tiistai 27. elokuuta 2013

Reinin varrelta terveisiä

Mannheimissä ollaan, campingplatzille suuntaamassa ja kaffipaussilla Starbucksissa, koska nämä vaikuttavat olevan lähes ainoita wifi-yhteyden omaavia paikkoja. Outoa, että wlanit ovat niin harvassa. Pari viikkoa on reissua tehty ja mittarissa about 950 kilsaa. Viime päivityksen jälkeen tapahtunutta:

Fuldasta löysimme majapaikan toiseksikin yöksi ja vietimme siinä pienessä viehkossa barokkikaupungissa kokonaisen päivän löysäillen. Kevyttä käppäilyä, istuskelua ja tankkausta. Kaupungissa alkoi myös viinijuhlat ja pääsimme maistelemaan Saksan eri viinialueiden antimia, varsin maltillisesti kylläkin. Aikaisin nukkumaan ja kaksi peräkkäistä yötä sängyssä teki ihmeitä, seuraavan aamun parikymmentä ensimmäistä kilometriä oli melkoista up&downia ja molemmat ihmetteli, että tulipa kevyesti. Eikä siinä vielä kaikki, päivän saldo mittarissa oli ennätykselliset 107 km. Viimeiset parikymmentä kilometria tosin johtua pienistä leirintäaluesäädöistä, ensimmäinen johon pyrimme olikin yllätyksellisesti jonkin sortin yksityinen ei telttailu paikka ja toinen oli kaksinkertaisesti väärällä puolella moottoriteiden solmukohtaa. Pääsimme lopulta kiertämään solmun (vajaan 10 km lisälenkillä!?) ja viimeiset kilometrit pyöräilimme taksireittiä peltoja pitkin leirintäalueen aidan väärällä puolella. Perille päästiin joka tapauksessa hyvässä hengessä ja hengissä, Hanaun laitamilla. Telttapaikkamme oli teiniryhmän naapurissa, hörppivät kaljaa ja huudattivat autostereoita. Normi teinimeiningiä siis, mutta siinä tilassa ei jaksanut kestää vaan saimme uuden paikan, "there is never nobody". Paikka oli ilmeisesti kanien kotisijaa papanoista päätelleen, mutta valitsimme kaninpapanat teiniälämölön sijaan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun leirintäalueella oli jotain meininkiä, yleensä tosi rauhallisia.

Fuldan viinijuhlilla maistiaisia, juotiin pois eikä syljetty

Aamuautere, lehmät nauttii ja me kans
Sieltä matka jatkui sunnuntaina Main-joen vartta pitkin kohti Frankfurtia, päädyimme esikaupunkialueen laitamille lyhyellä polkaisulla ja teltta pystyyn jälleen. Sunnuntaina satoi oikeastaan koko päivän, teltta oli jo valmiiksi märkä aamuisen paketoinnin jälkeen. Sateella telttailu on aika raskasta. Sinänsä ropina teltan katolla kuulostaa ihan romanttiselta, mutta sateella teltan pystytys, purku ja kaikki toimet märissä kamppeissa on aika haastavaa. Mutta me hyppäsimme ratikkaan ja palloilimme Franfurtissa sunnuntain. Sielläkin oli jotkut Maine-festarit ja hyvät häppeningit.

Mainen lautturit, lossilla yli
Frankfurtia lähestymässä, valta ja raha näkyy jo

Frankfurtia lähestymässä ja maisemat vähän raffimmat
 
Maanantaiaamulla sade viimein loppui ja me suuntasimme pyörät Main-jokea eteenpäin Frankfurtin ohi kohti Rein-jokea. Mainzista lähdimme alaspäin Reinin vartta pitkin ja päädyimme lopulta Oppenheimin viinikylään. Hazardi nro 2 leirintäalueiden kanssa, etukäteen tsekkaamamme leirintäalue olikin vain joku ihme parkki asuntoautoille ja seuraavaan leirintäalueeseen oli aivan liian pitkä matka. Otimme sisämajoituksen kylän ytimestä ja söimme hyvin, kyytipoijaksi lasillinen oman  kylän rieslingiä. Tänään jatkoimme "terassireittiä" läpi viinitarhojen, niitä on muuten uskomattoman paljon. Mahtavat pyöräilymaisemat! Wormsista pudottelimme Reinin varteen taas ja nyt siis näyttäisimme olevan oikein kunnon teollisuuspitäjässä Mannheimissä. Olo oli aika surrealistinen, kun viiniköynnösten keskeltä pujahdimme kaupunkialueelle, rekat jylisi ja puoli kaupunkia oli merkattu Basfin teollisuusalueeksi. Melkoisia silta-ramppi-moottoritieviritelmiä niin yllä kuin vierelläkin. Näyttäisi täällä toki olevan muutakin, vähintään pari komeeta kirkkoa ja linnaa. Kirkkoja on muuten yleensäkin ihan julmettu määrä, ei niin pientä pitäjää olekaan, että siellä ei jonkinlaista valtavaa, vanhaa & tosi hienoa kirkkoa olisi.

Oppenheimissä elpymässä
Pyöräilyä & Barokkia

Viinitarhojen halki Reinin laaksossa
 

1 kommentti:

  1. Mukava lukea teidän kuulumisia! Hyvää vauhtia ootte päässyt eteenpäin. Missä täällä teksteissä on sellainen" Tykkään-painike" ;)

    Johanna käly(vai mikä se nyt on...)

    VastaaPoista

Nimi olis kiva, kuva ei välttämätön