Sorateiden virtuoosit Chilen takamailla

Tyyni valtameri pauhaa taustalla, ei tosin kuulosta kovin tyyneltä. Kirjoittelen tekstiä teltan hämyssä, pesässämme on mukavaa täällä Pumillahuen rannalla. Parin kilometrin säteellä merellä on kuulemma sekä sinivalaiden lastentarha että todistettavasti pingviinikolonna. Blogiteksti lähtee eetteriin, jahka pääsemme wifin äärelle. Tällä hetkellä (on lauantaiehtoo) se tuntuu kovin kaukaiselta, sillä kännyissäkään ei ole kenttää. Nyt on kuulkaa leiripaikka sellainen, että oksat pois ja pala latvaa. Valtavan hienolla näköalapaikalla jyrkänteen reunalla ja alhaalla meri pauhaa. Onneksemme campingin emäntä ohjasi meidät tänne, sillä leiripaikan toiset asiakkaat, chileläinen teinipoppoo, kuuntelee heviä ja grillailee riittävän matkan päässä. Tyynen pauhu peittää heidät armeliaasti alleen. Akka view- telttamme tekee kunniaa maisemille.

Puerto Monttissa vierähti pari päivää suunniteltua pidempään, kun vuorotahtiin saimme flunssan ja yritimme malttaa parannella itseämme. Majapaikka oli siihen erinomainen, ainut paikka tähän mennessä, missä on päässyt lämpimään suihkuun. Hyinen suihku on silti hikisen ja pölyisen pyöräilypäivän jälkeen tyhjää parempi, hiusten pesu on hardcorea. Avantouinnnista on ehkä ollut jotain hyötyä, tosin melko arvaamatonta. Nyt onneksi molemmilla on flunssat nujerrettu.

Laama lenkillä Puerto Monttissa 

Puerto Monttista polkaistiin Calpucoon ja taipaleelle osui 22 km soratiepätkä, jossa melkoiset tietyömaat. Seuraavan päivän siivusta oli muutama kymmenen kilometriä soratietä niin ikään ja näin olemme saaneet hieman esimakua chileläisistä päällystämättömistä teistä Carretera Australia varten. Fillareiden kumeista paineet alas ja renkaat niin tyhjiksi kuin mahdollista, jotta niillä voi vielä ajaa. Näin ei irtoa hampaat suusta ja munuaiset nouse kitalakeen. Teiden nimismiehen kihara on vahvaa tekoa, hakkaavaa ja höykyttävää. Välillä isot kivet nuljuvat renkaiden alla ja polkija ruopaisee tyhjää. Toisinaan alla onkin hiekkaa ja sinne uppoaa kulkijan kummi. Yllättävän vaikeaa muuten saada pysähtynyt pyörä ylämäessä hiekalla uudelleen liikkeelle. Onneksi meillä on melko kevyesti lastatut pyörät, Tiinalla n. 15 kg ja Matilla 20 kg taakka kannettavanaan pyörien lisäksi, mutta kyllä niissäkin on rehaamista. Ja mitä mäkiä, tiukkoja nousuja ja jyrkkiä laskuja jatkuvalla syötöllä vuorotahtiin. Kun yhdestä on selvinnyt, seuraava näkyy jo. Tämä lienee vasta esimakua. Euroopan reissu on onneksi pohjilla, muuten olisi voinut iskeä rimakauhu.

Maantierosvo vai wannabe sorateiden virtuoosi

Camping –kauden avaus suoritettiin pari yötä sitten. Sattumalta vedimme happea lehmihaan näköisen paikan äärellä soratien ja meren välissä, kun joku autoilija pysähtyi ja kysyi halutaanko leiriytyä hakaan. Mikäli haluamme, niin hän osoitti meille talon, josta asiaa voi tiedustella. Silloin oikeastaan vasta huomasimme, että alueellahan oli joitakin picnic-pöytiä. Polkaisimme talolle, mummo antoi siunauksen leirillemme ja veloitti pienen maksun, lupasi tulla illalla avaamaan vessan ja suihkun oven. Paikka oli oikein viehättävä telttailuun, nätti maisema ja tasainen ruohokenttä. Suihku oli konstailematon kylmä hana betoniseinässä ja vesipisteestä tuli veden mukana mielenkiintoisia hitusia, näyttävimpänä 5 mm pituinen katkarapu (?!). Huljuttelimme ahkeraan uv-kynää vesipulloissamme tappaaksemme kaikki lisukkeet vedestä ja ilmeisesti puhdistin toimi.

Campingkauden avaus ja Akka View -teltan korkkaus

Eilen tultiin mantereen puolelta Chiloen saarelle, hurautimme lossilla yli ja matkalla ihastelimme polskivia merileijonia ja nähtiinpä muutama pelikaanikin. Pan American Highwaytä pyörällä rekkojen kirittämänä yöksi Ancudiin ja siitä tänään rantaa pitkin länttä kohden pingviinejä katsomaan. Ja nähtiinhän niitä, huvittavia ja hupaisia otuksia. Erityisen hassuja, kun kävelevät lyllertäen tai liukuvat mereen. Ekoturismin turvin hujautimme pienen venematkan päähän katsomaan pikkusaarille pesimään saapuneita lintuja. Paikasta jäi hyvä fiilis, turismi toimii kestävän kehityksen periaatteella ja jonkinlaisena lippulaivana Chilen ekoturismiprojekteille. Ei liikaa veneitä vesillä, lintuja ei häiritty ja paikalliset entiset kalastajat pyörittävät kontrolloidusti bisnestä.

Ancudissa iltakävelyllä

Ehtoisa emäntä loihtii aamupuurot matalan majamme keittiössä

Reppu ja reissumies. Ja pari muuta nyssäkkää. Ja menopelit.

Pingviinit, here we come!

No onhan ne nyt aika söpöjä

Leiripaikkojen aatelia

Sorateiden höykytyksen jälkeen on syytä tarkastaa ruuvit ja mutterit, huoltomiehen työympäristö on virikkeellinen

Nyt on vuorokausi vierähtänyt ja sunnuntai-ilta Chepussa. Ei ole wifiä vieläkään eikä sen puoleen sitä kännykän kenttääkään. Vanhempi pariskunta pitää pientä leiripaikkaa takapihallaan joen rannassa ja täällä telttailee lisäksemme muutama ranskalainen ja saksalainen. Mitään varsinaista kylää ei ole mailla halmeilla ja kun tiedustelimme mahdollista ruokapaikkaa, niin isäntäpari lupasi kokata kotonaan. Mielenkiintoista, mitä mahdamme saada. Lounaaksi keittelimme tien päällä spagetti/kuivattu sieni/tomaattikastike –mössöä ja samanlaiseen ateriaan olisi ollut vielä tarvikkeet illaksikin, mutta kivaa vaihtelua syödä jotain muuta. Ehkä.

Olipahan melkoista rullausta tänään, raskain reitti ehkä ikinä. Välillä meinasi voimat loppua pyörän työntämiseen/ylöskiskomiseenkin. Kilometrejä ei tullut mittariin kuin about 25 km,  mutta koko matka hiekkatietä irtosoralla ja isommilla kivillä höystettynä. Reitillä ei tasaista pätkää ollut, pelkkää armottoman jyrkkää ala- ja ylämäkeä. Alamäetkin otti voimille, kieli keskellä suuta, ettei lähde fillari alta ja sormet krampissa jarruttamisesta. Huhhuh. Kuvaavaa lienee, että alkumatkasta meitä vastaan tuli kaksi hollantilaista pariskuntaa autolla ja he pysähtyivät kysyäkseen, olemmeko aivan varmoja, että haluamme jatkaa eteenpäin. Heillä oli ollut vaikeuksia autolla, kuski laittoi matkustajat kävelemään jyrkimmissä mäissä, jotta sai ajettua auton ylös…



Tiukkaa laskua ja seuraava nousu näkyy jo, hapottaa.



Kun loppuu renkaista pito tai polkijalta voimat, niin menee työntöhommiksi, joka ei ihan helppoa ole sekään tällä alustalla ja kaltevuudella

Keli jatkuu yllättävän hyvänä, arska helottaa kuumasti päivästä toiseen, mittari hellelukemissa ja vilpoinen tuuli puhaltaa. Aurinko on yllättänyt meidät voimakkuudellaan. Kesän Euroopan tourneella aurinkoa niin ikään piisasi eikä ensimmäistäkään auringon polttamaa ihon kaistaletta. Samoilla suojauksilla lähdimme liikkeelle täälläkin, mutta jo vain ensimmäisen pyöräilypäivän päätteeksi Tiinalla punotti kämmenselät ja Matilla niskassa kaistaleet. Nyt ollaankin välillä pyöräilty kokopitkissä asuissa auringon vuoksi, onneksi tuuli raikastaa,

Maanantai-iltana he saapuivat sivistyksen pariin = pieneen merenrantakylään Quemchiin. Kävin juuri ensimmäistä kertaa viikkoon lämpimässä suihkussa eli eiköhän se mene paikallisesta joulusaunasta. Ollaan nyt kaksi yötä pienessä hospedajessa elpymässä, taidamme olla paikan ainoat asiakkaat. Ikkunoista kiva näköala lahdelle ja meren kohina kuuluu sisälle saakka. Isäntä alkoi juuri pestä ikkunoitamme, jotta vieraat näkisivät paremmin hulppean maiseman. Vietämme siis joulun täällä ja nautimme rauhassa rauhallisen paikan antimista. Joulunvietostamme muodostuu enemmän tai vähemmän omintakeinen ja varmasti erilainen, pitäisköhän tästä tehdä meidän oma jouluperinne? Hullua sutkutusta Chilen takamailla. Tutut joululaulut raikaa espanjaksi täälläkin paikoitellen ja muovikuuset on jo aikoja sitten viritetty torppiin. Ei muuta kuin hyvää joulua kaikille ja nautiskelkaa elämästä! Feliz Navidad!

Kumpuilevaa on

Mistä on pyöräilijälikan pedikyyri tehty? Auringosta, pölystä, hiestä ja liasta. Huljautetaan iltasella kylmällä vedellä.

Kylmä juoma tien päällä tekee ihmeitä 

Majatalomme joulun ajan. Ikkunoiden takana siintää meri.