Easy like sunday morning

Finnstar kyntää merta Saksaa kohden ja kulkee kuin juna. Laivan lattialla penkkien välissä makuupusseissa uinuimme viime yön, jonkin sortin etäinen takauma teinivuosien laivamatkasta häivähti mielessä. Rauhallista oli, mutta lonkat olisivat kiittäneet autokannella pyörälaukuissa olevia makuualustoja. Saunoimme aamulla vanhat luumme vetreiksi ja vahvistimme itseämme brunssipöydässä.

Illalla kilistelimme lähtömaljat ja taivastelimme ihmeellistä mahdollisuutta, joka vasta nyt alkaa porautua tajuntaamme. Ei aikatauluja, ei tarkkoja suunnitelmia, pyöräillä Euroopan halki tai pitkin tai poikin tai vaikka ympyrää. OMG. Auringonlasku sisältyi pakettiin. 

Lähdön tunnelma eilen kotona oli melko hektinen, viime hetken säätöä ja varmistelua niin kamojen kuin kämpänkin suhteen. Kun viimein istahdimme satulaan, niin tuntui hyvältä päästä liikkeelle. Ensimmäinen 25 km etappi Vuosaaren satamaan meni joka tapauksessa mallikkaasti (ei eksytty, pieniä kiertoreittejä ei lasketa), kamat pysyi kyydissä ja saatiin ideoita, mitä kannattaa ensimmäiseksi säätää. Komee letka lähti satamasta check innin jälkeen kohti paattia viimeiselle kilometrille: turva-autona kärjessä sataman paku, pitkää autoletkaa veti perässään 6 pyöräilijää = me ja saksalaiset. 

Paatissa on pätkivä wifi ja saa nähdä, onnistuuko täällä ladata vähän karttapohjia ensimmäisten päivien mahdollisista alueista puhelimeen ja hyödyntää näin gps-tekniikkaa. Tällä hetkellä meidän kartta on ao. tasoa, yhtä suurpiirteinen kuin on suunnitelmatkin. No eipähän ainakaan tarvi tuijottaa karttaa ja ihmetellä ollaanko oikealla tiellä, koska teitä ei karttaan ole merkitty. "Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki", vaikka hangessa ei toivottavasti tarvi tällä reissulla tarpoa. 

Jos wifi suo, niin tämä postaus lähtee eetteriin nyt. Ei suonut, mutta Travemundessä ollaan. Puuronkeittohommissa leirintäalueella ja tästä se lähtee. Auf wiederseen!