Nähdä Napoli ja kuolla

kuten vanha lausahdus kuuluu, joskin spekulaatiota riittää siitä, mitä sanonnalla tarkoitetaan. Jos ei nyt kuitenkaan ihan vielä kuukahdettaisi, mutta myöntää täytyy, että Napoli ei jätä kylmäksi. Kaupunki menee päähän kuin Aperol Spritz ja hyökyy päälle aallon lailla. Todellinen rappioromantiikan ruumiillistuma, jota voisi myös Euroopan Bangkokiksi kutsua. Räkäistä ja ränsistynyttä, kiihkeää ja hektistä, omaleimaista ja kiehtovaa.

Lukee mitä tahansa nettisivua Napolista, niin aina muistetaan mainita kaoottinen liikenne, pitsan synnyinseutu, mafia & rikollisuus sekä roskat & likaisuus. Liikenne, ou praise the lord, on tosiaankin melkoista sekasortoa, meteliä ja jännitysnäytelmää. Pyöräile nyt siellä sitten, ihme ettei muita fillaristeja ole pahemmin näkynyt. Skoottereita sen sijaan viuhahtelee ohi oikealta ja vasemmalta, torvet soi ja meteliltä ei kuule mitään. Mutta niin vaan tultiin satamasta vanhan kaupungin (maailman suurin sellainen jonkin lähteen mukaan) ytimeen pieniä yksisuuntaisia (väärään suuntaan, kuten muutkin) kujia pitkin B&B:in, jota ei olisi tosiaankaan löytynyt aivan helposti ilman tarkkaa osoitetta. Siitä huolimatta meinasi epäusko iskeä räjähtäneellä portilla, onko täällä oikeesti joku majatalo. Kaupungin kartoitus tapahtui jalkaisin, pyörät kannettu 3. kerrokseen ja majatalo kiva tavallinen asunto vuokraemännän naapurissa. Täällä kelpaa istuskella lainakylpytakeissa keittiönpöydän äärellä ja antaa aistiärsykkeiden vähän tasaantua, nyrkkipyykkien liehuessa ikkunan ulkopuolella kuten muillakin naapureilla.

Tässä se B&B pitäisi olla ja niin onkin, siitä sisään ja 3. kerros

Kotikatu pari päivää

Napolin ikuinen pyykkipäivä

Napoli ja taustalla Vesuvius. Ihan ei päästy selvyyteen, onko tulivuori A) purkautumassa, B) usvassa vai C) savusumun ja pakokaasun saartama

Ja se pitsa, sitä on tosiaankin tarjolla joka puolella ja kaupunkilaiset mussuttavat perinneruokaansa antaumuksella. Päätimme mekin tehdä vertailevaa tutkimusta ja syödä pari päivää pelkkää pitsaa, nauttiihan aito napolilainen pitsa jopa EU:n tuotesuojaa. Eilen ruokailimme Napolin ja näin ollen kaiketi koko maailman vanhimmassa pitseriassa ja tänään useaan otteeseen maailman parhaaksi tituleeratussa pitseriassa Da Michelessa. Olihan se ihan elämys, vaatimattoman näköinen paikka Michelinin tarra ovessa, porukkaa jonottaa sisään numerolappujen kanssa kadulla. Tupa täysi, meidän edellä n. 20 jonottajaa ja paikka tarjoaa tasan kahta erilaista pitsaa, pitsoista yksinkertaisimpia: Margheritaa (tomaatti, mozzarella, basilika) ja Marinaraa (tomaatti, öljy, valkosipuli ja oregano). Hyvältähän nuo maistuivat, täytyy myöntää. Kaikki maailman valmispitsat, hävetkää!

Maailman paras pitseria?

Marinara ja Margherita, söimme  ilmeisesti koko listan läpi

Napoli tunnetaan myös roskistaan, mutta ainakin keskustasta näyttäisi pahimmat kasat olevan siivottu pois, saa nähdä sitten, kun lähdetään pois huomenna esikaupunkien kautta. Riippuu tietysti mihin vertaa, mutta onhan Napoli rähjäinen ja likainen, jos verrataan muihin eurooppalaisiin suurkaupunkeihin. Mafia ei ole ainakaan toistaiseksi tullut esittäytymään ja kaupungissa ei tarvitse väijyä rikollisia sen kummemin kuin missään muussakaan suurkaupungissa. Ilmeisesti mafiosoissa kuitenkin yhä henki pihisee näillä seuduilla, vaikkakin loiston aika toivottavasti takanapäin heilläkin.

Napolin varjoisia ja niin kovin eläväisiä kujia luuhatessamme on käynyt mielessä, että onpa kiva olla taas vaihteeksi suurkaupunkissa. Joskin paikka on samalla kovin uuvuttava Sardinian maalaiselon jälkeen, vaikka sielläkin vietimme pari viimeistä päivää Cagliarin kaupungissa. Tosin sekin näyttäytyy rauhan tyyssijana Napolin rinnalla. Tänään suoritimme turistihommia käväisemällä Vesuviuksen varjossa Pompeijin rauniokaupungissa ihmettelemässä laavan ja tuhkan alle jäänyttä muinaista elämää. Iltapuhteeksi tarjolla niitä iänikuisia pyöränkumien paikkaushommia. Anyone?



Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Niin kävi Pompeijissa 23.8. vuonna 0079

 

Tulivuoren tekosia, yhä kesytön on Vesuvius