Karjalan kunnailla sähköpyörillä, osa I

Tällaista tällä erää, rajantakainen Karjalan kierros sähkömaastopyörillä. "Miksi ihmeessä?" oli yleisin kommentti, kun kerroimme suunnitelmistamme. Sinänsä ymmärrettävää, ei ehkä ihan ilmeisin pyörämatkailukohde ja hyvästä syystä. Venäjän liikennekulttuuri ei ole varsinaisesti niittänyt positiivista mainetta.

Jonkinlaisesta äkillisestä päähänpistosta tämä(kin) retki lähti, ajatuksenjuoksu meni suurin piirtein näin: Tiina luki lehtijutun moottoripyöräilijöistä, jotka olivat olleet Karjalassa ja he kehuivat, että tiet siellä olivat pääosin mahtavan huonossa kunnossa ja tarjosivat siten sopivan haastavaa ajoa hienoilla metsäteillä. Jos se toimii seikkailumoottoripyöräilyyn, niin eikös se toimisi vähintään yhtä hyvin sähkömaastopyöräilyyn. Siitä se sitten lähti. Kaiken lisäksi Matille tarjoutui tilaisuus juurimatkaan sukunsa synnyinsijoille ja hän pääsisi myös verestämään hurjassa nuoruudessaan Moskovassa hankittua venäjänkielentaitoaan. Se taito osoittautuikin arvokkaaksi, olisi helposti jäänyt muutamat kaalipiirakat kyläkaupan tiskin taakse. 

Seis tai?

Ja onhan se nyt synti ja häpeä, kun paikka on ihan nurkan takana ja historiallisesti monilla merkityksillä latautunut, mutta täysin katveessa meiltä. Emme tienneet Karjalasta oikeastaan mitään, mielikuvissamme näimme vanhoja harmaita puoliromahtaneita puutaloja ja huivipäisiä mummoja tai suomalaisia senioreja etsimässä esi-isiensä talojen kivijalkoja. Saatoimme saada myös jokusen kommentin ystäviltä, tuttavilta ja kylänmiehiltä (& -naisilta), että teidät ryöstetään siellä tai vähintään joku kaahaa votkapäissään autolla päälle. Sounds like a holiday.

Ennenkuin etenimme asiassa, varmistimme vakuutusyhtiöstä vakuutusten voimassaolon itärajan takana. Homma kunnossa ja viisumit vetämään. Sähköpyörät meillä oli omasta takaa ja mahdollisuus ottaa myös lisäakut mukaan, näin saimme huomattavasti enemmän pelivaraa tien päälle. Reittisuunnitelmakin hahmottui aika helposti, junalla Lappeenrantaan ja siitä pyöräillen Viipuriin, josta Kannaksen poikki Valkjärvelle ja sieltä taas Laatokan rantaan Käkisalmelle. Laatokan viertä pohjoiseen ja Lahdenpohjaan, josta Sortavalaan ja sieltä Ruskealan kautta Värtsilän raja-asemalle ja Kiteeltä junalla takaisin Helsinkiin. Majoitukset hoidimme kuntoon etukäteen. 

Karjalan ärhäkimmät maastomenopelit

Reittisuunnittelu oli tärkeässä roolissa, halusimme välttää mahdollisuuksien mukaan isompia teitä ja hakea sen sijaan pieniä metsä- tai sorateitä. Koitimme löytää sopivaa paperista suunnittelukarttaa, jotain autoilijan tiekartan ja suunnistuskartan väliltä. Sopivalla mittakaavalla löytyi ainoastaan näköispainoksia sota-ajan kartoista ja yksi 30 vuotta vanha topografinen kartta, joka oli tehty jonkin sortin YYA-hengessä kansojen välisenä yhteistyönä. Tarkempaan reittisuunnitteluun Matti käytti Googlea, Open Street Mapsin aineistoa ja Yandexia, joiden perusteella reittiviiva GPS:ään muodostui. Saimme myös vinkkejä FB ryhmistä (mm. Sputnik - Venäjän omatoimimatkailijat). Kiitosta vaan.  

Oman haasteensa suunnitteluun toi Venäjän puoleinen rajavyöhyke. Se on epämääräisen levyinen (tyyliin 5-30 km), jonka tarkasta sijainnista eri kohdissa ei saa tietoa oikein mistään. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB ei vastannut sähköpostiimme, ylläri. Vyöhykkeellä ei joka tapauksessa saa liikkua ilman erillistä lupaa kuin pääväylällä, mahdollisimman nopeasti sisään ja ulos, ei hortoilua pienillä metsäteillä. 

Day 1. Lappeenranta-Viipuri 76 km

Junalla Helsingistä Lappeenrantaan, josta varsinainen pyöräseikkailumme alkoi. Pyöräilimme Nuijamaan rajalle ja emme oikeastaan koko aikana ymmärtäneet, mihin piti mennä ja missä jonottaa, mutta siitä huolimatta prosessi oli varsin sujuva. Suomen puolen rajatarkastus - 5 km pyöräilyä - Venäjän puolen rajatarkastus, total 35 min. Tiesimme etukäteen odottaa reissun kenties ikävintä pyöräilyosuutta rajalta Viipuriin. Pakko pyöräillä päätietä, rajavyöhyke on leveä tältä kohdalta (20 km) ja tie on kapeahko asfalttitie ilman piennarta. Liikenne ei onneksemme ollut kovin vilkasta, olisi voinut olla pahempaakin. Maisemat sinänsä olivat hienot, tie seuraili Saimaan kanavaa. 

Viipuriin lähestyimme legendaarisen Monreposin puiston kautta, sinne ei päässyt pyörillä sisään ja paikka oli melkoisen remontin kourissa (vanha päärakennus lanattu samassa rytäkässä maantasalle, kauhisteluja aiheesta luimme parin viikon päästä suomalaisesta mediasta). Emme jääneet muistelemaan Monreposia sen enempää. 

Viipurin linna

Viipurin linnan kautta legendaariseen suomalaisten 80-luvulla rakentamaan Druzhba-hotelliin, joka ulkoa näytti juurikin aikakautensa lapselta, sisältä positiivinen ylläri. Sisäänkirjautuessamme viimeistään ymmärsimme, että rajalta saamamme lippulappunen on syytä pitää tallessa, jos mielii saada katon pään päälle tällä reissulla ja päästä kotiakin joskus.

Leniniä kohden

Druzhba

Iltapäiväksi jalkauduimme Viipuriin, havaitsimme kävelyn pyöräilyä miellyttävämmäksi etenemismuodoksi keskustassa. Aika kiva kaupunki, niemenkärjessä veden ympäröimänä, paljon vanhoja hienoja taloja restauroitu ja vähintään yhtä paljon on vielä tekemistä. Alvar Aallon suunnittelema kirjasto oli entisöity tyylikkäästi. Helppo uskoa, että se on aikanaan ollut todella moderni ilmestys. Hyvää ruokaa ja parit pivot. Kiva ilma!   

Kylän raitilla

Terassilla

Sulassa sovussa

Day 2. Viipuri - Valkjärvi 88 km

Aika leppoisaa pyöräilyä "Heinjoen tietä" itään päin. Pääosin soraa ja rauhallista maantietä, melko tasaista maastoa. Luulimme, että Ladat ovat kadonneet maailmasta. Eivät ole. Ääni paljasti vanhan ja raihnaisen Ladan jo ennen kuin itse autoa vielä näkyi. Se on vähän samanlainen ääni, kuin ajaisi kakspäällä liian pienellä skootterilla jyrkkään ylämäkeen. 

Sorateiden virtuoosit

Metsää ja maalaismaisemia, niitä harmaita vanhoja puutaloja ja joitakin uudempia datsojakin. Osuimmepa yhteen kyläänkin, jossa lisää harmaita taloja ja vähemmän viehättäviä neuvostoajan kerrostaloja. Kyläkauppa löytyi, ravintoloita tai kahviloita ei näkynyt (eikä muissakaan kylissä, tulimme myöhemmin huomaamaan). Tiet olivat tosiaan paikoitellen aika heikossa hapessa, samoin osa autoilijoista ajoi kaasu pohjassa. Toisaalta, monet antoivat myös hyvin tilaa pyöräilijöille. Se oli jo tullut selväksi, että varsinaista pyöräilykulttuuria ei Karjalassa ole. 

Sirppiä ja vasaraa vailla

Lounastauko kaupalla ja kiiltäväturkkinen kissi (etummainen)

El clasico, harmaita taloja riitti

Olimme bonganneet Markus Lehtipuun Karjalan matkaoppaasta Kuusaa motellin, joka oli reittimme varren paras ja ainoa potentiaalinen lounaspaikka. Pyörimme hetken sivutiellä siinä kohtaa, jossa motellin olisi pitänyt olla, mutta ei näkynyt minkäänlaista merkkiä ravintelista. Pari siperianhuskya juoksi siihen räksyttämään ja emäntä perässä. Selvisi, että olimme oikeassa paikassa ja ravintola on tilausravintola. Emäntä myi meille kuitenkin ystävällisesti kaffeet ja parit kinkkujuustoleivät, jotka nautimme Mannerheimin valvovan silmän alla. Paikka oli selkeästi suomalaisten sotahistorian harrastajien suosiossa, hyllyt notkuivat maastosta löydettyä sotaromua ja vanhoja karttoja. Olimmehan Äyräpään vieressä ja ainakin kaikki Nurmossa aikanaan koulunsa käyneet tietävät Äyräpään murheellisen taistelun. 

Olisi mielenkiintoista kulkea metallinpaljastimen kanssa näillä hoodeilla

Viimeiset 15 km Valkjärvelle pyöräilimme melkoista pump trackia, karistimme kannoiltamme ne muutamat onnettomat autoilijat, jotka olivat tielle päätyneet. Pyöräilimme vuoroin melkoisissa montuissa ja kumpareilla. Huh, vaikka aika hauskaa. Valkjärvi oli selvästi jonkinlainen mökkipaikkakunta, toki rannassa oli myös perussetti räysköjä neuvostokerrostaloja. Olimme saapuneet Matin juurimatkan hotspotiin, koitimme silmä kovana etsiä vanhaa osuuskauppaa, jossa Matin mummo oli nuorena likkana ollut töissä. Ei löytynyt. Eikä kuulemma kyynel vierähtänyt silmäkulmasta.  

Pyöränkellon klinkutus korvasi karhukellon

Majoituimme kylpylähotelli Michur Inniin, joka kohosi jylhänä komean Valkjärven rannalla. Taisi olla ainut hotelli näillä seuduilla, ihan passeli ja ravintolan kalaruuat maistuivat päivän päätteeksi. Kylpylän puoli ehkä osin selittää, miksi Venäjän keskiluokka käy Suomen kylpylöissä. Hieno aurinkoinen päivä!

Valkjärvellä, hotelli siintää taustalla

Day 3. Valkjärvi - Käkisalmi 110 km

Aamu alkoi jännittävällä off road -pyöräilyllä suojelualueen halki, jossa järviä, soita ja metsää. Sieltä jatkoimme moottoritielle. Niin se elämä heittelee. Vuoksen yli piti päästä ja muita ylityspaikkoja ei ollut, ei auttanut itku tahi hammasten kiristys. Piennar oli onneksi leveä. Sieltä suoraan "tavalliselle" asfalttitielle, missä ajoimme välillä tien kaiteen ojan puolella. Siitäkin selvisimme. Parinkymmenen kilometrin jälkeen pääsimme sorateille, joita jatkuikin pitkään. Välillä löysää soraa ja välillä niin tiukkaa nimismiehen kiharaa, että munuaiset olisivat irronneet jos emme olisi laskeneet rengaspaineita. Se vaikuttaa ajomukavuuteen todella paljon, jos ajaa näillä teillä pehmeillä renkailla. Akkuahan se vie vähän enemmän, mutta vara-akun kanssa ei ongelmaa. 

Vesieste

Ei tässä nyt muu auta, kun rampista alas ja sekaan vaan

Ja sitä ietunan nimismiehenkiharaa

Aloimme lähestyä Laatokkaa. Tieltähän järveä ei juurikaan näe koska joka paikassa on metsää, mutta teimme pienen piston järvelle ja kyllä kannatti. Laatokka oli vaikuttava; hieno hiekkaranta, tyyni keli ja rannaton ulappa. Kävimme uimassa ja kappas, vesi oli melkoisen hyistä. 

Kyläkaupan lounaalla. Kaksi leipää ja kolme kalaa vai miten se ny meni

Laatokka, jonka vesi todellakin virkisti

Meitä oli ennen reissua informoitu Käkisalmen infernaalisista tietöistä ja kun ne alkoivat, tiesimme olevamme jo melko lähellä kaupunkia. Päivä oli ollut pitkä ja Käkisalmen linnalle emme enää jaksaneet tietöiden halki lähteä yrittämään. Sen sijaan otimme kaupunkikierroksen pyörillä, katsastimme keskusaukion  Lenin-patsaan (edelleen ilmeisesti lähes joka kaupungista löytyvän) ja majoituimme Kexholm-hotelliin. Siisti huone ja suosittu & hyvä ravintola. Ja taas oli hyvä ilma!  

Puolimatkan krouvissa oltiin, loppumatkan tarinat ja mitä jäi käteen -osio seuraavassa blogikirjoituksessa, palaamme kohta asiaan!