keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Maata näkyvissä!

Seilorit ovat rantautuneet ja kostean nihkeät petivaatteet ovat vaihtuneet kuiviin untuviin Piikkiössä, nautinnollista. Kustavin satamassa suoritimme pieniä puhdetöitä, mm. purjeen korjausta paahtuneen intialaisen katuräätälin toimesta (räätälin oma luonnehdinta kuvan nähtyään)



Purjehdimme sieltä eilen rivakkaan vastatuuleen Sulolaan mökkivieraiksi ja nautimme hyvästä sapuskasta, saunasta ja seurasta. Paatti oli keula laiturissa ja kahdella ankkurilla merenpohjassa kiinni, silti vähän yöllä hirvitti sivutuulen tempoessa ja kiskoessa ankkuriköysiä, mutta kiinni pysyi. 


Tänään vielä kerran purjeet ylös ja keula kohti kotisatamaa. Perinteinen kesälomapurjehdus oli jälleen kerran onnistunut. Kahteen viikkoon mahtui monta uutta hienoa paikkaa ja mitä erikoisempia kelejä, seiloritunnelmaa ylläpitää yhä jatkuva keinutuksen tunne.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Merellä on aina parempi ilma kuin mantereella...

... ja muita urbaaneja legendoja. Jungfruskäristä purjehdimme pohjoiseen löysässä myötätuulessa. Kostea ja viileä sumu ympäröi meitä koko päivän, mantereelta kantautui viestiä bikinikeleistä (no aika usein merellä on hyvät ilmat). Rantauduimme iltapäivällä Torsholman saaren autioituneen ex-vierasvenesataman laituriin ja lähdimme tutkimaan maastoa. Hämmentäviä havaintoja: Pitkä pengertie/-silta miniatyyrisaarelle, jonne tie päättyi ja lossiyhteys alkoi. Miksi ihmeessä se oli rakennettu? Miksei lossiyhteys voinut alkaa 100 m aikaisemmin, niin ei olisi tarvittu koko siltaa. Massiivinen näkötorni eväspaikkapöytineen kallioilla ja sinne raivattu polku/tie. Kadonnut suhteellisuudentaju herätti epäilyksen EU-tukihankkeesta ja bingo, näkötorni kehittää Ålandsin maaseutua näemmä. Eipä siinä mitään, torni oli tukeva ja maisemat komiat.


Hylätty vierasvenesatama tarjosi meille odottamatonta hupia. Kallioilla oli jonkin sortin terassi/tanssilava, jossa Matti ensin jumppasi ja voimaili, sen jälkeen Tiina harjoitti taijia. Lipuipa siihen laituriin toinenkin purjevene harjoituksen aikana, mahtoivat ajatella, että mikä ihmeen dille tuolla terassilla heiluu. Pakenivat paattiin sisälle, kun lähestyin. Iltauinti ja cooli vesi.


Aamusta (usva haihtunut!?) hyvässä tuulessa kivaa purjehdusta Kustavia kohden ja Parattulan vierasvenesatamaa, sadekin alkoi sopivasti vasta rantauduttuamme. Saaristolaisbuffapöytä maistui juhlapäivän kunniaksi (kihlapäivä kuuden vuoden takaa) ja kilistelimme onneamme olutlasillisilla. 

Suunta kohti kotisatamaa on otettu ja muutaman päivän sisään rantaudumme. Mutta vielä ehtii hetken vedellä henkosia raittiista meri-ilmasta. Huomiseksi luvattu kovaa vastatuulta, hiulihei! Sitä ennen aiomme saunoa, jalkautua paikallismaastoon ja nauttia laiturin sähköistä lämpöpatteri päällä. Viimeiset päivät onkin kylvetty raikkaassa merivedessä, suihku & sauna on luksusta. 

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Sumuisten merten seilorit

Perjantaiaamuna Kökarissa heräsimme usvan keskellä, emme tosin laiturista käsin ihan vielä ymmärtäneet, kuinka sumuista merellä olikaan. Huomasimme sen kyllä lähdettyämme vesille. Aavemainen tunnelma purjehtia kevyessä tuulessa sumun keskellä näkyvyyden ollessa melko heikko välillä.



Puolen päivän aikaan alkoi muitakin aavelaivoja putkahtaa sieltä täältä näkökenttään ilmeisesti todettuaan, ettei tämä sumu nyt näytä tästä hälvenevän. Täytyy vissiin hankkia vapputorvi sumutorveksi, nyt Matti yritti opettaa mua imitoimaan sumutorvea puhaltamalla kuperiin yhteenliitettyihin kämmeniin kukkopilli-tyyliin. Taju meinasi lähteä kun piti niin hönkiä ja vielä täytynee treenata. 


Tultiin kuitenkin mallikkaasti Kihdin yli purjeilla myötätuuleen, sumu jäi taakse vasta iltapäivällä. Kälön yhteysaluslaiturin kylkeen paatti kiinni ja iltakävelylle kallioille. Vai lasketaanko sitä kävelyksi, jos saa käyttää kaikkia raajojaan pystyäkseen etenemään jyrkillä kallioilla. Rentouttavaa... 




Oltiin molemmat melko puhki ja aikaisin nukkumaan. Sumussa seilaaminen ja vielä haastavaan myötätuuleen 8 h jätti jälkensä. Ihanan rauhallinen ilta, täysin hiljaista. 


Lauantai ensimmäinen kuuma aamu, suoraan untuvilta mereen, joka edelleen ihmeellisen hyytävää. Sinilevähitusia jonkin verran, mutta ei toistaiseksi pahasti (surullinen juttu levän lisääntyminen vähän joka puolella). Aamiaista ja lekottelua, lukemista (3. kirja menossa, rentouttavaa) purjeet ylös ja pohjoiseen. Siellä se sumu näytti lepäävän lännessä taas ja siellä pysyi. 

Päivällä ankkuriin Fisköön poukamaan, hienot kalliot! Hiusten pesu meressä, pää jäässä. Pyrkimys oli jäädä yöksi poukamaan ja yrityksen puutteesta meitä ei ainakaan voi syyttää, mutta tuulen suunta ja rantakivet eivät olleet puolellamme tällä erää. Liian stressaavaa keikkua sivutuulessa pelkän ankkurin varassa koko yötä. Nielimme tappiomme ja nostimme purjeet, suuntana Jungfruskär. Lämmin päivä, kylmä ja kostea iltapurjehdus. Pitkät lämpökalsarit ja pipo kaivettiin kassista parin päivän tauon jälkeen. Perillä kuitenkin kosteus haihtui ja ilma lämpeni taas. Vetreytimme niveliämme saaren hienolla luontopolulla päivän päätteeksi.


torstai 25. heinäkuuta 2013

Kesä re-revisited!

Utö oli paikallaan ja aina jotenkin vaikuttava, siellä se vaan jyhkeänä lepää saariston uloimmalla laidalla. Alkoi olla jo ihan mukavan lämmin kelikin ja tuuli maltillinen. Utö on komee paikka talvellakin. Oltiin pari vuotta sitten talvella muutama yö siellä, oli elämys. Ensin jyskyttää jäissä yhteysaluksella talvimyrskyssä perille, yöpyä vanhassa armeijan rakennuksessa, joka nykyään hotelli ja tarpoa tuiskussa ihmettelemään ahtojäitä.


Satama on melko pieni ja täyttyi illan aikana. Kaksi vanhaa pientä sukkulanmuotoista puupurjevenettä oli sataman perällä pienessä kolossa, toinen kokonaan ilman moottoria. Hatunnoston arvoinen suoritus, kun kaverit aamulla lähti laiturista vastatuuleen pelkillä purjeilla. Yliluonnollista, sanon minä. Handelista lisää ruokatarvikkeita, Ålands pannukakkukaffit, pikku juoksulenkki ja iltakylpy etelärannan kallioilla. Eka yö, kun ei kuulunut kirskuntaa tai nitinää köysistä tai lepuuttajista, eikä aallot höykyttäneet.




Aamulla suunta kohti Kökaria, meri oli rauhallinen ja tuuli keveä, purjeilla päästiin kuitenkin hyvin. Hieno reitti luotojen välissä puikkelehtien, määränpäänä Kökarin eteläinen vierasvenesatama Karllby. Iltapäivällä elbausta kirja kädessä bikineissä paatin kannella. Päätettiin pitää maakrapupäivä seuraavana päivänä ja jäädä aloilleen toiseksikin yöksi. Paljon ruåttalaisia ja iiiiisoja veneitä, ollaan ilmeisesti itseämme paremmassa seurassa. 

Aamulla heti fillarit alle ja armotonta sutkutusta koko päivä, pyöräiltiin niin paljon kuin tietä riitti. Lounaaksi ostettiin veretseisauttavan hyvää ja tuoretta juuri savustettua siikaa ja pykättiin viikon eka salaatti, kun kerrankin sai tuoretta salaattiakin. Tyyni ja lämmin päivä, loikoiltiin rantakallioilla ja käytiin uimassa, vesi yhä raikasta (ja Matti näki snaken kivenkolossa, jonka jälkeen Tiinan keskittyminen Hotakaisen uusimpaan herpaantui). Saunomista molempina iltoina, ou jee. Teimme myös vertailevaa tutkimusta Ålandsin pannukakuista, Kökar - Utö 1-0. Nyt on hyvä vetäytyä suunnittelemaan huomista päivää. 


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Fiilistelyä maailman laidalta

No nyt on viimein normaali tuuli (9-13 m/s, normaalius on suhteellista) ja sen innoittamana kuuden tunnin purjehdus Brännskäristä ulkosaariston reunalle Suomen eteläisimpään paikkaan Utööseen. Hauskaa purjehdusta ja Linnanmäki-tyylistä aaltoilua isolla selällä, jonka sai ylittää, olipahan lystiä!  Helleaalto alkoi kuulemma tänään, eikä sitä käy kiistäminen täälläkään. Arska helottaa ja + 16. Kyllä ulkosaaristossa ja -merellä vaan on joku erityinen taika, täällä silmä lepää ja jotenkin on kovin heleppo hengittää.

Se tunne, kun törmää paikkaan, jossa on ideaa, kekseliäisyyttä, henkeä, yritteliäisyyttä ja joku juttu. Arvostan. Paikasta huokuu, että sillä on väliä jollekin ja sitä myöden kaikille muillekin. Olimme viime yön Brännskärissä, jossa nuori puuseppä pitää vierasvenesatamaa. Paikassa kiva kahvila, mahtava näköalaterassi, maukkaat kakut, viehättävä luontopolku, mukava sauna, maatiaiskanoja ja hauska oleskelutila vanhassa venevajassa. Homma ei ole turhan fiiniä, mutta huolella harkitun oloista. Ulkomaiset työleirinuoret luovat sopivaa hihhulifiilistä. Paikka menee Saaristomeren vierasvenesatamalistalla top 3:een.



All time favorite Saaristomerellä on Österskär. Komea rykelmä luotoja ja pieniä saaria avomeren keskellä, paikkaan lähestytään Myrskyluodon Maija -hengessä. Saariston paras sauna, tehty vanhaan venevajaan, joka sisustettu kalastajatyyliin. Portaat suoraan mereen, kiuas lämpiää puilla. Vanhempi herrasmies myy ruotsiksi kalaa, joko suoraan tuoreena fileeksi päätyen sumpusta nostettuna tai savustuspöntöstä, välillä ahventa, joskus kampelaa. 

Lisää hyvän mielen aiheuttajia. Rumarissa  naapuriveneen rouva tarjosi meille kattilallisen tuoreita mustikoita. Hän oli vanhana marjastajana innostunut edellisellä saarella hyvästä sadosta ja nyt ihmetteli, että mitäs näillä kaikilla tehdään, kun mustikkapiirakkakin oli jo tehty. Mustikat päätyivät meidän aamupuuroon ja niin antaja kuin ottajatkin saivat hyvän fiiliksen. 


Mutta me lähdetään nyt fiilistelemään Utön antia ja on etsimään kakkukaffipaikkaa.  

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kovan tuulen varoitus on uusi normaali

4. Purjehduspäivä ja joka päivä tuullut yli 10 m/s, ei mitään laantumisen merkkejä ilmassa. Erikoosta. Näillä hoodeilla olevan rannikkoaseman lukemat näytti tuulta 12 m/s, puuskissa 17 m/s ja hellettä +15 siitä ohi purjehtiessamme (on tämä kätevää, kun voi netistä samalla lukaista lukemat). Nyt ollaan Rumarin vierasvenesatamassa, sapuska valmistuu  ja sauna illaksi varattuna. Veneen avotilassa kun makoilee litteenä kirja kädessä ja naama auringon punaamana, niin on sopivasti tuulelta suojassa ja tässähän on kesävermeissä kuuma!

Lähdimme lauantaina Verkanilta etelään ja sopivassa tuulessa Brunskäriä kohden. Väliin jäi yksi hieman isompi aukko merellä ja siinä saikin surffata aalloilla. Brunskärissä oli rauhallista, muutama paatti ainoastaan laiturissa. Saaren toisella puolella on komeet kalliot, jossa ollaan useamman kerran käyty uimassa. Nyt uintihalut karisi, kun metriset aallot siloitteli kallioita ja eipä voi sanoa kuumuudestakaan kärsineensä. Karaiseva dippaus tehtiin kyllä paatista mereen ja se tosiaan karaisi. Kivaa chillausta, kirja kädessä ja villasukat jalassa. Tuuli humisi, mutta poukama suojainen.


Aamu alkoi seesteisesti auringon helottaessa ja tuulen ujeltaessa. Analysoimme sääennustuksia (niitä on tullut tuijoteltua ja ilmatieteenlaitoksen sivut ovat hallussa, olen ehkä anonyymi sääennusteaddikti) ) ja arvoimme, lähdetäänkö jonnekin "ei isolle selälle" vai jäädäänkö pitämään tuulta. Sitten ankkuri lähti irti ja ei tarvinnut enää miettiä. Tosin mahtui siihen vähän muutakin äksöniä. Naapuriveneen ankkuri lähti irti ensin, about vartti myöhemmin meidän paatin, tuuli ilmeisesti päätti muistuttaa voimistaan. Eipä siinä ihmeitä, paatti haltuun hätäratkaisulla, pumpattiin kumivene, Matti souti sillä ankkurin veteen, paatti toisinpäin (ei ylösalaisin kuitenkaan), ankkuri keulaan kiinni ja veneen perä kohti laituria. Matti souti takaisin laituriin ja ankkuri irtosi, osa 2. Siinä oli sitten pikku äksidenttien mahdollisuus, peräsin vaarassa hakkautua kiville ja muuta perussettiä. Koneet pikaisesti käyntiin ja kaasua, naapuriveneen setä ystävällisesti uitti kumiveneen meille laituria pitkin ja napattiin se keksillä ylös. 

Sääennustusten analyysheistä viis, näin harkitusti "päätimme" sitten lähteä. Reitinvalinnan määritteli tuulensuojaa tarjoavat saaret ja tuulen suunta, purjeilla pitää päästä eteenpäin kuin suoraan vastatuuleen ei tähän aallokkoon moottori jaksa puskea. Mutta kappas, näin vain tultiin seuraavaan laituriin, matka oli hauskaa purjehdusta ja sopivasti viilentävää räsötystä. Kyllä ny kelpaa juoda kaffia paatin kannella ja antaa auringon grillata. Mihinköhän me huomenna päädytään ja miten, siitä lisää seuraavalla kerralla. Näihin tuuliin ja tunnelmiin, onhan tämä ny hauskaa ja melkein jännääkin. 


perjantai 19. heinäkuuta 2013

... ja sitten reivattiin, hei me reivattiin...


(Suom. huom. reivaaminen = purjeiden pienentämistä myrskykelejä varten)

Eilen purjeet ylös Turussa ja hyvässä tuulessa päädyttiin yöksi Maskinnamoon yhteysaluslaiturin kylkeen. Kiva rauhallinen saari & ilta, ei muita paatteja, kunnon sadekin alkoi vasta yöpuulle vetäytymisen jälkeen. Onpas kiva olla pitkästä aikaa merellä.

Eka merikotka - check
Iltauinti - check (Matti)


Tänään olikin aika kyytiä, vaikka puskareitin tarjoamassa suojissa pääosin mentiinkin. Lähimmän rannikkoaseman tuulimittari näytti 14 m/s tuulta ja puuskissa 18. Hiulihei, aallot räsötti ja höykytti lastuja lainehilla. Onneksi aurinko paistoi aina välillä. Lämmintä kaikki 14 astetta ja tajusin, että mulla on melkein sama määrä asuja  päällä kuin talvivaelluksella. Nyt on paksut fleecet alla ja ohuet kuoret päällä, talvella ohutta alla ja tukevampaa gorea yllä. Pipo on sama molemmilla reissuilla.

Montaa venhoa ei näkynyt vesillä (wonder why...) pitivät vissiin tuulta satamissa. Verkkanin vierasvenesatama ainakin oli piukeena, yhdelle pienelle purkkarille löytyi kolo kitisevien lepuuttajien välissä. Tänään pääsee saunaan, juhlallista.  

Aamu-uinti - check (Tiina)
Eka hylje - check 


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Posti kulki sittenkin tänään

Pyörä tulikin tänään!

Ennen...



... ja jälkeen




Pyörävarustelua

Toinen pyörä alkaa olla kunnossa, toinen makaa palasina vielä postissa. Keskimäärin siis homma balansissa. Ollaan lähdössä liikkeelle Konan ns. tavarapyörillä, Matti on sutkuttanut sillä jo useamman vuoden kesät talvet töihin ja on tykästynyt pyöräänsä, joka on osoittautunut kestäväksi, riittävän kevyeksi ja erityisen vakaaksi, kulkee kuin juna. Pyörässä on pidenetty tarakka, joten rompetta pitäisi mahtuu mukaan riittävästi, limiitti tulee vastaan lähinnä siinä, kuinka paljon jaksaa mukanaan roudata. Minä olisin periaatteessa voinut lähteä nykyisellä puolimummo -pyörälläni (pysty ajoasento, leveä satula ja jalkajarrut), mutta 7-vaihdetta on pitkissä ylämäissä tuntunut aika vähäiseltä. Suurempia vaihteita ei tarvitse, mutta pienemmillä olisi kysyntää. Postissa makaava pyörä on myös tavarapyörä, mutta normaalimman kokoisella tarakalla.

Pyörien varustelu on yhdenlainen taiteen lají, totean näin sivusta seuranneena. Varovaisenkin arvion mukaan Matin pyörällä on ajettu yli 10 000 km ja niinpä se kävi huollossa, vaihdettiin ketjuja, rattaita sun muuta. Nyt pyörää on kotikonstein tuunattu lisää: vaihdettu polkimet, lisätty ohjaustankoon "sarvet" eri ajoasentojen mahdollistamiseksi, viritetty matkamittari (pitäisi vielä kai opetella käyttämään sitä), kiinnitetty juomapullontelineet ja viritetty tarakalle tanko pyörälaukuille. Tämä viimeisin toimenpide on ollut melkoinen oodi propellihatuille. Pyörä kun on tavarapyörä, tarakan rakenne on normaalia paksumpi ja tavallisten pyörälaukkujen kiinnikkeet ovat liian pienet siihen, niitä ei siis saa tarakkaan kiinni. Tarakan rakenteen päällä on lisäksi lauta, jonka virkana on toimia tukevana alustana sen päälle kasatuille kamoille. Tämän kyseisen pyörän toisella puolella tarakkaa on valmiina iso oranssi posteljooni-laukku, mutta toiselle puolelle pitäisi saada kiinni kaksi pyörälaukkua vierekkäin. Sivuhuomautuksena mainitsen, että viime kesän reissulla tämä ratkaistiin ruuvaamalla lautaan kiinni suoraan ylöspäin pitkät laatikon vetimet, joiden ripaan sitten laukut kiinnitettiin. Toimi ihan hyvin, mutta loppuviikosta alkoi vetimet levahtaa sivuille ja olisivat todenäköisesti retkahtaneet käyttökelvottomiksi toisella viikolla. Nyt piti lähestyä probleemaa uudesta tulokulmasta. Ensin amotonta aivoriihtä, sen seurauksena haettiin Malmin lentokentän läheltä metallipajasta pätkä 10 mm pyöröalumiinitankoa. Tangon kiinnitys tukevasti tarakkaan oli seuraava päänvaiva. Etsimme ideoita kiinnitykseen paristakin rautakaupasta, kunnes koimme valonpilkahduksen LVI-osastolla letkunsulkijoiden äärellä. Nyt tanko on tukevast ja toimivasti kiinni. Vielä piti ratkaista pyörälaukan alaosan kiinnitys, jotta se ei hakkaa epätasaisemmalla tiellä ja tähän ratkaisu löytyi pyörään ilmastointiteipillä kiinnitetystä puurimasta. Uskokaa tai älkää, paketti ainakin näyttää toimivalta ja siihen kulutetun ajan perusteella sen pitäisi todellakin toimia.

Polkimien suhteen ajateltiin pärjätä tavallisilla, mutta hieman piikikkäimmillä, jotta jalka ei lipeä niin helposti. Monet tosipyöräilijät kavahtavat ajatusta lähteä pidemmälle reissulle ilman lukkopolkimia ja harkitsimme myös niitä. Tiedossa on, että lukkopolkimien kanssa saisi vähän helpotusta erityisesti ylämäissä ja hyötysuhde olisi parempi. Jotenkin se vaan vaikuttaa turhan totiselta, sama juttu vaippahousujen (kireät pyöräilyhousut takamuspehmusteella) kanssa. Lukkopolkimet ja vaippahousut saisi reissun tuntumaan pelkästään pyöräilyltä, mitä sen ei ole tarkoitus olla. Jos kyseiset varusteet alkavat kuitenkin kesken matkaa houkuttaa, niin siinä tapauksessa perun puheet, höylään Visaa ja ryhdyn pro-pyöräilijäki. Sen verran on takamuksen hyvinvointi kuitenkin otettu huomioon, että matkassa on pehmustetut pyöräilijän alushousut, jotka lupaavat pitää perän viileenä kuumissa olosuhteissa. Kova lupaus.

Tavaroiden lukitseminen pyörään on yksi mietinnän aihe. Meillä on hommattuna yksi metallinen verkko, jonka saa sumputettua kiinni ja lukittua. Verkko ei ole kuitenkaan niin iso, että ainakaan isomman pyörän tarakalla olevia kamoja saisi kiedottua siihen niin, että laukkuja ei tarvitsisi irrottaa pyörästä. Jos ei muuten toimi, nin laukut iri ja verkon sisään, verkko sumppuun ja lukolla pyörään kiinni. Toinen verkko pitänee vielä hankkia.

Ja niistä kengistä. Hankin ajokengiksi Birkenstockin rehtorimalliset sandaalit: kova pohja, hyvä tuuletus ja el classicot. Matti meinaa tuunata itse neopreenillä joskus hankkimansa urheilusandaalit, jotka ovat jääneet käyttämättä hangattuaan jostain kohtaa. Kenkäaiheeseen palataan vielä, kun pohditaan monetko kengät voi ottaa mukaan. Leirintäalueiden suihkuja varten pitää ottaa varvastossut mukaan, niitähän ei lasketa kengiksi? Kutsuttakoot niitä vaikka hygieniavälineiksi.



perjantai 5. heinäkuuta 2013

Kokemuksia pyöräreissuista

Olemme parina edellisenä kesänä tehneet viikon pyöräreissun ja todenneet, että pyörien kanssa osallistuu jotenkin enemmän matkantekoon (ihan konkreettisestikin, jos ei polje niin ei liiku) ja näkee paikkoja, joita ei muuten näkisi. Positiivisten kokemusten innoittamana olemme päättäneet kokeilla pyörää matkantekovälineenä vähän pidemmällä matkalla. Niinpä olemme lähdössä määräämättömäksi ajaksi tuntemattomaan määränpäähän fillareilla. Sounds like a plan.

Viime kesänä pyöräilimme viikon Viron maaseudulla ja laivassa aamupalapöydässä läväytimme kartan auki päättääksemme, mihin mennään: itä, länsi vai etelä. Lopulta sutkutimme Tallinnasta etelään, sieltä Rakveren kautta ylös ja rannikkoa pitkin takaisin Tallinnaan. Koska oli lomakausi kuumimmillaan ja suunnitelmamme oli laveahko, otimme teltan majoitussetteineen mukaan saadaksemme lisää liikkumavaraa reitin suhteen. Toimi kuten sateenvarjo mukaan otettaessa, kylalaiste majat pelastivat meidät useammassakin kyläpahasessa. Hienot kelit (ensimmäisen päivän jatkuvaa sadetta lukuunottamatta), tasainen maasto, hyväkuntoiset tiet, rauhallinen liikenne pikkuteillä ja kaunis maaseutu. Erinomaiset puitteet pyöräreissulle siis, ei tarvinnut verenmaku suussa rullata. Plussana maaseutu, hassut majapaikat ja vain pyörän päältä koettavat elämykset (villisian röhkintä tienvarsipusikossa, neuvostoaikainen ydinsukellusveneiden salainen demagnetointiasema muutamia mainitakseni).

Edellisen kesän reissu suuntautui Skotlantiin ja se olikin puoliksi tehty jo ennen lähtöä, oli sen verran hyvin valmisteltu. Netistä varattu etukäteen kaikki majapaikat, pieniä B&B paikkoja pienissä kylissä. Majapaikat oli tyypillisesti pari huonetta paikallisen pubin tai jonkun kodin yläkerrassa, erinomainen hintalaatu -suhde. Sitä riskiä ei otettu, kun olimme taas high seasonin aikaan liikkeellä, että kylän molemmat B&B huoneet ovat varattuna ja seuraavaan on matkaa puolen sataa kilometriä. Lensimme Glasgowiin, sieltä vuokrapyörät (riski, mutta nappiin meni) alle ja länsirannikkoa kohden. Sieltä Arranin saaren kautta ylös, junalla Ylämaalle ja takaisin Glasgowiin. Skotlannissa on muuten erinomaisesti suunniteltu ja merkitty pyöräreitistö, pyöräilimme koko matkalla ainoastaan parikymmentä kilometriä normi autotien vieressä. Reitistöstä on olemassa myös appsi, jonka sai etukäteen ladattua iLuuriin, oli kätevää.

Maisemat hivelivät silmiä ja välillä oli kohtuullisen kumpuilevaa. Pisin pyöräilypäivä osoittautui myös korkeuseroiltaan haastavimmaksi. Olimme etukäteen katsoneet kartasta, että puolet päivämatkasta seurailee pitkulaisen järven viertä, joten no problem, sehän on tasaista se. Paitsi että järvi siinsi välillä kaukana alhaalla oikalla ja välillä taas olimmekin samalla tasolla. Päivä oli myös reissun helteisin, vesi loppui ja muuta perussettiä. Tapasimme ranskalaisen pyöräilijäpariskunnan, olivat pyöräilleet Etelä-Ranskasta Irlannin kautta Skotlantiin ja kun he kuulivat, että ollaan noviiseja pyörämatkailun suhteen, niin kommentoivat meidän haastavaa maaston valintaa ensimmäiseksi reissuksi. Summa summarum: kelit suosi (kerran satoi hetken ja oltiin sentään Skotlannissa) ja onhan ne maisemat nyt kertakaikkiaan idyllisiä.



Näillä eväillä seuraavaalle reissulle.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Viralliset avajaiset

No niin. Valmistelut ovat siinä vaiheessa, että blogi on saatu pystyyn, pyörä matkalla postitse Englannista Helsinkiin ja saunavuorot vuodeksi peruttu. Vielä olisi "muutama" juttu to do -listalla odottelemassa, ennen kuin voidaan istahtaa pyörien satulaan ja tangot kohti Eurooppaa. Tarkoitus on tosiaan pitää sapattivuodestamme blogia ja olet tervetullut tarakalle (vain virtuaalisesti...) seuraamaan edesottamuksiamme. Ennen varsinaista the Matkaa lataamme akkuja vielä Pohjanmaa - Saaristomeri -akselilla ja nautimme Suomen suvesta.

Alustavan suunnitelman mukaan starttaamme elokuun 2. viikonloppuna Finnlinesilla Saksaan, jos saadaan pelkät lepotuolipaikat (hytin kanssa riistohinnat). Tulevana viikonloppuna pitäisi saada liput varattua, tehtyä loput varustehankinnat, koottua pyörä jos posti sen kiikuttaa huomenna perille, tarkastaa vakuutusten kattavuus, muuttaa loput laskut e-laskuiksi jne. Asujen suhteen jaetaan niukkuutta, kovin laajaa karderoobia ei jaksa pitkin Eurooppaa mukanaan raahata. Erityisesti kengäsetti aiheuttaa päänvaivaa tälläkin kertaa.

Julistan täten blogimme virallisesti avatuksi. Poks!