Puolimatkan krouvista uuteen nousuun

La Maddalenalta lähdimme lauantaina ja ollaan rullattu Sardinian itärannikkoa alaspäin. Kivoja reittejä ja pääosin melko rauhallinen liikennekin, mikä on ollut rentouttavaa. Rantatiet tuntuvat menevän ylösalas, noussen aina rannalta jonkun verran ja laskien taas takaisin meren äärelle. Eilen tuli kuitenkin vuoristo vastaan, ei tosin vahingossa vaan tietoisen valinnan seurauksena. Jos haluamme jatkaa rannikkoa alaspäin, täytyy koukata vuorten kautta ja päätimme yrittää. Onhan tässä menty melko leppoisaa tahtia piitsiltä toiselle, joten pieni vuoristo-osuus on paikallaan. Eilen iltapäivällä sutkutettiin Oroseista Dorgaliin reipas parikymmentä kilometriä, reitti oli pääosin nousujohteinen, mutta melko loivasti noussen. Tankkasimme osuudelle vetämällä lounaaksi pitsat, suoraan ruokapöydästä helteeseen ja ylämäkeen. Hikinen iltapäivä.


Eilisen nousun maisemia

Eläinkohtaaminen, kopina kävi kun sorkat hakkasi asfalttia

Yövyimme Dorgalissa puolimatkan krouvissa ja kohta hyppäämme pyörien selkään, suunta on ylöspäin. Ensin Matti paikkaa pyörängummin ja nautimme B&B:n emännän tarjoaman aamiaisen, kaffeet ja valmiiksipakatut kuivat keksit & pussikroissaintit nutellapurkin kera veikkaisin. Sokerihumalassa saattaa nousukin mennä kevyemmin. Tästä pitäisi olla ensin n. 20 km nousua ja sen jälkeen saman verran laskua, jonka jälkeen olemme taas rannikkolla. Reitti on varmasti hieno, maisemat oli komeet jo tänne tultaessa. Nousu on  myös yhtä varmasti raskas, taitaa nousta jonnekin reilun 900 m hujakoille. Kerromme seuraavassa päivityksessä, kuinka meidän kävi.



Auringonlasku vuorten taakse Dorgalissa oli häikäisevä

Viikon eläin- ja ihmiskohtaamiset: Eläinkohtaaminen sattui eilen Dorgaliin noustessamme, pari mullia tai jonkin sortin nautaeläintä seisoi tiellä ja lähti juoksemaan meidän edellä tietä pitkin niin, että kopina vaan kävi. Näky oli varsin huvittava, naudat juoksi edellä ja me pyöräiltiin perässä, vastaantulevissa autoissa ainakin naurettiin. Ihmiskohtaamisen titteliä kantaa tällä viikolla belgialainen 70 v. Paul, jonka tapasimme tien päällä. Hän on varsinainen pyörämatkailun veteraani, fillaroinut pitkin maailmaa ja lähtee reissuille yhä, kun vaimo päästää. Pyörä lastattu neljällä pyörälaukulla ja niin vaan herra vetelee 80 km päivämatkoja helteessä vuoristoisella saarella. Campingiin hän on kuulemma jo liian vanha, mutta dieselveturin lailla rullasi hitaasti ja varmasti. Paul ihasteli meidän vautia ylämäissä, me hänen sitkeyttään. Ukko oli tikissä kunnossa.

Harvinaisen pitkä suora

Keli on yhä mitä parhain, ei syksystä tietoakaan toistaiseksi, mutta tuleehan se tännekin jossain vaiheessa. Jos kelien perässä haluaisi vielä edetä, niin seuraava suunta olisi Afrikka, mutta ei me nyt ehkä sinne tällä reissulla kuitenkaan. Varasimme lennot ja lennähdämme Roomasta Suomeen 4.11. Voi pikkuhiljaa alkaa tuumailemaan, mitähän sitä sitten tekisi...

Rannikkoreitin huvituksia

Pitihän sitä polkemista vetten päälläkin kokeilla.