Kokemuksia pyöräreissuista

Olemme parina edellisenä kesänä tehneet viikon pyöräreissun ja todenneet, että pyörien kanssa osallistuu jotenkin enemmän matkantekoon (ihan konkreettisestikin, jos ei polje niin ei liiku) ja näkee paikkoja, joita ei muuten näkisi. Positiivisten kokemusten innoittamana olemme päättäneet kokeilla pyörää matkantekovälineenä vähän pidemmällä matkalla. Niinpä olemme lähdössä määräämättömäksi ajaksi tuntemattomaan määränpäähän fillareilla. Sounds like a plan.

Viime kesänä pyöräilimme viikon Viron maaseudulla ja laivassa aamupalapöydässä läväytimme kartan auki päättääksemme, mihin mennään: itä, länsi vai etelä. Lopulta sutkutimme Tallinnasta etelään, sieltä Rakveren kautta ylös ja rannikkoa pitkin takaisin Tallinnaan. Koska oli lomakausi kuumimmillaan ja suunnitelmamme oli laveahko, otimme teltan majoitussetteineen mukaan saadaksemme lisää liikkumavaraa reitin suhteen. Toimi kuten sateenvarjo mukaan otettaessa, kylalaiste majat pelastivat meidät useammassakin kyläpahasessa. Hienot kelit (ensimmäisen päivän jatkuvaa sadetta lukuunottamatta), tasainen maasto, hyväkuntoiset tiet, rauhallinen liikenne pikkuteillä ja kaunis maaseutu. Erinomaiset puitteet pyöräreissulle siis, ei tarvinnut verenmaku suussa rullata. Plussana maaseutu, hassut majapaikat ja vain pyörän päältä koettavat elämykset (villisian röhkintä tienvarsipusikossa, neuvostoaikainen ydinsukellusveneiden salainen demagnetointiasema muutamia mainitakseni).

Edellisen kesän reissu suuntautui Skotlantiin ja se olikin puoliksi tehty jo ennen lähtöä, oli sen verran hyvin valmisteltu. Netistä varattu etukäteen kaikki majapaikat, pieniä B&B paikkoja pienissä kylissä. Majapaikat oli tyypillisesti pari huonetta paikallisen pubin tai jonkun kodin yläkerrassa, erinomainen hintalaatu -suhde. Sitä riskiä ei otettu, kun olimme taas high seasonin aikaan liikkeellä, että kylän molemmat B&B huoneet ovat varattuna ja seuraavaan on matkaa puolen sataa kilometriä. Lensimme Glasgowiin, sieltä vuokrapyörät (riski, mutta nappiin meni) alle ja länsirannikkoa kohden. Sieltä Arranin saaren kautta ylös, junalla Ylämaalle ja takaisin Glasgowiin. Skotlannissa on muuten erinomaisesti suunniteltu ja merkitty pyöräreitistö, pyöräilimme koko matkalla ainoastaan parikymmentä kilometriä normi autotien vieressä. Reitistöstä on olemassa myös appsi, jonka sai etukäteen ladattua iLuuriin, oli kätevää.

Maisemat hivelivät silmiä ja välillä oli kohtuullisen kumpuilevaa. Pisin pyöräilypäivä osoittautui myös korkeuseroiltaan haastavimmaksi. Olimme etukäteen katsoneet kartasta, että puolet päivämatkasta seurailee pitkulaisen järven viertä, joten no problem, sehän on tasaista se. Paitsi että järvi siinsi välillä kaukana alhaalla oikalla ja välillä taas olimmekin samalla tasolla. Päivä oli myös reissun helteisin, vesi loppui ja muuta perussettiä. Tapasimme ranskalaisen pyöräilijäpariskunnan, olivat pyöräilleet Etelä-Ranskasta Irlannin kautta Skotlantiin ja kun he kuulivat, että ollaan noviiseja pyörämatkailun suhteen, niin kommentoivat meidän haastavaa maaston valintaa ensimmäiseksi reissuksi. Summa summarum: kelit suosi (kerran satoi hetken ja oltiin sentään Skotlannissa) ja onhan ne maisemat nyt kertakaikkiaan idyllisiä.

Näillä eväillä seuraavaalle reissulle.