Carretera Austral ja uuden vuoden polkaisut

Carretera Australilla ollaan ja paljon on vettä virrannut niin taivaasta kuin erinäisistä putouksista ja joista sitten viime päivityksen. Castrosta polkaistiin Quellonin kauppalaan yhdellä istumalla kovan myötätuulen saattelemana ja Matin pyörässä oleva nopeusmittari nousikin pyöräreissujemme ennätyslukemiin, 75 km/h, jihaa! Quellonissa oli kolme päivää aikaa luuhata ennen paatin lähtöä mantereelle Patagoniaa kohden. Quellonia ei parhaalla tahdollakaan edes entinen matkaopas voi kuvailla viehättäväksi tai pittoreskiksi kyläksi. Parhaat päivänsä nähneenä tai niitä odotellessa, tämä kalastajakylä on yksinkertaisesti rähjäinen ja räjähtänyt. Puerto Monttin majapaikan emäntämme kommentoi, että Quellonissa on paljon alkoholisteja ja Lonely Planet antaa armottoman joskin totuudenmukaisen tuomion ”not much to see” ja suosittelee poistumaan sieltä pikaisesti. Sunnuntaina saavuimme fillareillamme kylään illan suussa ja totta tosiaan, sammuneita ukkoja makoili useampiakin tien varsilla tai rannalla (onneksi oli laskuvesi) kuka verissä päin tai missäkin eritteissä. Saimme kuitenkin ihan kivan hospedajen, jossa olimme ainoat asiakkaat taas kerran. Aika jännä, että kylillä ei muita turisteja näkynyt. Kylän tunnelman kruunasi vielä lähes jatkuva vesisade. Meillä meni kuitenkin ihan mukavasti, nukuimme pitkiä öitä varastoon, nautimme kuumista suihkuista ja tutustuimme paikalliseen grilliperinteeseen.

Alaskasta alkava Pan American Highwayn toinen haara päättyy Quelloniin. Kovin käy highway kapeaksi ennen kuin loppuu.



Quellonin rantabulevardi

Matilla oli projekti virittää pyörän tarakkansa hieman parempaan asentoon pakkauksia ajatellen ja siihen tarvitsimme pari lattarautaa. Kiersimme kaikki Quellonin rautakaupat ilman onnea, kunnes viimeinen niistä neuvoi meidät sepän pajalle ja siitäkös kehkeytyikin hauska vyyhti. Lähdimme kolkuttelemaan sepän ovea ja epäilimme, että saammekohan apuja, kun on uudenvuoden aattoilta alkamassa. Sepällä oli paja kotonaan ja hän oli juuri sattumalta pajan puolella ripustamassa puolikasta lammasta kattoon roikkumaan seuraavan päivän ateriaa varten ja kuuli kolkutuksemme. Seppä olikin varsinainen pelle peloton. Hän innovoi putken palasesta sopivanmittaiset palat, takoi ja porasi sepän lailla. Avot, homma toimi ja palaset ajavat hyvin asiansa. Sessio päättyi siihen, että istuimme sepän keittiössä itse maestron (kuka lähentelee kuuttakymppiä), hänen elämänsä valon (25 kesäinen avopuolisonsa), anopin, appiukon ja tyttöystävän veljen kanssa nauttimassa tarjoilusta, seppä ei suostunut ottamaan maksua palveluksistaan ja saimme kutsun seuraavan päivän uudenvuoden asadolle syömään sitä katossa roikkuvaa lampaanpuolikasta em. sukulaisjoukkion ja muutaman naapurin kera. No mehän menimme ja visiitti oli kaikin puolin mielenkiintoinen. Lammasta pyöritettiin käsin vartaassa hiilien päällä pari tuntia ja syötiin lopulta sormin repien, lisukkeina perunaa eri muodoissa ja palan painikkeeksi viiniä ja olutta. Edellisenä iltana sukulaisjoukkio oli vaihtanut vuotta tanssimalla (keskenään kotona) neljään saakka aamulla. Meidän tylsimysten vuosi sen sijaan vaihtui sängyssä nukkumassa. Sen verran oli yritystä, että illalla olisimme käyneet yhdellä drinkillä, mutta kaikki kuppilat olivat kiinni. Piti tämäkin päivä nähdä, että uudenvuoden aattona yksikään ravinteli tai juottola ei ole auki.

Seppä ja kisälli juhlistavat onnistunutta projektiaan

Samaan aikaan tuvan puolella hörpittiin mateeta 



Asado valmistuu, lampaanpuolikas pyörii vartaassa



Lahja ei mahtunut kyytiin, joten otimme siitä kuvan muistoksi. Huom, pienoismallin torni vaurioitunut maanjäristyksessä

Illan tullen satamasta paatilla etelää kohden, Carretera Austral odottaa

Vuoden ensimmäisenä päivän iltana hyppäsimme paattiin ja alkoi 33 tunnin matka kohti Puerto Chacabucoa. Ensimmäiset tunnit oli melkoista höykytystä, hyvä että penkillä pysyimme, mutta onneksi kyyti muuttui tasaisemmaksi. Laiva ei järin suuri ollut, iso sali täynnä istuimia ja miniatyyrikahvila, siinäpä se. Maisemat sen sijaan olivat melkoisia, paatilla oli komea reitti. Aina välillä näkyi merileijonien kuonoja kurkistelemassa veden pinnan yläpuolelle ja nähtiinpä aika läheltä sinivalaskin. Jylhiä lumihuippuisia vuoria ja jäätiköitä. Kaksi yötä laivan istuimilla poikittain nukkuen selkä jumissa ja vähillä unilla antoi hyvän startin Carretera Australille. Polkaisimme innoissamme hyvästä asfalttipinnasta ja komeista maisemista johtuen niin pitkälle, että hyvä ettei pyörän päälle nukahdettu. Mitään virallisen tyylistä majapaikkaa ei osunut kohdalle, joten ei muuta kuin teltta pystyyn joen rantaan ja villiä leirintää eli ns. wild campingia. Tulipahan sekin laji korkattua, löysimme kelvollisen paikan joen rannalta ja nukuimme pitkät unet mullien möykätessä ja lintujen kirkuessa taustalla. Tosin parin laivalla nukutun yön ja yhden pitkän pyöräilypäivän jälkeen suihku olisi ollut tervetullut, mutta joessa virtaavat jäätikön sulamavedet eivät houkutelleet pidempään kylpyyn, varsinkaan kun lämmintä oli tuskin kymmenen astetta ja edessä yö teltassa. Uv-tikulla sekoitettu jokivesi toimi sen sijaan kätevästi juomavetenä.

Aamu nro 1 valkenee paatista käsin katsottuna

Maisemia laivareitiltä

Laaduntarkastaja, näkyykö hitusia juomavedessä

Pyöräilijä on muurahaisen kokoinen Carretera Australilla

Villiä leiriytymistä



Karjanajoa

Nyt ollaan pienessä Villa Amengualin kylässä ja sisämajoituksessa, viimein se kaivattu suihkukin on otettu. Jylhät on maisemat tien varrella ja edelleenkään ei paljon tasaista ole tarvinnut polkea. Tie on luxushyvä, huomenna loppuu päällyste ilmeisesti ja soratietä ryskytämmekin sitten kai about 400 km. Kelit ovat melko haastavat pukeutumisen suhteen, lyhyet sadekuurot ja aurinko vuorottelee, tuulee kovaa ja suunta vaihtelee nopeasti, pyöräillessä on oikeastaan koko ajan joko vähän viileää tai liian lämmin.

Täytyy sanoa, että onneksi on espanjaa aikanaan tullut harjoiteltua ja vaikka pahasti ruosteessa onkin, niin sillä selviytyy. Melkoisen ummikkona saisi muuten olla, englannilla täällä takamailla ainakin pärjää melkein yhtä hyvin kuin suomen kielellä. 

Pyöräilijän silmä lepää ja reidet huutaa