Välipäivien huoltohommia

Castron kaupungissa ollaan ja huoltohommissa. Haettu puhtaat pyykit pesulasta (olikin jo korkein aika saada pyykättyä), hankittu teltalle kuivapussi, hommattu apteekista tymäkkää aurinkoblokkia huulille ja Matin paikalliseen heinänuhaan antihistamiineja, täydennetty kuivamuona-hätäapu-varastojamme ja kiinnitetty pyörien ohjaustankoihin nousukahvat, niin voi vaihdella hieman ajoasentoa ja saa kahvoista vähän vetoapua tiukkiin ylämäkiin. Ostettu tiketit seuraavalle etapille vaikkakin pienenä takaiskuna oli täyteen varattu lauantain paatti, mutta keskiviikkoiltana tulevan vuoden ensimmäisenä päivänä lähtee seuraava vuoro ja siihen siis. Laiva puksuttaa 28 h Quellonista mantereen puolelle Puerto Chacabucoon, josta suuntaamme Carretera Australille ja pohjoista kohden. Nyt suunnitellaan, mitä teemme parina ylimääräisenä Chiloen päivänä, matka Castrosta Quelloniin vienee fillareilla 2 päivää, jos ja kun ottaa rauhallisesti ja huomioi jatkuvan up&down -ajon.

Castron palafito-talot ottavat vastaan vuoroveden vaihtelun

Castron kattojen yllä, perisuomalainen vilpoisa terassikeli

Joulupäivänä tuli vettä melkoisen reippaasti ja sää viileni selkeästi. Aamu alkoi hellelukemissa ja sateen alettua lämpötila laski nopeasti +13 asteeseen eikä siitä ole montaa astetta noussut. Sadekamppeet päälle ja hanskat käteen, niin hyvin tarkeni. Kaikki paikat oli joulupäivän visusti kiinni, mutta pääsimme yöksi sisätiloihin jälleen yhteen hospedajeen. Isäntäparin kotona oli sukulaiset perinteisellä joulu-asadolla (puolikas ruho vartaassa) ja pääsimme mekin nauttimaan emännän kutsusta left overeista. Se olikin paikallaan, koska lounaaksi olimme nauttineet bussipysäkillä keitetyn heiveröisen ja mauttoman pastasötkötyksen, sen jälkeen nipun banaaneita ainoasta avoimesta olleesta minimarketista ja illalliseksi kaurahiutaleita kylmässä vedessä. Onneksi täällä ei enää vietetty Tapania vaan palattiin normaaliin arkeen...  Tänään otimme vahingon takaisin, ahmimme saksalaisen kahvilan buffet-aamiasella vatsamme täyteen ja hörpimme mukitolkulla oikeaa vastajauhettua kahvia ikuisen instant-jauhekahvin sijaan.

Jouluaaton aamiainen

Joulupäivän lounas valmistui bussipysäkillä ja ankea oli tarjonta koiran(kin) mielestä

Chiloen maisemaa hallitsee vihreä ja varsin kumpuileva maasto, nätin näköistä ja raskasta polkea. Siellä täällä on uudisraivaajahenkisiä taloja ja pihalla lähes aina jotain eläimiä; lehmiä, kanoja, possuja, ankkoja, hevosia ja koiria. Ollaanpa mekin saatu jo kertaalleen vastalypsettyyn maitoon tehdyt instant-kahvit. Jos pyytää maitokahvin, niin saa tosiaankin sitä mitä tilaa, mukillisen kuumaa maitoa ja purkin pikakahvijauhetta. Irtokoiria on paljon ja suurin osa harmittomia eikä perusta pyöräilijöistä pätkän vertaa. Välillä kuitenkin vähän kylmää, kun joku rakkirevohka ryntää pyörän perään räyskyttämään hampaat louskuen. Tiellä saa välillä väistellä myös jos jonkinlaista elukkaa kukoista hevosiin.

Maalaismaisemaa reitin varrelta



Koiramäen veljeksiä

Ruokatarjonta on varsin simppeliä kylien perusruokaloissa, lihaa tai kalaa perunnoilla tai riisillä on useimmiten saatavilla. Aika usein löytyy myös lihalla tai ravuilla täytettyjä piirakoita ja joskus soppaa merenelävistä, periaatteessa samat ruuat joka puolella. Äärimmäisen yksinkertaista ja miedon makuista, ei mitään ylimääräisiä lisukkeita tai kastikkeita. Mausteeksi voi kauhoa ruokaan kuin ruokaan paikallista punaista chilipohjaista kastiketta, jota löytyy joka paikasta. Usein pienten paikkojen ravintoloissa ei ole ruokalistaa lainkaan vaan kysäistään, mitä on tarjolla ja jos valinnanvaraa on, niin hyvä niin. Melko haastavaa olisi, jos noudattaisi jonkinlaista tiukkaa ruokavaliota tai olisi vankka kasvissyöjä.

Huomenaamulla lähdemme Castrosta etelää kohden ja katsotaan, minne saakka päädymme. Ehkä kuitenkin koukkaamme ensin saksalaisen aamiaisen kautta... Vuosi vaihtuu joka tapauksessa jossain päin Chiloen saarta. Palaamme asiaan.

Haukankatseen alla