perjantai 24. heinäkuuta 2020

Päijänteen ympäriajo sähköpyörillä

Toukokuun toiseksi viimeinen viikko lomaa ja kotimaassa oli syytä pysytellä edelleen. Haussa sielua & ruumista virkistävää aktiviteettia ja lomafiilistä. Näillä reunaehdoilla koronakevään lomakohteeksi valikoitui Päijänne ja menopeliksi sähkömaastopyörät. Reissu muotoutui mökkiloman ja pyörämatkan onnistuneeksi liitoksi.

Kun Päijänteen ympäriajo -teema oli löytynyt, aloimme suunnitella reittiä sopivien majapaikkojen ympärille. Hotellit oli pitkälti kiinni eikä tässä vaiheessa pandemiaa oikein olisi innostanut niihin mennäkään. Sen sijaan päätimme majoittua perisuomalaiseen tapaan kesämökeillä. Mökkejä ei juurikaan vuokrata yhdeksi yöksi, mutta 2 yön taktiikka toimi tässä tapauksessa mainiosti. Surffasimme Lomarenkaan sivuilla ja onnistuimme löytämään kivannäköiset mökit sopivien etäisyyksien päästä. Nämä muodostivat reittimme rungon. Mukaan tuli muistaa pakata myös omat liinavaatteet.

Seuraavana vuorossa oli tarkempi reittisuunnittelu. Sorateiden wannabe-virtuooseja kun ollaan, niin haimme tuttuun tapaan pieniä teitä & metsäreittejä isojen asfalttiteiden sijaan. Ja iloksemme niitähän riitti näilläkin kulmilla. Siirtymäpäivät mökiltä toiselle oli pitkähköjä ja Keski-Suomen maasto kumpuilevaa, joten lähdimme matkaan vara-akut tarakoilla.


Valmiina lähtöön Asikkalan kirkolla


Lähdön koittaessa ensin autolla Asikkalaan, jonne auto jäi parkkiin. Pyörät alle ja Päijänteen länsipuolta pitkin pohjoista kohden. Padasjoen ja Kuhmoisten kirkonkylien kautta pyöräilimme Isojärven kansallispuistoon. Kirkonkylien ruokakaupat ovat yleensäkin lähellä sydäntämme pyöräreissuilla. Ei sellaista Salea tai Ässää tai Koota olekaan, mistä ei saisi tankattua banaaneja, välipalarahkapurkkeja, pähkinöitä ja suklaata. Nyt nämä putiikit nousivat kuitenkin erityiseen arvoonsa: Korona oli sulkenut kirkonkylien pizzakebab-ravintelit ja mökkimajoitus tarkoitti omaa ruokahuoltoa. Pyörälaukuissamme oli hyvin tilaa illallis- & aamiaistarvikkeille. Tällä reissulla ruuan oli tarkoitus toimia ihmispolttoaineena ja kulinaristiset nautinnot siirsimme suosiolla odottamaan parempia aikoja.


Isojärven kansallispuiston kahvila oli yllätykseksemme auki ja myi mukaan pullakahvit


Isojärven kansallispuistosta oli enää muutama kymmenen ylämäkeä ensimmäiselle mökillemme, joka sijaitsi Isöjärven kirkas- ja puhdasvetisen järven rannalla. Ai että, kun oli kiva päästä saunomaan ja uimaan. Mökki oli oikein passeli ja viihtyistä perinteinen mökki ilman turhia kotkotuksia. Mökkipäivänä soudimme kansallispuistoon, käppäilimme muutaman kilometrin lenkin ja grillasimme lounaaksi makkarat. Saunoimme totta kai (kuten joka ilta koko viikon).



Saunaa odotellessa


MasterChef Isojärvi 


Oli aika jatkaa matkaa Ouninpohjan kautta. Emme tosiaankaan oli mitään autourheiluihmisiä, mutta kyllähän se oli aika hauskaa näissä legendaarisissa rallimaisemissa kurvailla sähköpyörillä. Mutkia ja mäkiä riitti. Tällä pätkällä ei ollut kirkonkyliä eikä juuri ihmisiäkään.

Pitkien metsätaipaleiden jälkeen tupsahdimme Petäjäveden kirkonkylälle. Tunnollisina turisteina olimme ottaneet selvää etukäteen paikallisista nähtävyyksistä ja koko reissun ykköskohde kaikilla "pakollinen nähtävyys" -mittareilla oli Petäjäveden vanha kirkko. Unescon maailmanperintökohde, pohjoismaisen kansanomaisen hirsirakentamiseperinteen taidonnäyte 1700-luvulta. Kirkko oli komea. Jotenkin niin kovin suomalaista, että Unescon statusta ei juurikaan kirkolla mainostettu. Vaatimattomuus kaunistaa, ei tehrä tästä ny numeroo -ja mitä näitä nyt on.


Muutama vesi- ja raekuuro, mutta suurimmaksi osaksi aurinkoa

Reittimme nähtävyyksien aatelia kategoriassa ihmisen rakentamat luomukset.


Petäjäveden majoituksemme oli pari kilometriä keskustasta kaikilla mukavuuksilla varustettu viihtyisä mökki omalla hiekkarannalla. Mökkipäivän huvituksiksi riittivät sauna-uinti-sauna-uinti ja kevyt pyöräily lähiympäristössä.


Metsän siimeksessä


Jokapäiväinen ilonaiheemme


Petäjävedeltä matka jatkui Muurameen ja täällä mökkimme oli Päijänteen rannalla. Jos se olisi ollut metrin lähempänä rantaa, mökki olisi ollut Päijänteen päällä. Kerrassaan mahtavalla paikalla. Välipäivä Muuramessa sujui pyöräillen ja ruokahuollon merkeissä. Paikallisesta työpaikkaruokalasta sai ostaa take away -lounaan mukaan ja koska pihassa oli kiinteät terassihirsipyödät, niin myyjä vinkkasi ystävällisesti, että voitte syödä lounaanne tuossa terassilla halutessanne, "koska tyhjähän se on" (terassit olivat siis koronan sulkemia). Ihana järjen ääni. Illalla saimme vielä ystävämme Tikkakoskelta kylään (terassikaffeet turvaväleillä), olipas virkistävää tavata ihmisiä.


Harjun päällä



Aamiainen viiden tähden maisemissa


Muuramesta Kärkisten sillan yli Päijänteen itäpuolelle ja Leivonmäen kansallispuistoon. Se oli meille ennestään tuntematon (kuten oli muuten Isojärven kansallispuistokin), mutta osoittautui vierailun arvoiseksi. Paljon vettä, hiekkaharjuja, mäntykangasmetsää ja teimmepä pienen kävelylenkin myös suon ympäri. Lämmin ja aurinkoinen ilma. Päivän pyörämatka oli pitkä ja majapaikkamme Joutsassa oli vain nukkumista & tankkaamista (illallinen Joutsan kirkonkylän marketista of course) varten. Erikoinen yöpaikka, "rivitalot" keskellä metsää järven rannalla osoittautuivat ilmeisesti entisen hotellin tiloiksi, jotka sittemmin myyty yksityisten lomanviettopaikoiksi. Saunaan pääsi täälläkin.


Kärkisten sillalla


Suo, Matti ja Tiina


Aamulla polkaisimme viimeiselle pyöräilytaipaleellemme ja lähdimme Asikkalaa kohden. Päivä huipentui Pulkkilanharjua seurailevaan komeaan tiehen Päijänteen kansallispuistossa. Asikkalaan saapuessamme kilometrejä mittariin oli kertynyt n. 460.


Päijänne ja retken kulinaristinen huipentuma


Hauska loma, jossa yhdistyi mukavasti mökkilomailun parhaat puolet ja pyörämatkailu. Saunomista ja uimista. Vaihtelevaa maisemaa ja hienoja kansallispuistoja. Kirkkaita vesistöjä ja komea Päijänne. Olisi voinut tämäkin reissu jäädä tekemättä ilman koronaa. Jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa. 


Mökkimaisema ilta-aurungossa