Kauden viimeinen purjehdus

Koitetaan laittaa purjehduskausi pakettiin vielä näin kirjallisestikin ja merkitä muistiin kauden viimeinen purjeiden nosto. Ihan näin myöhään ei sentään olla vesillä enää oltu, muistelot ovat vaan jääneet kirjaamatta. Tosin kelien puolesta olisi hyvin ollut mahdollista jatkaa kautta marraskuuhun saakka, mutta palataan nyt kuitenkin lokakuun ensimmäiseen viikonloppuun.

Perjantaina Valio -myrsky puhalteli rajusti ja pimeäkin laskeutuu jo sen verran aikaisin, että nostimme purjeet vasta lauantaiaamuna. Hieman perjantaina arvelutti, että onkohan myrskyn jäänteet vielä aaltoina Airistolla, mutta päätimme kokeilla onneamme. Syksypurjehduksessa kun on jotain erityistä taikaa, niin ei haluttu jättää keikkaa väliin. Aamulla myrsky olikin enää muisto vain, aamu valkeni hienona ja yllättävän heikkotuulisena. Ilmeisesti Valio oli vienyt tuulelta voimat. Länsi- & luoteistuulessa livuimme Airistoa alaspäin, välillä tuuli lähes kuoli ja hetkittäin puhalsi kivasti. Moottorilla ei kuitenkaan tarvinnut jurnuttaa, purjeilla mentiin kun kerran ei ollut kiirettä mihinkään. Sen verran ilmassa oli jo lokakuuta, että toppatakeissa purjehdimme, vaikka aurinko paistoi.

Ajatuksena oli hakeutua luonnon rauhaan Dalskäriin, jonne päivän päätteeksi päädyimmekin. Yllättäen siellä oli kuusi muuta venettä ja jopa yksi telttasauna. Rauhallinen ja seesteinen tunnelma joka tapauksessa. Kävelimme saaren länsipäähän punaviinipullon kanssa ihastelemaan auringonlaskua. Ilta pimeni, hieno tähtitaivas. Päivän eläinuutiset; hylje tarkkailemassa tilannetta pää pinnalla juuri ennen Dalskäria. Kotkat loistivat poissaolollaan.

 

 

Sunnuntaina suuntana pohjoinen, päivä oli syksyisen harmaa. Passeli länsituuli (6 m/s) siivitti matkaamme ja etenimme rivakkaa tahtia edellispäivään verrattuna. Kotkat olivat palanneet runsaslukuisina näytille. Vesillä paljon muita veneitä, porukka taisi purjehtia kuin viimeistä päivää. Ensi kesää odotellessa.  

Pitkä viikonloppu Kööpenhaminassa

Välillä yllättyy, miten sitä on kulkenut onnensa ohi. Jos haluaa rykäistä itsensä irti arjesta ja lähteä kaupunkilomalle, kriteereinä minimaalinen lentoaika ja maksimaalinen nautinto, Kööpenhamina on aika korkealla listalla. Olemme jotenkin tähän saakka onnistuneet epähuomiossa välttelemään kaupunkia, vaikka moni on kirkonkylää meille kehunut. Rento tunnelma, maailman onnellisimpia ihmisiä ja niin hyggeä (kyseinen termi liittyy kuulemma olennaisesti tanskalaisuuteen, sillä tarkoitetaan mm. kotoilua, hetkessä elämistä, kynttilän valoa ja viihtyisyyttä)

 

Nyhavn

Nyt kuitenkin lennähdimme perjantaina aamulla varhain Köpikseen ja sunnuntaina yön pimeinä tunteina takaisin, kolme tehokasta päivää tuhlattavana. Suorat lennot oli edullisemmat kuin junaliput Helsingistä Seinäjoelle. Tavoitteena oli koluta kaupunkia jalkaisin, syödä hyvin ja maistella tanskalaista perinnejuomaa, saada osansa kaupungin viriilistä kahvila- & ravintolakulttuurista. Keskityimme ruumiin nautintoihin, kolusimme kaupunkia kävellen tehden näin tilaa aina seuraavalle aterialle. Kaupungilla on muuten erinomaiset viralliset nettisivut, josta löytää eri kriteereillä itselleen mieluisat kahvilat ja ravintolat (www.visitcopenhagen.com).

Aamukahvien ja kanelipullien jälkeen otimme suunnan Norrebron kaupunginosaa kohden ja väistelimme aamuruuhkassa fillareita. Pyöräilijöitä oli paljon ja mikäs siellä on pyöräillessä, liikennejärjestelyt kun fillaristin kannalta ovat erinomaiset. Seuraavalla kerralla täytyy ottaa kaupunkipyörät alle. Testasimme reissullamme myös ensimmäistä kertaa Airbnb majoituspalvelua. Olimme varanneet kaksion Vesterbron hipsterialueelta ja hyvin toimi, kiva kämppä mahtialueella (https://www.airbnb.fi/rooms/4213889). Saimme avaimet paikan päällä, lyhyt esittely kämpästä ja hejdå, kämpän emäntä lähti viikonlopun viettoon minne lie. Me lähdimme illalliselle läheiselle vanhalle teurastamoalueelle, joka on täynnä laadukkaita ja rentoja ravintoloita & baareja. Sen verran aikaisin olimme liikenteessä, että saimme nauttia muuten täyteen varatussa Michelinin ukon suosittelemassa kalaravintolassa fish&chipsit ja siitä nurkan taakse Warpigs -panimoravintolaan  nestemäiselle jälkiruualle. Coolit urbaanit tanskalaiset vetivät suoraan terästarjottimelta lihaa ja makkaroita palan painikkeeksi. Sieltä Tivoliin hurvittelemaan ja nauttimaan perjantai-illan huumasta.

Kalan ystävän illallispaikka

Tivolin iltavalaistusta

Hipstereille voidaan naureskella, mutta minne tahansa he levittäytyvätkin, paikkaan alkaa nousta maagista tahtia rentoja ja trendikkäitä ravintoloita, kahviloita, kauppoja. Eli ei kai sinänsä mitään syytä naureskella, jos pyrkii tekemään elinympäristöstään viihtyisämmän. Meidän kotinurkilla oli lukuisten lähi- ja luomuruokakuppiloiden lisäksi esimerkiksi maailman viilein pyörätarvikeliike.

Vesterbron hoodeilta

Lauantaiaamun aloitimme brunssilla vanhassa apteekissa. Keräsimme voimia seuraavaan koitokseen, shopping time! Aloitimme lähikaupoista ja etenimme kohti pääkatua, jossa alkoi iltapäivällä ilmassa olla suuren urheilujuhlan tuntua, ainakin väenpaljoudesta päätellen. Yllättävää kyllä, saimme jotain hankittuakin. Valikoimasta homma ei ainakaan jäänyt kiinni, angstisessa asenteessamme shoppailua kohtaan lienee kuitenkin parantamisen varaa. Palkitsimme itsemme vanhan liiton smörrebrödeilla yhdessä Köpiksen perinteikkäimmässä lounaspaikassa. Sillivoileipien voimalla jaksoimme vaeltaa Nyhavniin nauttimaan kanavarannan tunnelmasta ja viehättävistä näkymistä. Pienen hengähdystauon jälkeen illalla vielä pieni kierros lähialueen trendikuppiloissa ja päätepysäkkinä Motherin pitsapaikka.



Aamiainen Bang og Jensenissä

Slotskaelderen hos Gitte Kikin smörrebrödit, eivät yhtään helpompaa nimeä ravintolalle keksineet

Sunnuntaina aamu valkeni aurinkoisena ja kirkkaana, mielessämme siinsi orgaaninen brunssi tämän vuoden parhaaksi valitussa uudessa ravintolassa, Neighbourhoodissa. Ja kun sattui vielä olemaan hääpäivämme, niin mikä olisikaan voinut olla parempi tapa juhlistaa sitä. Mahtava brunssi ja tyylikäs paikka. Yllättävää? Not.

Herkullisen näköinen kattaus, maistui siltä miltä näyttikin

Päivän retkikohteena oli ruuansulatuskävelyn päätteeksi Christianian vapaakaupunki Kööpenhaminan ytimessä. Sehän osoittautuikin erikoiseksi paikaksi, harmi että valokuvausta ei katsottu kovin suopein silmin siellä ja pääkadulla se oli täysin kielletty ("have fun, no run, no fotos"). Sieltä olisi saanut nimittäin mahtiotoksia, kun huumekauppiaat myi kamaa armeijan maastoutumisverkoilla vuoratuista kojuistaan naamat peitettyinä ja räppi raikasi taustalla, viereisessä kojussa mummo myi kaffetta ja pullaa. Yläpuolen asunnoissa näytti pyöristä ja lastenvaunuista päätellen asuvan myös perheellisiä. Kauempana oli idyllisiä puutarhamökkejä luonnon keskellä, mutta nekin usein aika huolettomalla hoidolla. Näin sivullisen näkökulmasta hipeillä voisi olla vielä mukavampaa, jos vähän kunnostaisivat ja siivoaisivat paikkoja. Kiertelimme alueella ja istuskelimme terassilla, suuri osa porukasta näytti olevan enemmän tai vähemmän pöllyssä. Kävi mielessä, että kuinkahan paljon katkua täältä tarttuu vaatteisiin, kun pitäisi tullin huumekoirien läpi päästä kentällä. Mielikuvitusta kiihottava paikka, josta olisi kiva ymmärtää enemmän.

 

Vapaakaupungin aukiolla, savukiehkurat ei näy tänne asti

Vapaakaupungista lähdimme tuulettamaan vaatteitamme kanavaristeilylle, pakollinen sightseeing -kierros vielä istuen ennen kuin suunnistimme japanilaisen ruokalan kautta kentälle. Tänne me lähdetään uudemman kerran!



We'll follow you, Hipsters!

Syyspurjehdus

PE 4.9. Kramppi
Jos kesä olikin kolea, niin syksy on ollut lämmin. Sääennuste lupaili pisaroita enemmän tai vähemmän koko viikonlopuksi, mutta päätimme now or never tyyliin lähteä vielä vesille. Onneksi lähdimme, sääennusteet eivät nytkään osuneet ihan nappiin. Airistoa alaspäin moottorilla kevyessä vastatuulessa ja lämpöisessä kelissä, illan hämärtyessä laskimme ankkurin Krampin lahteen. Hieno ilta, aurinko laski nätisti heijastuen veden pintaan ja pimeän tullen elosalamat välkkyivät ympärillä. Istuskelimme ulkona ja ihastelimme, lasilliset punaviiniä maistui illan rauhassa erityisen hyvälle. Yhdentoista aikaan olimme vetäytymässä yöpuulle ja lahteen saapui pimeän turvin toinenkin purjevene ankkuriin. Juuri mitään ei näkynyt, mutta emännän vihainen mäkätys ukolleen kantautui vettä pitkin. Taisi pimeä yllättää.... Hyvät unet, yöllä satoi rankasti ja kova ropina kävi.

Ankkurissa Krampissa illan hämärtyessä

LA 5.9. Pensar Syd
Täydellinen syyspäivä, aurinkoinen ja lämmin. Tuuli heikosti ja sekin vähä välillä väärästä suunnasta, muutamaan otteeseen saimme kuitenkin nostaa purjeet. Olimme kaukaa viisaita ja soitimme aamusta Pensar Sydiin, josko ovat vielä auki ja onnistuimme varaamaan saunankin. Iltapäivällä saavuimme laituriin ja äkkiä lenkkikamat päälle, juoksujalkaa "kylän" poikki itäpuolen mahtaville kallioille ja sieltä luontopolun kautta takaisin. Ehdimme vielä juhlapäivän kunniaksi (Tiinan synttärit) ravintolaan syömään ennen kuin paikka meni kiinni. Hyvä sapuska; alkupalapöytä, Tiinalle ahvenia ja Matille lammasta, jälkiruoka päälle. Onneksi pahin ähky ehti laskeutua ennen saunaa, kiva sauna josta pääsi uimaan (mikä yllättäen ei ole ollenkaan itsestään selvää joka paikassa vaikka saaristossa ollaankin). Montaa venettä ei laiturissa ollut. Saimme seuraksemme Arwen -veneen miehistöineen ja istuimme iltaa tovin, poikain polttamat sikarit karkottivat mukavasti hyttyset. Hieno ilta, elosalamat välkkyivät tänäänkin.

Välillä riitti tuulta purjeisiinkin asti

Ei pöllömmät lenkkimaastot

Pensar Sydin vierasvenesatama

Syksyssä on puolensa

SU 6.9. Kotisatama
Aamulla suoraan sängystä valmiiseen pöytään aamiaiselle, "laiturihoito" sisälsi puolihoidon laituripaikan lisäksi (hyvä diili, 75 eur 2 hengen miehistöltä).  Nopea lähtö aamiaisen jälkeen, ennusteiden mukaan luvassa olisi myöhemmin vastaiseen kääntyvää tuulta ja alkavaa vesisadetta. Etelästä puski synkän näköistä pilveä, jyrähteli uhkaavasti. Nähtiin pari hyljettä Sandön liepeillä, toinen ui paatin rinnalla ja teki hienoja kokovartalosukelluksia paljastaen pullean vartalonsa. Airistoa ylöspäin, niin kuin kaikki muutkin vesillä olleet lähestyvän saderintaman edellä. Yhtään paattia ei tullut vastaan. Rintama saavutti meidän tuulennopean paattimme kuitenkin ja viimeiset pari tuntia ajeltiin sateessa. Tasainen ropina, ei rankkasade. Jälleen diesel kärysi, tuuli oli melkein olematon koko päivän ja hento tuulenvire vastainen (Rajakarilla 3 m/s).

Kesälomapurjehdus Saaristomerellä

Ti 28.7. Österskatan (Thomasklintan)
Kesälomapurjehdus starttasi tänä vuonna ennätysmyöhään jääden myös ennätyslyhyeksi muun aktiviteetin takia, lomapäivät kun alkoivat olla kortilla. Nostimme purjeet uutisten toitottaessa ennätyskylmää kesäsäätä. Melkoinen määrä ennätyksiä siunaantui yhdelle reissulle. Läksimme kuitenkin puolen päivän aikaan etelää kohden yllättävän lämpimässä kelissä, ei tuullut yhtään ja Airistokin täysin tyyni. Aurinko helli meitä useamman tunnin ajan, moottorilla huristeltiin koko matka. Kiinnityimme illan tullen Thomasklintanin länsipuolelle luonnonsatamaan, ei ketään mailla halmeilla heinäkuusta huolimatta. Iltapuhteiksi kapusimme Klintanin päälle, komeat näkymät.

Tyyntä Airistolla

 

Tänne heinäkuun hulina ei yltänyt

Ke 29.7. Aspö
Lähes tyyni ja aurinkoinen keli jatkui iltapäivään saakka, kelluimme kyllä muutaman tunnin purjeilla minimaalista etenemisvauhtia lähinnä tunnelman vuoksi. Sinilevää alkoi nousta viiruiksi vedenpintaan. Arvoimme Nötön ja Aspön välillä, Aspö voitti. Satama melko täysi ja haimme rauhallisempaa paikkaa satamalahden eteläpuolen kalliokiinnityksestä. Laakakallio näytti haastavalta rantautumispaikalta, mutta osoittautui lähempää tarkasteltuna kelvolliseksi. Kävelimme luontopolkua pitkin satamaan ihmisten ilmoille, haimme savustetut ahvenet mukaan ja viskasimme yhden punkin Matin jalasta pois kuleksimasta. Kirkon takaa kallioilta pääsimme uimaan ja pesulle (hyistä vettä), tuuli oli puhaltanut levät pois. Rauhallinen ilta, ahvenet maistuivat perunoiden kanssa.

Aspössä

Lähiruokaa

TO 30.7. Birskär (Konungskär)
Yöllä satoi rankasti, mutta aamusta kirkastui ja purjehdimme pohjoista kohden kevyessä tuulessa ja auringon alla. Hylje kurkki meitä pää pinnalla. Birskärin lahdessa arvoimme hetken, mihin kohtaan kallioita kiinnittyisimme, tuulen  kun oli ennustettu kääntyvän yöllä luoteeseen. Sopivan paikan löydyttyä Tiina hyppäsi kallioille keulasta ja seuraavaksi kuului molskis. Välttääkseen keulan osumaa kallioon, ponnistus suht' kaukaa jyrkähkölle ja märälle kalliolle, eihän siinä tossut pitäneet vaan täydessä vaatetuksessa melkein hallittu liuku veteen. Köydet pysyivät kyllä kädessä koko episodin ajan, omin voimin ylös, pieni ravistelu uitetun koiran tavoin ja köydet kiinni kallioon. Saahan sen paatin näinkin kiinnitettyä nähtävästi. Vaatekerta ripustettiin kuivumaan (paitsi että sateli). Kävelimme Konungskärin puolelle pientä siltaa pitkin, vierailu Saaristomeren ainoassa autiotuvassa ja pieni luontopolku lampaiden rouskuttaessa ruohoa ympärillä.

Seuralaisemme luontopolulla

PE 31.7. Kotisatama
Aamulla kuuden aikaan olimme täydessä unessa keulapiikissä kun jysähti ja paatti tärähti. Nopea palomiestyylinen syöksy kannelle todetaksemme, että kääntynyt tuuli oli tehnyt tepposet ja ankkuri oli irti. Olimme olettaneet vastapäisen saaren suojaavan meitä kääntyvältä tuulelta, mutta ilmeisesti pohja oli niin kallioinen, että ankkuri ei ottanut enää kiinni kun oli kerran irronnut. Onneksi vene ei ollut juurikaan liukunut sivuttain, nopea köysien irrotus ja pakilla pois kiveltä. Vettäkin alkoi vähän tihuuttaa. Mutta mikäs siinä oli Korppooströmin ränniä ajellessa ja aamiasta nauttiessa. Puuskainen tuuli nousi, purjehdimme koleassa säässä Nauvoon lounaalle. Satama oli yllättävän täysi, siinä asiassa Nauvoon voi ilmeisesti aina luottaa. Lounaan jälkeen vierailu merenkulun talossa (jossa henkilökunta kommentoi, että vaatetuksesta päätellen olette veneellä matkassa, meillä untuvatakit ja pipot). Satamassa tapasimme myös veneen entisen omistajan, joka oli iloisen yllättänyt nähdessään vanhan sotaratsunsa olevan yhä merillä. Päiväunien jälkeen kovalla tuulella (puuskissa tuulimittari näytti 15 m/s) ja ykkösreivillä melkoista haipakkaa kotisatamaan.

Aurinko ja pilvet kamppailivat elintilasta

 

Hiulihei, kotisatamaa kohden

Kreetan rannoilla

Vuorilla ramppaamisen ja lyhyen kaupunkistopin jälkeen Kreeta siinsi mielessämme perinteisenä lomapaikkana sanan varsinaisessa merkityksessä. Aikomuksena oli täyttää päivät uimisella, lukemisella, rannalla löhöilyllä ja syömisellä, näin myös kävi.

Iraklionin kentällä meitä odotti viime tingassa varaamamme vuokra-auto (Cretarent, suosittelemme) ja sillä porhalsimme yöksi kaupunkiin. Saavuimme Iraklioniin samana iltana kun Kreikan parlamentti äänesti troikan tiukoista lainaehdoista. Mitenkään muuten Kreikan kiperä tilanne ei turisteille näyttäytynyt, mutta äänestysiltana kaupungin aukiolla patsasteli jonkun verran mellakkapoliiseja ilmeisesti lähinnä näön vuoksi.

Aamusta auton nokka kohti etelärannikkoa. Matti oli tehnyt pohjatyön netissä ennen lomaa ja valkannut vapaasukelluksen kannalta sopivat hoodit; jyrkät rannat, jotka olisivat suojaisia eri tuulille. Rauhallinen mesta ja joku ruokapaikka kiitos. Näillä kriteereillä paikaksi valikoitu Agios Pavlos, jossa muutama majoituspaikka, yksi taverna ja rantakuppila. Sen verran seesteinen ja kaunis paikka on kyseessä, että siellä järjestetään myös joogaretriittejä. Paikka sinänsä on umpikreikkalainen, mutta en ihmettele, että sen ovat joogaajatkin löytäneet tukikohdakseen. Majoituimme Kavos Melissa Studiossa, joka oli muutama satametriä  rannalta rinteeseen. Partsilta mahtinäkymät, hinta-laatusuhde erinomainen (45 €/huone/yö).  

Aamiainen parvekkeella

Rantavalikoima oli hulppea, löytyi muutaman sadan metrin säteellä pari hiekkarantaa, useampi kivikkoinen poukama ja vedenalainen jyrkänne syviin vesiin, jonne Matti sai sukeltaa. Ja mikä parasta, rannat olivat varsin rauhallisia.

Aamu-uinnille rauhallisissa tunnelmissa

Kirkkaissa vesissä kelpaa kelliä

Keskittyminen ja dippi jyrkänteeltä syvyyksiin


Niin vain päivät kuluivat uiden, lekotellen ja syöden (onneksi se ainut taverna oli erinomaisen hyvä). Aurinko helli ja oli  kuuma, meltemituuli vähän viilensi muutamana iltapäivänä. Yhtenä päivänä jaksoimme kieputtaa autolla muutaman tunnin läheisillä vuoristoteillä, muuten emme liikahtaneet sänkyä, rantaa ja ruokapöytää  kauemmaksi. Sounds like a Holiday!  
 

Hortaa, grillattuja paprikoita, melitzanoa jne. Kasvisruoka ei paremmaksi tästä muutu.

 

Kaffittelua kreikkalaisittain