Kovan tuulen varoitus on uusi normaali

4. Purjehduspäivä ja joka päivä tuullut yli 10 m/s, ei mitään laantumisen merkkejä ilmassa. Erikoosta. Näillä hoodeilla olevan rannikkoaseman lukemat näytti tuulta 12 m/s, puuskissa 17 m/s ja hellettä +15 siitä ohi purjehtiessamme (on tämä kätevää, kun voi netistä samalla lukaista lukemat). Nyt ollaan Rumarin vierasvenesatamassa, sapuska valmistuu  ja sauna illaksi varattuna. Veneen avotilassa kun makoilee litteenä kirja kädessä ja naama auringon punaamana, niin on sopivasti tuulelta suojassa ja tässähän on kesävermeissä kuuma!

Lähdimme lauantaina Verkanilta etelään ja sopivassa tuulessa Brunskäriä kohden. Väliin jäi yksi hieman isompi aukko merellä ja siinä saikin surffata aalloilla. Brunskärissä oli rauhallista, muutama paatti ainoastaan laiturissa. Saaren toisella puolella on komeet kalliot, jossa ollaan useamman kerran käyty uimassa. Nyt uintihalut karisi, kun metriset aallot siloitteli kallioita ja eipä voi sanoa kuumuudestakaan kärsineensä. Karaiseva dippaus tehtiin kyllä paatista mereen ja se tosiaan karaisi. Kivaa chillausta, kirja kädessä ja villasukat jalassa. Tuuli humisi, mutta poukama suojainen.

Aamu alkoi seesteisesti auringon helottaessa ja tuulen ujeltaessa. Analysoimme sääennustuksia (niitä on tullut tuijoteltua ja ilmatieteenlaitoksen sivut ovat hallussa, olen ehkä anonyymi sääennusteaddikti) ) ja arvoimme, lähdetäänkö jonnekin "ei isolle selälle" vai jäädäänkö pitämään tuulta. Sitten ankkuri lähti irti ja ei tarvinnut enää miettiä. Tosin mahtui siihen vähän muutakin äksöniä. Naapuriveneen ankkuri lähti irti ensin, about vartti myöhemmin meidän paatin, tuuli ilmeisesti päätti muistuttaa voimistaan. Eipä siinä ihmeitä, paatti haltuun hätäratkaisulla, pumpattiin kumivene, Matti souti sillä ankkurin veteen, paatti toisinpäin (ei ylösalaisin kuitenkaan), ankkuri keulaan kiinni ja veneen perä kohti laituria. Matti souti takaisin laituriin ja ankkuri irtosi, osa 2. Siinä oli sitten pikku äksidenttien mahdollisuus, peräsin vaarassa hakkautua kiville ja muuta perussettiä. Koneet pikaisesti käyntiin ja kaasua, naapuriveneen setä ystävällisesti uitti kumiveneen meille laituria pitkin ja napattiin se keksillä ylös. 

Sääennustusten analyysheistä viis, näin harkitusti "päätimme" sitten lähteä. Reitinvalinnan määritteli tuulensuojaa tarjoavat saaret ja tuulen suunta, purjeilla pitää päästä eteenpäin kuin suoraan vastatuuleen ei tähän aallokkoon moottori jaksa puskea. Mutta kappas, näin vain tultiin seuraavaan laituriin, matka oli hauskaa purjehdusta ja sopivasti viilentävää räsötystä. Kyllä ny kelpaa juoda kaffia paatin kannella ja antaa auringon grillata. Mihinköhän me huomenna päädytään ja miten, siitä lisää seuraavalla kerralla. Näihin tuuliin ja tunnelmiin, onhan tämä ny hauskaa ja melkein jännääkin.