keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kajakilla valaita etsimässä

Saavuimme Tromssaan valaiden toivossa ja toiveemme totta tosiaan täyttyi tai oikeastaan ylittyi. Tapahtumaketju, jonka kautta tänne maailmankolkkaan päädyimme, meni jokseenkin näin: Tiina selaili syksyllä mainoslehtistä (kiitos Partioaitta), jossa oli juttu valaista ja kajakeista Pohjois-Norjan Kaldfjordin vuonossa. Touhu alkoi kiinnostaa ja erityisesti ne valaat. Paras aika bongaukselle olisi marras-joulukuu ja pitkä viikonloppu Itsenäisyyspäivän tietämille olisi järjestelykysymys. Lennot Oslon kautta Tromssaan – check, makuuhuone omakotitalosta Kaldfjord-vuonon rannalta AirBnB:n kautta – check ja vielä pumpattava kajakki & kuivapuvut lainaan sukulaisilta.

Ryhävalaat ja miekkavalaat saapuvat Tromssan vuonoihin silliparvien perässä. Emme oikein tienneet mitä odottaa, emme ainakaan sitä mitä koimme. Pidimme melko epätodennäköisenä, että osuisimme juuri samoihin aikoihin valaiden kanssa samaan vuonoon. Kaikki havainnot valaista olisivat plussaa, mutta arvelimme maisemien olevan itsessään jo niin hienoja, että nekin riittäisi jos vedessä näkisimme pelkkiä sillejä.

Ensimmäinen aamu valkeni niin kirkkaana kun se näillä leveyksillä kaamoksen aikaan on mahdollista. Valoisaa aikaa on puoli kymmenestä puoli kahteen, siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Majapaikkamme isäntä tosin totesi meidän olevan erikoisia vieraita, kun olemme päivät hereillä. Suurin osa vierailijoista ajelee busseilla ympäri tuntureita kaiket yöt jahtaamassa revontulia ja nukkuu päivät. Olohuoneen ikkunasta näkyi silliveneitä vuonolla, hyvä merkki. Missä silliparvi, siellä kohta valaita joukoittain. Pumppasimme kajakkimme ja kannoimme sen veteen, onneksi matkaa majapaikastamme ei ollut rantaan kuin 50 m.




Emme ehtineet meloa kilometriäkään kun ensimmäinen miekkavalaan evä tuli näkyviin tappajahai –elokuvatyyliin. Ja siitä se sitten lähti. Kymmenittäin miekkavalaita, ryhävalas ja pyöriäisiä. Iso ryhävalas lipui ylväästi ja rauhallisesti kohti, se tunne ei hevillä unohdu. Kajakista käsin näky oli uskomaton. Ympäriltä kuului tuhahduksia tasaiseen tahtiin, kun valaat nousivat haukkaamaan happea. Keli oli selvästi pakkasen puolella ja valaiden hönkäykset muodostivat ilmaan hengityshuuruja. Välillä säikähti, kun arvaamatta parin metrin päästä kajakkia nousi valas pintaan ja tuhahti äänekkäästi. 




Valaat piirittivät sillit ja muodostivat jonkinlaisen ringin silliparven ympärille. Vatsanpohjassa tuntui, kun katsoi kirkkaaseen veteen ja näki kajakin alla vilisevän valaiden valkoisia vatsoja. Sillien irronneet suomut vaan kimaltelivat vedessä valaiden jäljiltä. Hienosti valaat väistelivät kajakkeja ja veneitä, paikalle oli kertynyt muitakin valaiden tarkkailijoita. Myös vuonon rannoilla oli porukkaa katselemassa ja valaat tosiaan näkee ihan hyvin maistakin.




Olimme täysin mykistyneitä ja adrenaliinipäissämme. Emme hurjimmissa kuvitelmissammekaan osanneet odottaa tällaista näytöstä. Yksi hienoimmista kokemuksista ikinä. Villieläinmaailmassa Afrikan safari on ehkä meille ollut lähimpänä samanlaista elämystä, kajakissa ollaan kuitenkin enemmän oman onnensa nojassa.




Seuraavat kolme päivää toistuivat enemmän tai vähemmän samanlaisina. Kajakki veteen ja vesille. Keli muuttui harmaaksi ja välillä vihmoi jäätäviä rakeita tuulen kanssa tai satoi lunta sakeastikin. Tuuli ei onneksi yltynyt niin kovaksi, että se olisi pitänyt meidät poissa vuonosta. Hämäränä päivänä tähän vuodenaikaan päivänvalo riittää juuri ja juuri kameraan.







Todistimme kuuden ryhävalaan majesteettista kulkuetta. Henki salpaantui, kun tämä ryhävalasjoukko lähti tulemaan kohti ja sukelsi kajakkimme alta, nousi muutamien metrien päästä pintaan kajakin toisella puolella ja töräyttivät noustessaan kunnon röhkäisyn ja puhalluksen. Näimme myös miekkavalaiden metsästysrituaalin, jossa ne mäiskivät pyrstöllään vedenpintaa tainnuttaakseen sillejä. Muutama miekkavalas esitti näyttävän hypyn yläilmoihin. Miekkavalailla oli poikasia mukana, hellyyttävän näköisiä sukkuloita.




Meloimme neljänä päivänä ja näimme joka päivä melkoisen määrän valaita, parina päivänä erityisen paljon ja silloin valaat pysyttelivät myös saalistamassa samassa paikassa pitkään, jolloin niitä oli helppo tarkkailla. Kajakilla kun ei kovin nopeasti pyyhälletä paikasta toiseen, jos valaat ovat liikekannalla. Kajakki sopii muuten valaiden tarkkailuun erinomaisesti. Pumpattava kajakki on tosi vakaa ja se on arvokas ominaisuus tässä puuhassa. Kajakki on hiljainen, ei säikäytä valaita ja niitä pystyy kirjaimellisesti katsomaan silmästä silmään vedenpinnan tasolta. Parhaimmillaan saimme valaan purskauttamat pärskeet naamallemme. Never forget!




Jälkikirjoitus 1:
Alueella on paljon operaattoreita, jotka tarjoavat erilaisia Whalewatching –safareita. Moottoriveneet näyttivät kunnioittavan valaiden tilaa, eivät ajaneet parveen vaan pysyttelivät järkevällä etäisyydellä. Täytyy toivoa, että kunnioitus säilyy jatkossakin väen todennäköisesti lisääntyessä. Jos kajakki tuntuu liian hurjalta, niin vahva suositus järjestetylle valassafarille.


Jälikkirjoitus 2:
Olisimme lisänneet tähän liikkuvaa kuvaa enemmänkin, koska sen mukana pääsee tunnelmaan paremmin. Jostain syystä videot näkyvät huonolaatuisina blogin kautta. Jos joku keksii, miten videot saa näkymään terävinä, vinkkejä otetaan vastaan (ja video alla ei näy nähtävästi lainkaan kännyllä tai tabletilla).





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nimi olis kiva, kuva ei välttämätön