olevia poukamia. Hauska pyöräillä vaihteeksi kevein pyörin, ei tunnu korkeuserotkaan niin paljon kropassa. Pientä patikointia väliin, jos haluaa rämpiä vähän haastavampiin poukamiin. Muuten Sardinia vaikuttaa osin hieman haastavalta pyöräilypaikalta, korkeuserojen kanssa pärjätään jo ihan ok, mutta ne vaikuttavat siihen, että tiet kulkevat solissa tai vähiten korkeimmissa paikoissa, ne on tehty autoille ja ovat pääteitä, ollen samalla usein ainoita väyliä. Jos ja kun liikennettä on paljon, kapeat kiemuraiset tiet eivät ole kaikkein leppoisampia paikkoja leveästi kuormatuille matkapyörille.

Tuulensuojaa


Leppoisaa pyöräilyä rannalta toiselle


Pientä patikoitia "polkua" pitkin alas rannalle


Ylöspäin patikoidessa kohtasimme eläimen


Penthousea kohden

Mielenkiintoisia kohtaamisia on osunut kohdalle jo täälläkin, yksi eläinkunnan edustajan kanssa ja toinen ihmiskunnan. Kuljettiin samaa reittiä Sardinian puolella pari päivää pitkän matkan kävelijän kanssa ja osuimme useamman kerran samoihin taukopaikkoihin, mistä sai kylmää juotavaa. Kävi ilmi, että kaveri on amerikkalainen ihmissuhdekirjailija, joka harrastaa pitkän matkan patikointeja. Hänen hengen tuotteitaan on mm. kirja What men want women to know. Eläinkohtaaminen tapahtui täällä kivutessamme jyrkähköä polkua pitkin rantapoukamasta takaisin tielle, kuului syömisen ääniä. Joku ihme jakkihärkä-vuohipukki söi puskia edessämme, säikähti meitä, päästi röhkivän äänen ja otti pienen uhittelu-pukittelu liikkeen meitä kohti. Sen verran ehdimme ääneen miettiä, että kauheasti ei ole pakopaikkoja, jos se tulee kohti. Ei tullut, hyppäsi polun yli ja pakeni paikalta. Suomalaisia heimoveljiämme olemme nähneet koko reissulla tasan yhden pariskunnan jossain keski-Saksan pienen kylän kahvilassa.

Illan viimeinen pulahdus

Lauantaina lautta takaisin Palaun kaupunkiin ja siitä rannikkoa pitkin etelän suuntaan. Silloin lieneekin jo kiva päästä liikkeelle taas. Alla muutamia maisemia Sardinian saarelta ennen Maddalenalle saapumistamme.
 
Capo Testan rantoja Sardinian luoteiskulmasta, surrealistinen uimapaikka ja kirkkaimmat vedet toistaiseksi
 
Capo Testan piilopaikkoja tämäkin

 

 
 
 

2 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon! Matkaa on kertynyt. Juttujanne on hienoa lukea ja kuvin myötä nähdä, missä te liikutte.

    Terveiset mahtavan ruskan värittämästä Helsingistä!

    tarzu

    VastaaPoista
  2. He hee, oli pakko googlettaa kirjailija!
    Johanna

    VastaaPoista

Nimi olis kiva, kuva ei välttämätön