Neljän tähden pyöräreitillä

Kyllä on kelvannut polkaista Fulda-joen vartta pitkin pyöräreittiä, jonka saksalaiset fillaristit ovat pisteyttäneet neljän tähden arvoiseksi ja on reitti tähtensä ansainnut. Hienoja maisemia, asfaltoituja pikkuteitä, joilla saa kruisailla suurinpiirtein vain pyörillä tai maatalouskoneilla ja mikä parasta, reitti on ollut melkoisen tasainenkin. Reitti on hyvin merkitty maastoon ja on tosi vaihtelevaa. Toki saimme nauttia Kasselin kulmilla niistä kuuluisista mäistä myös myötämäkeen, parhaimmillaan liu'uteltiin melkein kymmenen kilometriä alamäkeen.

Fuldan jokireitillä on alkanut näkyä jo muitakin pyörämatkailijoita, pohjoisemmassa saimme melko itsekseen sotkea. Reitti on tosiaan mitä miellyttävin pyöräillä, tasaisin väliajoin tulee myös pieniä kaupunkeja, jotka ovat toinen toistaan viehättävämpiä. Niissä on kiva pitää paussia, lounastaa tai kahvitella. Saksalaiset näyttävät pitävän jätskikahviloista ja sehän sopii mulle, jätskit & kakut erinomaisia, kahvi sen sijaan melkoista kuraa yleensä. Turkkilaiset ovat ruokkineet meitä kiitettävästi lounasaikaan, tarjonta runsasta ja hintalaatu-suhde kohdallaan, jos ei jaksa saksalaisten ranskiksia ja schwienerschnitschelpiffendaaleja tai makkaroita.

Hann Mündenin kaupungin kujilla pyöräilyä, melkein kuin Harry Potter elokuvan kulisseissa olisi ajellut

Pyöräteitä ei voi moittia

Eikä kyllä maisemiakaan

Välillä piti sutkuttaa myös käsillä: Fuldan ylitys häkkyrällä, jota piti liikuttaa käsivoimilla.

Jämpteillä saksalaisilla on yllättävän vinot talot

Rottenburg an der Fuldassa, takana kevyt pyöräilypäivä ja illalla ruuanhakumatkalla osuimme vahingossa jonkin sortin kyläjuhlille ja ei muuta kuin sekaan vaan. Matti sai ekan bratwurstinsa.

Muutamat saksalaiset ovat kysäisseet, mistä päin olemme ja ehtineet vastata ensin itse kysmykseensä. Tähän mennessä heidän veikkauksensa ovat Norjasta x 2, Tanskasta x 1 ja Hollannista x 1. Odotan mielenkiinnolla, osuuko joku jossain vaiheessa oikeaan. "You are grazy", totesi eräskin saksalainen 21 vuotta pyörämatkailua harrastanut herra, kun kuuli meidän aikaisemmasta pyörämatkakokemuksesta ja kommentista,,että Välimerelle voisi olla kiva päästä, jos ei paikat hajoo. Ei kai se nyt niin kauheen ihmeellistä voi olla.

Kamojen kuivatusta leirintäalueella. Vaikka vaatteet ovat kuivapusseissa, niin kostumista ei voi estää kun säkkejä joutuu availemaan. Kerran kahteen viikkoon kamat lienee syytä tuuletella.

Nyt ollaan Fuldan kaupungissa ja ensimmäistä kertaa melkein kahteen viikkoon nukuimme sängyssä ja sisällä! Ah, mitä luksusta. Pienimuotoisen säädön jälkeen onnistuimme saamaan huoneen ytimestä yhdeksi yöksi ja yritetään saada jostain vielä toiseksikin yöksi, niin voidaan viettää lepopäivää täällä. Makuupussit ja muu roina on viritetty ympäri huonetta, jotta kosteus haihtuisi. Paksu froteepyyhe suihkun jälkeen oli ameriikkaa. Telttailukin on ihan hauskaa ja kieltämättä siinä on oma tunnelmansa. Muutama yö takaperin heräsin kuuden aikaan aamulla, kun Matti takoi nyrkillä teltan pohjaa ja epäili, että allamme vilistää myyrä. Ja näinhän se oli, teltan pohja kohoili kun myyrä ryntäili edestakas. Jotta myyrä ei järsisi teltan pohjaa hajalle, ei muuta kuin ulos teltasta, nostimme telttaa pois paikaltaan, säikähtänyt myyrä juoksi pusikkoon ja me takaisin nukkumaan.

Lähestymme Fuldan kaupunkia maaseutureittiä

Fuldasta lähdetään lounaaseen ja yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on lähteä entisiä rautateitä pitkin. Vanha rautatieverkosto on tehty pyöräteiksi ja Fuldasta pääsisi Frankfurktiin saakka entisiä kiskoja pitkin. Katsotaan, miten hommat etenevät.

Fulda on virrannut uskollisesti rinnallamme viime päivät, tosin eri suuntaan kuin me. Nyt tiemme erkanevat.