Pyörävarustelua

Toinen pyörä alkaa olla kunnossa, toinen makaa palasina vielä postissa. Keskimäärin siis homma balansissa. Ollaan lähdössä liikkeelle Konan ns. tavarapyörillä, Matti on sutkuttanut sillä jo useamman vuoden kesät talvet töihin ja on tykästynyt pyöräänsä, joka on osoittautunut kestäväksi, riittävän kevyeksi ja erityisen vakaaksi, kulkee kuin juna. Pyörässä on pidenetty tarakka, joten rompetta pitäisi mahtuu mukaan riittävästi, limiitti tulee vastaan lähinnä siinä, kuinka paljon jaksaa mukanaan roudata. Minä olisin periaatteessa voinut lähteä nykyisellä puolimummo -pyörälläni (pysty ajoasento, leveä satula ja jalkajarrut), mutta 7-vaihdetta on pitkissä ylämäissä tuntunut aika vähäiseltä. Suurempia vaihteita ei tarvitse, mutta pienemmillä olisi kysyntää. Postissa makaava pyörä on myös tavarapyörä, mutta normaalimman kokoisella tarakalla.

Pyörien varustelu on yhdenlainen taiteen lají, totean näin sivusta seuranneena. Varovaisenkin arvion mukaan Matin pyörällä on ajettu yli 10 000 km ja niinpä se kävi huollossa, vaihdettiin ketjuja, rattaita sun muuta. Nyt pyörää on kotikonstein tuunattu lisää: vaihdettu polkimet, lisätty ohjaustankoon "sarvet" eri ajoasentojen mahdollistamiseksi, viritetty matkamittari (pitäisi vielä kai opetella käyttämään sitä), kiinnitetty juomapullontelineet ja viritetty tarakalle tanko pyörälaukuille. Tämä viimeisin toimenpide on ollut melkoinen oodi propellihatuille. Pyörä kun on tavarapyörä, tarakan rakenne on normaalia paksumpi ja tavallisten pyörälaukkujen kiinnikkeet ovat liian pienet siihen, niitä ei siis saa tarakkaan kiinni. Tarakan rakenteen päällä on lisäksi lauta, jonka virkana on toimia tukevana alustana sen päälle kasatuille kamoille. Tämän kyseisen pyörän toisella puolella tarakkaa on valmiina iso oranssi posteljooni-laukku, mutta toiselle puolelle pitäisi saada kiinni kaksi pyörälaukkua vierekkäin. Sivuhuomautuksena mainitsen, että viime kesän reissulla tämä ratkaistiin ruuvaamalla lautaan kiinni suoraan ylöspäin pitkät laatikon vetimet, joiden ripaan sitten laukut kiinnitettiin. Toimi ihan hyvin, mutta loppuviikosta alkoi vetimet levahtaa sivuille ja olisivat todenäköisesti retkahtaneet käyttökelvottomiksi toisella viikolla. Nyt piti lähestyä probleemaa uudesta tulokulmasta. Ensin amotonta aivoriihtä, sen seurauksena haettiin Malmin lentokentän läheltä metallipajasta pätkä 10 mm pyöröalumiinitankoa. Tangon kiinnitys tukevasti tarakkaan oli seuraava päänvaiva. Etsimme ideoita kiinnitykseen paristakin rautakaupasta, kunnes koimme valonpilkahduksen LVI-osastolla letkunsulkijoiden äärellä. Nyt tanko on tukevast ja toimivasti kiinni. Vielä piti ratkaista pyörälaukan alaosan kiinnitys, jotta se ei hakkaa epätasaisemmalla tiellä ja tähän ratkaisu löytyi pyörään ilmastointiteipillä kiinnitetystä puurimasta. Uskokaa tai älkää, paketti ainakin näyttää toimivalta ja siihen kulutetun ajan perusteella sen pitäisi todellakin toimia.

Polkimien suhteen ajateltiin pärjätä tavallisilla, mutta hieman piikikkäimmillä, jotta jalka ei lipeä niin helposti. Monet tosipyöräilijät kavahtavat ajatusta lähteä pidemmälle reissulle ilman lukkopolkimia ja harkitsimme myös niitä. Tiedossa on, että lukkopolkimien kanssa saisi vähän helpotusta erityisesti ylämäissä ja hyötysuhde olisi parempi. Jotenkin se vaan vaikuttaa turhan totiselta, sama juttu vaippahousujen (kireät pyöräilyhousut takamuspehmusteella) kanssa. Lukkopolkimet ja vaippahousut saisi reissun tuntumaan pelkästään pyöräilyltä, mitä sen ei ole tarkoitus olla. Jos kyseiset varusteet alkavat kuitenkin kesken matkaa houkuttaa, niin siinä tapauksessa perun puheet, höylään Visaa ja ryhdyn pro-pyöräilijäki. Sen verran on takamuksen hyvinvointi kuitenkin otettu huomioon, että matkassa on pehmustetut pyöräilijän alushousut, jotka lupaavat pitää perän viileenä kuumissa olosuhteissa. Kova lupaus.

Tavaroiden lukitseminen pyörään on yksi mietinnän aihe. Meillä on hommattuna yksi metallinen verkko, jonka saa sumputettua kiinni ja lukittua. Verkko ei ole kuitenkaan niin iso, että ainakaan isomman pyörän tarakalla olevia kamoja saisi kiedottua siihen niin, että laukkuja ei tarvitsisi irrottaa pyörästä. Jos ei muuten toimi, nin laukut iri ja verkon sisään, verkko sumppuun ja lukolla pyörään kiinni. Toinen verkko pitänee vielä hankkia.

Ja niistä kengistä. Hankin ajokengiksi Birkenstockin rehtorimalliset sandaalit: kova pohja, hyvä tuuletus ja el classicot. Matti meinaa tuunata itse neopreenillä joskus hankkimansa urheilusandaalit, jotka ovat jääneet käyttämättä hangattuaan jostain kohtaa. Kenkäaiheeseen palataan vielä, kun pohditaan monetko kengät voi ottaa mukaan. Leirintäalueiden suihkuja varten pitää ottaa varvastossut mukaan, niitähän ei lasketa kengiksi? Kutsuttakoot niitä vaikka hygieniavälineiksi.