sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Syysmyräkkä Kotkan ulkosaaristossa

Marraskuu, tuo kuukausista julmin vaati jotain kivaa tekemistä viikonlopuksi. Ajatuksena oli pysytellä kohtuullisen matkan päässä kotikonnuilta ja väistellä hotellimajoituksia, vaikka koronakurimus olikin taas vaihteeksi rauhallisemmassa vaiheessa. Jollain logiikalla päädyimme kääntämään katseemme itään ja Kotkan saaristoon, jossa emme olleet koskaan käyneet. Emmekä muistimme mukaan Kotkassakaan. Turun saaristo on tuttu, mutta jostain syystä itäisen Suomenlahden saaristo on jäänyt täysin tuntemattomaksi, vaikka sielläkin pääsee useille saarille ilman omaa venettä (tämän hoksasimme vasta  nyt). 


Haapasaari


Lauantaina aamupäivällä ajelimme ensin Kotkaan ja sieltä yhteysaluksella Rankin kautta Haapasaareen. Paattimatka kesti n. 1,5 h ja sen myötä siirryimme toiseen maailmaan ja ulkosaariston tunnelmaan. Haapasaaresta tuli hieman Utö mieleen.

Olimme sopineet majoittuvamme vanhassa koulussa. Haimme avaimet Suomen pienimmästä ympäri vuoden aukiolevasta osuuskaupasta. Menomatkalla saimme vinkin pyytää myös kirkon avaimet mukaan, jotta pääsemme tutkimaan paikalliset nähtävyydet. Saimme nipun avaimia ja teimme viime hetken ostokset.


Osuuskauppaa kohden


Koulumajoitus oli oikein passeli, pääsimme tutkailemaan myös samassa rakennuksessa sijaitsevaa minikirjastoa ja luontokeskusta, jotka nukkuivat marraskuussa Ruususen unta. 


Kirjasto


Koulu, kirkko, kirjasto & osuuskauppa. Nähtävyydet - check!

Tuuli yltyi illan mittaan myrskylukemiin ja pääsimme osaksi autenttista saariston syystunnelmaa. Saunoimme koulun piharakennuksen vanhassa puusaunassa ja istuskelimme ulkona vilvoittelemassa 19 m/s tuulen (puuskissa 24 m/s) viilentäessä. Sähköt meni koko saarelta kahdeksan jälkeen illalla ja palautuvat seuraavana päivänä juuri ennen lähtöämme. Mikäs meillä oli sisällä jykevässä koulurakennuksessa, tuuli ulvoi ulkona ja hyllystä löytyi luettavaa Haapasaaren mielenkiintoisesta historiasta. Makuupusseissa otsalampun valossa olimme tyytyväisiä, että saimme olla sisämajoituksessa. 


Lounas sähkökatkon tapaan


Myrskyn jälkeisenä aamuna


Sunnuntaikävelyllä kolusimme saaren toisen puolen, jonne emme edellisenä päivänä ennättäneet. Montaa ihmistä emme nähteen koko saarella, mutta onnistuimme kuulemaan mielenkiintoisia tarinoita muutamilta lähes paljasjalkaisilta haapasaarelaisilta. 



Hieno paikka, kannattaa ehdottomasti käydä. Talven seesteinen tunnelma lienee muisto vain kesäkauden lähestyessä. 




sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Patvinsuo ja hääpäivä

No nyt on ollut jonkin sortin lockdown tai sulkutila myös blogin päivityksessä, päässyt vähän kasaantumaan tarinat. Vaikka ei tässä koronakyykyssä nyt mitään hullua reissaamista ole ollutkaan, niin jonkin sortin mielenvirkistystä ollaan koitettu itsellemme keksiä. Ei muuta kun kynä kauniisen käteen tai näppis laulamaan, ja aloittakaamme. 

Hääpäiväivämme sattui sunnuntaille ja sen kunniaksi oli kiva keksiä jotain uutta, käydä jossain missä ei olla ennen käyty. Sääennuste näytti ihan mukiinmenevää lokakuun syyskeliä ja päätimme lähteä Patvinsuolle tarpomaan. Olihan sinne toki vähän ajamista, mutta lähitienoon retkikohteet tuntuivat jo vähän nähdyiltä. Perjantaina auton nokka kohti hotelli Pielistä ja aamulla Lahnalammen parkkialueelta pitkospuille. Harmaa syksyinen keli, rauhallista ja usvaista. Toiveissa oli nähdä karhu, se kuulemma hyvällä (tai huonolla, riippuu keneltä kysyy) tuurilla voisi olla mahdollista. Venäjän raja ja erämaat ovat huutoetäisyyden päässä. Karhua ei nähty, mutta todistusaineistona jätökset.


Sammal hohti vihreänä


Laaduntarkkailija työssään, Suomujärjestä juomavettä mukaan suolle


Patvinsuo

Lähdimme koillisen suuntaan ja Suomujärven kierrokselle. Komea järvi ja hienoja hiekkarantoja, kävelyreitti meni paikoin ihan rantahiekassa. Järveltä etelän suuntaan ja varsinaiselle suolle. Illan jo hämärtyessä saavuimme Teretinniemeen yöksi 26 km tarpomisen päätteeksi. Leiripaikalla on laavu ja pieni möykkyinen maapläntti telttoja varten. Laavulla oli toinen pariskunta ja me kipusimme lintutorniin yöksi. Ajattelimme mukavuudenhaluisina, että teltan saa tasaiselle ja on jo hämärää, kukaan ei tule enää lintuja katselemaan. Ja aamulla heräämme joka tapauksessa ennen valoisaa lintujen mekastukseen. Näin kävikin. Hyvä yöpaikka. Ainut miinus, jos pissahätä yllättää keskellä yötä pitää kiivetä tornista alas...


Kilistelimme (tai kolistelimme) hääpäivämme kunniaksi lintutornissa


Aamu valkenee, linnut ovat jo hereillä


Heräsimme 12. hääpäivän aamuna lintutornista keskellä suota. Kamat kasaan ja pitkospuille. Mystinen & pysähtynyt tunnelma, kun hämärä väistyi mutta usva jäi. Linnut kirkuivat kaulat suorina. Patvinsuon kierros päättyi autolle, sunnuntain siivu 17 km. 


Lintujen ylilento


Ei tarvinnut kun seurata polkua

Hieno paikka, sopiva yhdistelmä metsäpolkuja, järvimaisemaa ja vaikuttavaa aavaa suota. Syksyllä lintujen muuttoaikaan ainakin näytti olevan myös lintujen suosiossa. Ehkä ensi kerralla nähdään se karhukin... 


Kaffepaussi