Viimeinen etappi Saksan maalla

Ja taas vapaapäivän vietossa, tällä erää Freiburgissa. Tosin sekä lauantai Strasbourgissa että tänään täällä ovat olleet lähinnä vapaata pyöräilystä, muuten ei ihan varsinaisesti lepopäiviä, turistilaukkaa pitkin kyliä hela dagen. Freiburg on erinomaisen kiva suht' pieni kaupunki, nätti vanha kaupunki ja rento, boheemi viilinki. Sijainti on myös komee, vuoret alkavat heti kaupungin molemmin puolin ja alppipurot solisee. Eilen polkaistiin Strasbourgista aika tarkkaan 100 km tänne, kun kulki niin kivasti myötätuuleen hyvässä kelissä ja erinomaisia pyöräilybaanoja pitkin. Ei tullut katkeamista tai kyykkäämistä, perä alkoi kyllä olla hellänä molemmilla loppumetreillä. Matti veti lounaaksi currywurstit ranskanperunoilla, koska tajusi, että kohta on lähtö lähellä Saksan puolelta lopullisesti ja hän on syönyt vasta yhden makkaran tähän mennessä. Annos näytti ranskanperunoilta ruskealla makkarakastikkeella, ei iskenyt annoskateus. Vannoi kyllä lounaspaikasta lähdettäessä, että oli viimeinen currywurstiannos, sulihan se lopulta about neljän tunnin pyöräilyn jälkeen.

Hiukopalaa Strasburgin maalaismarkkinoilta, täydellisen väkevää ja ammoniakkista juustoa välissä, kitalaki aukee.

Cafe au laittia hörstämässä
 

Isoolla kirkolla. 330 porrasta ylös ja alas kävi palauttavasta harjoitteesta

Strasbourg kirkontorni perspektiivistä, kirkko toimitti maailman korkeimman rakennuksen virkaakin kuulemma pari sataa vuotta sitte useamman vuosisadan
 

Koska päivä oli pitkä, meni vähän myöhäiseksi asettuminen leirintäalueelle ja näissä myöhäisissä saapumisissa on haasteena hiusten pesu. Tai ei se itse pesu vaan hiusten kuivaus. Kuivureita ei ole ja telttaan ei ole kiva mennä nukkumaan litimärillä hiuksilla, yöt ovat sen verran viileitä. Eilen kokeilin kuivausta vessan käsien kuivaajalla, kun sellainen luxus oli tarjolla. Ei toiminut kovinkaan kätevästi... Pipo päähän ja makuupussiin -keino on sen sijaan ihan kelvollinen, kosteus imeytyy pipoon ja aamulla on tukka komeena.... Ensimmäinen puuha leirintäalueelle saavuttaessa on aina teltan pystytys, teltta pitää saada kuivaksi yöksi. Viileet yöt ja kuumat päivät tekee melkoisen kosteuden yön aikana telttakankaaseen, ei onneksi sisäpuolelle kylläkään, mutta se on melkein mahdoton saada aamulla kuivaksi. Märän teltan kun panee tiukkaan pakettiin, niin kosteehan se on kun paketin seuraavan kerran avaa.

Sunnuntai "löysäiltiin" Strasbourgissa siis ja hengattiin ihan vaan turistina (lue: eestaas käppäilyä riittävästi). Sekin oli ihan viehättävä paikka. Strasbourgin leirintäalueelta taas muuten uusi eläinhavainto, ei onneksi tällä kertaa meidän teltan liepeiltä. Siellä nurmella oli molempina päivinä useita eläimiä syömässä ruohoa, katoin ensin että kanejahan ne, mutta ei, liian pitkät ja vahvat viikset eikä kanin korvia. Marsuja? Mangusteja? Piisameita? Who knows...

Huomenna matka jatkuu ja lähdemme Freiburgista lounaaseen, sanomme Saksan maalle lopulliset hyvästit tältä erää. Kiitämme hyvistä pyöräteistä ja -reiteistä, komeista maisemista, viehtättävistä kylistä ja siisteistä leirintäalueista. Saksa on aliarvostettu matkailumaa, myös itselläni oli alun alkaen epäilyksiä, mutta vääräksi ovat osoittautuneet.

Freiburg näkötorniperspektiivistä, tällä kertaa mentiin osan matkaa gondolin tyylisellä hissillä

Ja näkötornista toiseen suuntaan, siellä siintää Schwarchwaldklinikka tai ainakin ne vuoret. Ei olisi aikanaan Vuoristosairaalaa katsoessa uskonut, että sutkuttaa näillä main vielä joskus

Pitihän sitä paikallisen panimon tuotetteita maistaa