Puolen päivän aikaan alkoi muitakin aavelaivoja putkahtaa sieltä täältä näkökenttään ilmeisesti todettuaan, ettei tämä sumu nyt näytä tästä hälvenevän. Täytyy vissiin hankkia vapputorvi sumutorveksi, nyt Matti yritti opettaa mua imitoimaan sumutorvea puhaltamalla kuperiin yhteenliitettyihin kämmeniin kukkopilli-tyyliin. Taju meinasi lähteä kun piti niin hönkiä ja vielä täytynee treenata.
Tultiin kuitenkin mallikkaasti Kihdin yli purjeilla myötätuuleen, sumu jäi taakse vasta iltapäivällä. Kälön yhteysaluslaiturin kylkeen paatti kiinni ja iltakävelylle kallioille. Vai lasketaanko sitä kävelyksi, jos saa käyttää kaikkia raajojaan pystyäkseen etenemään jyrkillä kallioilla. Rentouttavaa...
Oltiin molemmat melko puhki ja aikaisin nukkumaan. Sumussa seilaaminen ja vielä haastavaan myötätuuleen 8 h jätti jälkensä. Ihanan rauhallinen ilta, täysin hiljaista.
Lauantai ensimmäinen kuuma aamu, suoraan untuvilta mereen, joka edelleen ihmeellisen hyytävää. Sinilevähitusia jonkin verran, mutta ei toistaiseksi pahasti (surullinen juttu levän lisääntyminen vähän joka puolella). Aamiaista ja lekottelua, lukemista (3. kirja menossa, rentouttavaa) purjeet ylös ja pohjoiseen. Siellä se sumu näytti lepäävän lännessä taas ja siellä pysyi.
Päivällä ankkuriin Fisköön poukamaan, hienot kalliot! Hiusten pesu meressä, pää jäässä. Pyrkimys oli jäädä yöksi poukamaan ja yrityksen puutteesta meitä ei ainakaan voi syyttää, mutta tuulen suunta ja rantakivet eivät olleet puolellamme tällä erää. Liian stressaavaa keikkua sivutuulessa pelkän ankkurin varassa koko yötä. Nielimme tappiomme ja nostimme purjeet, suuntana Jungfruskär. Lämmin päivä, kylmä ja kostea iltapurjehdus. Pitkät lämpökalsarit ja pipo kaivettiin kassista parin päivän tauon jälkeen. Perillä kuitenkin kosteus haihtui ja ilma lämpeni taas. Vetreytimme niveliämme saaren hienolla luontopolulla päivän päätteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nimi olis kiva, kuva ei välttämätön