perjantai 9. toukokuuta 2014

Japanin Alpeilla

No nyt on mäet raavaita mäkiä eikä mitään nyppylöitä, meno on melkoista up & downia ja parhaimmillaan ollaan tikattu ylämäkeen koko päivän. Toisaalta sitä saa mitä tilaa, jos kerran Japanin Alpeille lähtee. Jännityksellä tunnustelemme, kestääkö paikat loppuun asti. Maisemat on komeita ja reitti rullaa kivoja paikkoja pitkin. Reittimme ei ole suorin tie pisteestä A pisteeseen B vaan se on tehty nimenomaan maisemareitiksi vähän pienempiä teitä pitkin. Korkein ylitys on tähän mennessä ollut piirun verran yli 2000 metrissä ja niissä korkeuksissahan oli vielä lunta melkoisesti. Ero lämpötiloissa oli hurja, kun Tokiosta lähdettyämme lämmintä oli lähes 30 astetta. Mutta noista korkeuksista oli hieno lasketella alaspäin ja nähdä siinä matkalla kevään tulo vaiheittain. Ylhäällä oli lähinnä kevättalvi, kun taas alaspäin lasketellessa ensin tuli hiirenkorvat puihin ja alempana puut olivat täydessä kukassa. Täällä on kevät meneillään ja vähän alempana hienon heleän vihreää ja komean värisiä kukkivia puita joka puolella.


Vielä vähän tarvitsisi polkea ennen kuin pääsee yli

Kevättalvi korkeuksissa

Alempana on täysi kevät

Vuoristokylien tunnelmia

Matti miniatyyrinä maisemassa

Tällä hetkellä ollaan Kusatsussa sisämajoituksessa n. 1150 m korkeudessa. Istumme tyynyllä lattialla jalat peiton ja pöydän alla, jossa lämmitin puhaltaa ihanan kuumaa ilmaa. Ulkona paistaa aurinko, lumihuippuiset vuoret siintävät vieressä ja ulkona lämmintä ”feels like +4” verran. Viimeiset nousukilometrit tänne olivat mielenkiintoiset; ilma viileni rajusti, satoi jäätävää vettä, tuuli puuskissa ankarasti ja kun hiki päässä poljimme ylämäkeen, ei pystynyt täyttä kuorikerrostakaan vetämään ylle. Nyt suunnittelemme mihin kuumaan lähteeseen menisimme liottamaan itseämme illalla. Olemme nimittäin Japanin Onsen (kuuma mineraalipitoinen luonnonvesiallas) –pääkaupungissa. Ja ollaanhan me otettu ilo irti onseneista jo tähän mennessä. On melkoinen kliimaksi ankaran pyöräilypäivän päätteeksi lillua kuumissa altaissa, antaa lihasten lämmetä ja palautua. Onseneita on melkein joka kylässä ainakin näillä vuoristoseuduilla ja se tuo myös villiin leiriytymiseen mahtavaa ylimääräistä mukavuutta, kun pystyy peseytymään hikisen päivän päätteeksi ennen yöpuulle vetäytymistä.

Minshukussa illallinen tarjoiltiin huoneeseen. Nyt samalla paikalla on tatami, tekivät siitä ulkomaan eläville vähän pehmeämmän.

Onsenissa elpymässä rikkihöyryissä kovan päivän jälkeen. Kohta on tukka vihreänä.


Yösijan etsiminen onkin sinänsä oma laji, siihen kuluu välillä sekä aikaa että energiaa. Ensinnäkin yöpaikkoja on eri nimisiä, nyt olemme esimerkiksi minshukussa, joka on yleisnimi japanilaisille ”edullisimmille” (sisämajoitus on pirun kallista joka tapauksessa) majapaikoille. Olipa majoitus sitten ryokan, minshuku, hotelli, camping tai joku muu, niin haasteellista on ymmärtää, että kyseessä ylipäätään on jonkin sortin majoitus, kyltit kun normaalisti on kirjoitettu vain japanilaisin merkein. Fraasikirjan etukanteen olemme raapustaneet tärkeimmät merkit, mutta ne on sen verran kimurantteja ja niitä on aika monta, että vauhdissa niiden tunnistaminen on toiveajattelua. Olemme toki kyselleet samaisen fraasikirjan avulla lokaaleilta apua majapaikan hakemiseen, mutta kielimuuri on melko totaalinen. Hupaisa esimerkki on ensimmäinen yösijamme Tokiosta lähdettyämme. Kysäisimme bensa-asemalta, josko paikkakunnalla olisi jotain majataloa tai campingia tms. Alkoi armoton japaninkielinen selvittely ja soittelu sinne tänne (joka sittemmin on osoittautunut normaaliksi toimintatavaksi). Lopulta he neuvoivat meidät lemmenhotelliin, joka on paikallisille tarkoitettu tuntihotellikonsepti, mutta tarvittaessa tarjoaa huoneen koko yöksikin. Hotelli sijaitsi 3 km tulosuuntaamme eli ei muuta kuin takaisin päin. Love-hotelliin päästyämme alkoi toinen selvittely, mitä koko yön vietto siellä maksaisi ja hinta oli niin suolainen, että ei tullut kauppoja. Tässä vaiheessa oli jo pimeys laskeutunut ja päätimme palata takaisin bensiksen liepeille, jossa olimme nähneet golfkentän. Pimeässä ei pysty etsimään kovin järkevää wild camping –paikkaa, joten vetäydyimme telttamme kanssa golfkentän tasaiselle nurmelle. Ajatus oli, että poistumme paikalta ennen auringon nousua ja viritimme kellon soimaan klo 5. Muuten meni ihan kivasti, mutta herättyämme oli jo täysin valoisaa, lenkkeilijöitä & koiranulkoiluttajia yllättävän paljon liikkeellä. Teltta kasaan yhdennellätöista hetkellä, sillä kentänhoitaja lähestyi meitä uhkaavasti.

Leirintäaluehan se siinä on, se sanotaan selvästi alarivillä


Olemme telttailleet tähän mennessä paitsi golfkentällä, niin myös metsässä, suljetun hiihtokeskus (talvella)/leirintäalueen (kesällä) pihalla ja kerran jopa normaalilla leirintäalueella. Hiihtokeskuksen yö oli piiitkä ja hyinen, keskus sijaitsi n. 1500 m korkeudessa ja illalla kahdeksan aikaan olivat jo onsenin jälkeen kuivumassa olleet pyyhkeet jäätyneet pyörien sarviin. Kesämakuupussit ja suurin piirtein kaikki vaatteet päällä eivät riittäneet, mutta kun teimme kahdesta makuupussista yhden yhteisen, niin pystyi nukkumaan. Hyisen yön jälkeen vietimme seuraavan yön kunnon hotellissa, sellaisessa ei olla juurikaan majailtu. Päädyimme puolivahingossa paikallisten ohjeistamana golf resortiin muiden golffareiden kanssa. Jos on telttaillut golfkentällä, niin eikö silloin melkein niin kuin kuulu jo piireihin? Oli hieno onsen, japanilainen aamiainen ja hyvät unet tatamilla, vaikka se vähän kova olikin. Sonnustauduimme myös hotellivaatteisiin muiden asukkaiden tavoin ja hiippailimme niissä illalliselle, kuten tapoihin kuuluu. Ensi yön nukumme myös tatamilla, koska on liian kylmä telttailla näissä korkeuksissa meidän varusteilla. Juuri äsken joku melkein englanninkielentaitoinen koputteli oveen (kaveri oli polvillaan oven takana kunnioittaen vieraita) ja ilmoitti, että peti tehdään illallisen jälkeen. Me jo vähän ehdimme ihmetelläkin, että missä se peti oikein täällä on.

Suljetun hiihtokeskuksen pihalla hyisen yön jälkeen teltan kondenssiveden kuivattelua, vähän väsy


Emme ole hoitolassa tai sairastuvalla vaan illalliselle lähdössä golf resortissa

Herrasmies johdatti meidät oikealle camping-paikalle, teki 10 km ylimääräisen vuoristolenkin sen vuoksi 

Nikkon kaupungissa vietimme kaksi yötä dormi-yhteismajoituksessa ja siellä tapasimme myös toistaiseksi ainoan matkapyöräilijän lisäksemme. Sveitsiläisen Stephanin reitti oli vielä kaiken lisäksi osin sama kuin meidän, hänen reittinsä päätepiste on myös Soul. Stephania seuraa varjon lailla koko 5 viikon Japanin taipaleen tokiolainen tv-ryhmä, joka oli bongannut hänet sattumalta lentokentällä ja pyytänyt saada tehdä hänestä ohjelman. Homma nauratti sekä Stephania (ainakin vielä) että meitä. Nikkossa pidimme sadetta vapaapäivän arvoisesti, olihan siellä nyt edes yhdessä temppelissä pakko käydä, kerran kyseessä on maailmanperintökohde. Iltapuhteena vaihdoimme takapyörän pahimmasta mahdollisesta paikasta katkenneen pinnan ja kyllä otti koville ilman tarvittavia työkaluja. Matti uurasti täydet 3 h sen kimpussa onnistuen lopulta eikä Matilta pinna katkennut tahi palanut, eh-heh.

"See no evil, hear no evil, speak no evil" Nikkon temppelissä 

Mutta kaiken kaikkiaan hyvin rullaa, ollaan kielimuurista huolimatta saatu syödäksemme ja hyvillä fiiliksillä mennään. Japania puhumme jo noin 8 sanan verran, ymmärrämme käyttää erillisiä vessatossuja vaan vessassa ja osaamme syödä sattumat puikoilla soppakulhosta sekä ryystää liemen äänekkäästi. Tästä on hyvä jatkaa.


Aamiainen tien päällä, valtavat riisipallot haastavat syöjän.

 
Japanilaiset ovat kohteliaita tietyömaakylttejä myöden




 

 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nimi olis kiva, kuva ei välttämätön