perjantai 30. elokuuta 2013

Perjantai-illan huumaa Strasbourgissa

Tänään polkaisimme Strasbourgiin ja telttailemme nyt EU-kaupungin lähes ytimessä, erikoista kai sekin. Eilen ylitimme kuin varkain ensimmäisen kerran Ranskan rajan, pyöräreittikylttejä lukiessamme huomasimme, että oho, ollaan vissiin Ranskan puolella, kun kieli on vaihtunut. Sen suurempaa dramatiikkaa siihen ei liittynyt, mutta päätimme pysähtyä ensimmäiseen kahvilaan ja testata, josko Ranskan puolella kaffeet on paremmat ja ei tarvinnut pettyä. Samoin tänään lounastaessamme ensimmäistä kertaa Ranskan puolella, vaihtui turkkilaiset lounaspaikat pöytähopeisiin ja kankaisiin lautasliinoihin. Tässä toki suhataan vielä muutamaan otteeseen edestakas Saksan ja Ranskan väliä, kun Reinin vartta mennään. Eilen illalla esimerkiksi palasimme Saksan puolelle, kun leirintäalue osui sinne. Huomenna pidetään lepopäivä, käydään ihmettelemässä kaupungin keskustaa ja vetreytetään paikkojamme. Todennäköisesti jatkamme tästä Freiburgiin, jos Schwarwaldklinikan vuoristomaisemat eivät näytä/tunnu liian pahalta. Näihin kuviin ja tunnelmiin, nää lähtisi nyt telttaan maata.
 
"...Tehtaan piipun takaa nousee aurinko, aamuvuorolaiset ahkeroivat jo..." Mannheimista lähdettiin teollisuusalueen kautta, karun kaunista sekin tai ainakin vaikuttavaa

Speyerin katukuvaa, lounastauko ja ruokalepo puistossa

Kaffepaussi jossain päin Saksaa Reinin liepeillä

Ranskan raja ylitetty ensimmäisen kerran muutama kilometri sitten ja ne ensimmäiset kaffeet nautittu 

Ja illalla taas tois puol jokkee eli Saksan maalla

Pitihän se Rein käydä korkkaamassa, aika pitkät pätkät ollaan ajeltu joen vartta ja yhtään ihmistä ei olla nähty uimassa. Nyt on. Vesi näyttää yllättävän kirkkaalta, mutta virta on kova. Nyt on myös kuulemma jo vähän viileet kelit (+24 - 29astetta lämmintä ollut viime päivät...)

Ranskan raja ylitetty toisen kerran ja heti lossiasemalla kaffille, oli yhtä hyvät kuin edellisenäkin päivänä

tiistai 27. elokuuta 2013

Reinin varrelta terveisiä

Mannheimissä ollaan, campingplatzille suuntaamassa ja kaffipaussilla Starbucksissa, koska nämä vaikuttavat olevan lähes ainoita wifi-yhteyden omaavia paikkoja. Outoa, että wlanit ovat niin harvassa. Pari viikkoa on reissua tehty ja mittarissa about 950 kilsaa. Viime päivityksen jälkeen tapahtunutta:

Fuldasta löysimme majapaikan toiseksikin yöksi ja vietimme siinä pienessä viehkossa barokkikaupungissa kokonaisen päivän löysäillen. Kevyttä käppäilyä, istuskelua ja tankkausta. Kaupungissa alkoi myös viinijuhlat ja pääsimme maistelemaan Saksan eri viinialueiden antimia, varsin maltillisesti kylläkin. Aikaisin nukkumaan ja kaksi peräkkäistä yötä sängyssä teki ihmeitä, seuraavan aamun parikymmentä ensimmäistä kilometriä oli melkoista up&downia ja molemmat ihmetteli, että tulipa kevyesti. Eikä siinä vielä kaikki, päivän saldo mittarissa oli ennätykselliset 107 km. Viimeiset parikymmentä kilometria tosin johtua pienistä leirintäaluesäädöistä, ensimmäinen johon pyrimme olikin yllätyksellisesti jonkin sortin yksityinen ei telttailu paikka ja toinen oli kaksinkertaisesti väärällä puolella moottoriteiden solmukohtaa. Pääsimme lopulta kiertämään solmun (vajaan 10 km lisälenkillä!?) ja viimeiset kilometrit pyöräilimme taksireittiä peltoja pitkin leirintäalueen aidan väärällä puolella. Perille päästiin joka tapauksessa hyvässä hengessä ja hengissä, Hanaun laitamilla. Telttapaikkamme oli teiniryhmän naapurissa, hörppivät kaljaa ja huudattivat autostereoita. Normi teinimeiningiä siis, mutta siinä tilassa ei jaksanut kestää vaan saimme uuden paikan, "there is never nobody". Paikka oli ilmeisesti kanien kotisijaa papanoista päätelleen, mutta valitsimme kaninpapanat teiniälämölön sijaan. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun leirintäalueella oli jotain meininkiä, yleensä tosi rauhallisia.

Fuldan viinijuhlilla maistiaisia, juotiin pois eikä syljetty

Aamuautere, lehmät nauttii ja me kans
Sieltä matka jatkui sunnuntaina Main-joen vartta pitkin kohti Frankfurtia, päädyimme esikaupunkialueen laitamille lyhyellä polkaisulla ja teltta pystyyn jälleen. Sunnuntaina satoi oikeastaan koko päivän, teltta oli jo valmiiksi märkä aamuisen paketoinnin jälkeen. Sateella telttailu on aika raskasta. Sinänsä ropina teltan katolla kuulostaa ihan romanttiselta, mutta sateella teltan pystytys, purku ja kaikki toimet märissä kamppeissa on aika haastavaa. Mutta me hyppäsimme ratikkaan ja palloilimme Franfurtissa sunnuntain. Sielläkin oli jotkut Maine-festarit ja hyvät häppeningit.

Mainen lautturit, lossilla yli
Frankfurtia lähestymässä, valta ja raha näkyy jo

Frankfurtia lähestymässä ja maisemat vähän raffimmat
 
Maanantaiaamulla sade viimein loppui ja me suuntasimme pyörät Main-jokea eteenpäin Frankfurtin ohi kohti Rein-jokea. Mainzista lähdimme alaspäin Reinin vartta pitkin ja päädyimme lopulta Oppenheimin viinikylään. Hazardi nro 2 leirintäalueiden kanssa, etukäteen tsekkaamamme leirintäalue olikin vain joku ihme parkki asuntoautoille ja seuraavaan leirintäalueeseen oli aivan liian pitkä matka. Otimme sisämajoituksen kylän ytimestä ja söimme hyvin, kyytipoijaksi lasillinen oman  kylän rieslingiä. Tänään jatkoimme "terassireittiä" läpi viinitarhojen, niitä on muuten uskomattoman paljon. Mahtavat pyöräilymaisemat! Wormsista pudottelimme Reinin varteen taas ja nyt siis näyttäisimme olevan oikein kunnon teollisuuspitäjässä Mannheimissä. Olo oli aika surrealistinen, kun viiniköynnösten keskeltä pujahdimme kaupunkialueelle, rekat jylisi ja puoli kaupunkia oli merkattu Basfin teollisuusalueeksi. Melkoisia silta-ramppi-moottoritieviritelmiä niin yllä kuin vierelläkin. Näyttäisi täällä toki olevan muutakin, vähintään pari komeeta kirkkoa ja linnaa. Kirkkoja on muuten yleensäkin ihan julmettu määrä, ei niin pientä pitäjää olekaan, että siellä ei jonkinlaista valtavaa, vanhaa & tosi hienoa kirkkoa olisi.

Oppenheimissä elpymässä
Pyöräilyä & Barokkia

Viinitarhojen halki Reinin laaksossa
 

perjantai 23. elokuuta 2013

Neljän tähden pyöräreitillä

Kyllä on kelvannut polkaista Fulda-joen vartta pitkin pyöräreittiä, jonka saksalaiset fillaristit ovat pisteyttäneet neljän tähden arvoiseksi ja on reitti tähtensä ansainnut. Hienoja maisemia, asfaltoituja pikkuteitä, joilla saa kruisailla suurinpiirtein vain pyörillä tai maatalouskoneilla ja mikä parasta, reitti on ollut melkoisen tasainenkin. Reitti on hyvin merkitty maastoon ja on tosi vaihtelevaa. Toki saimme nauttia Kasselin kulmilla niistä kuuluisista mäistä myös myötämäkeen, parhaimmillaan liu'uteltiin melkein kymmenen kilometriä alamäkeen.

Fuldan jokireitillä on alkanut näkyä jo muitakin pyörämatkailijoita, pohjoisemmassa saimme melko itsekseen sotkea. Reitti on tosiaan mitä miellyttävin pyöräillä, tasaisin väliajoin tulee myös pieniä kaupunkeja, jotka ovat toinen toistaan viehättävämpiä. Niissä on kiva pitää paussia, lounastaa tai kahvitella. Saksalaiset näyttävät pitävän jätskikahviloista ja sehän sopii mulle, jätskit & kakut erinomaisia, kahvi sen sijaan melkoista kuraa yleensä. Turkkilaiset ovat ruokkineet meitä kiitettävästi lounasaikaan, tarjonta runsasta ja hintalaatu-suhde kohdallaan, jos ei jaksa saksalaisten ranskiksia ja schwienerschnitschelpiffendaaleja tai makkaroita.

Hann Mündenin kaupungin kujilla pyöräilyä, melkein kuin Harry Potter elokuvan kulisseissa olisi ajellut

Pyöräteitä ei voi moittia

Eikä kyllä maisemiakaan

Välillä piti sutkuttaa myös käsillä: Fuldan ylitys häkkyrällä, jota piti liikuttaa käsivoimilla.


Jämpteillä saksalaisilla on yllättävän vinot talot


Rottenburg an der Fuldassa, takana kevyt pyöräilypäivä ja illalla ruuanhakumatkalla osuimme vahingossa jonkin sortin kyläjuhlille ja ei muuta kuin sekaan vaan. Matti sai ekan bratwurstinsa.

Muutamat saksalaiset ovat kysäisseet, mistä päin olemme ja ehtineet vastata ensin itse kysmykseensä. Tähän mennessä heidän veikkauksensa ovat Norjasta x 2, Tanskasta x 1 ja Hollannista x 1. Odotan mielenkiinnolla, osuuko joku jossain vaiheessa oikeaan. "You are grazy", totesi eräskin saksalainen 21 vuotta pyörämatkailua harrastanut herra, kun kuuli meidän aikaisemmasta pyörämatkakokemuksesta ja kommentista,,että Välimerelle voisi olla kiva päästä, jos ei paikat hajoo. Ei kai se nyt niin kauheen ihmeellistä voi olla.

Kamojen kuivatusta leirintäalueella. Vaikka vaatteet ovat kuivapusseissa, niin kostumista ei voi estää kun säkkejä joutuu availemaan. Kerran kahteen viikkoon kamat lienee syytä tuuletella.

Nyt ollaan Fuldan kaupungissa ja ensimmäistä kertaa melkein kahteen viikkoon nukuimme sängyssä ja sisällä! Ah, mitä luksusta. Pienimuotoisen säädön jälkeen onnistuimme saamaan huoneen ytimestä yhdeksi yöksi ja yritetään saada jostain vielä toiseksikin yöksi, niin voidaan viettää lepopäivää täällä. Makuupussit ja muu roina on viritetty ympäri huonetta, jotta kosteus haihtuisi. Paksu froteepyyhe suihkun jälkeen oli ameriikkaa. Telttailukin on ihan hauskaa ja kieltämättä siinä on oma tunnelmansa. Muutama yö takaperin heräsin kuuden aikaan aamulla, kun Matti takoi nyrkillä teltan pohjaa ja epäili, että allamme vilistää myyrä. Ja näinhän se oli, teltan pohja kohoili kun myyrä ryntäili edestakas. Jotta myyrä ei järsisi teltan pohjaa hajalle, ei muuta kuin ulos teltasta, nostimme telttaa pois paikaltaan, säikähtänyt myyrä juoksi pusikkoon ja me takaisin nukkumaan.

Lähestymme Fuldan kaupunkia maaseutureittiä
Fuldasta lähdetään lounaaseen ja yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on lähteä entisiä rautateitä pitkin. Vanha rautatieverkosto on tehty pyöräteiksi ja Fuldasta pääsisi Frankfurktiin saakka entisiä kiskoja pitkin. Katsotaan, miten hommat etenevät.

Fulda on virrannut uskollisesti rinnallamme viime päivät, tosin eri suuntaan kuin me. Nyt tiemme erkanevat.

maanantai 19. elokuuta 2013

Ja kahdeksantena päivänä he lepäsivät

Tai no, vuorossa pyykinpesua (leirintäalueella sekä pyykkikone että kuivuri, ou jee), pieniä huoltohommia fillareihin ja verkkotentti. Pyörät pysyi parkissa lukuunottamatta kilometrin laskettelua leirintäalueelta kylille ruoan hankintaan ja takaisin nousua. Sopivasti osui täksi aamuksi myös ensimmäinen kunnon sade, satoi ihan reippaasti muutamia tunteja, mutta päivällä jo paistoi. Useampana päivänä on tullut pieniä sadekuuroja, mutta peruslämmintä muuten. Perjantaina oli melkoinen hellekin, lämmintä varjossa +29 ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Tuuli puhalsi kuitenkin vähän viilentävästi, harmi vaan että se oli vastainen. En edes tiennyt, että Saharaa lukuunottamatta voi olla tosi kuuma ja kova tuuli... Vallitseva tuulen suunta vaikuttaa muutenkin olevan meille vastainen, täytyy toivoa kevyitä puhureita.

Kivat reitit jatkuu, nyt alamme olla alueella, josta löytyy melko hyvin valmiita pyöräilyreittejä, joita pystyy hyödyntämään ja yleensä ne menee aika kivoissa paikoissa ja rauhallisilla teillä. Niitä kelpaa rullata. Näyttää olevan sadonkorjuuaika, maissit jököttää kypsinä (kai) ja vilja tuleentuneena, farmarit tekee hommia. Pienissä kylissä on muuten navetat ja maatalot ihan kiinni muussa asutuksessa. Pari kertaa olemme epähuomiossa joutuneet vähän isommalle tielle, jossa ei nimeksikään piennarta ja autot viuhuu ohi. Ei hyvä raskaasti lastatuilla pyörillä tai kovin nautinnollista muutenkaan.

Laaksossa on ihmisen hyvä pyöräillä


Hildesheimin komeella keskusaukiolla nauttimassa virvokkeita

Eilinen siivu oli varsinaista sunnuntaipyöräilyä. Lähdimme aamulla sutkuttamaaan Göttingeniä kohden armottomaan vastatuuleen, ei saanut metriäkään ilmaiseksi. Tarkoitus oli jäädä sinne yöksi ja pitää lepopäivä vähän isommalla kirkolla, mutta ei mennyt ihan niinkuin Strömssössa. Göttingeniin 65 km pyöräiltyämme, kaksi metriä eteen ja yksi taakse tuulen takia, löytyi kyllä wifi helposti (kerrankin). Olimme olettaneet, että kyllä siellä nyt jossain liepeillä camping täytyy olla ja löytyihän se, mutta 15 km päästä. Ei muuta kuin soittelemaan läpi järkevän hintaisia ja keskustassa olevia majapaikkoja, mutta sorry, nein zimmer, tupa täysi.

Kokosimme raihnaiset kroppamme ja lähdimme pyörällä leirintäaluelle Dransfeldiin. Matka oli varsin mäkistä ja suurin osa piiitkään vastamäkeen, kuulin vasta tänään, että Kasselin mäet ovat käsite. Jouduimme myös taittamaan useamman kilsan juuri tällaisen vältettävän ison tien laihaa reunaa. Komiaksi lopuksi alkoi satamaan vettä ja leirintäalue sijaitsi kylän korkeimmalla laella. Perille päästyämme mittarissa oli 81 km haastavissa olosuhteissa, teltta pystyyn, ruoka tulelle ja seuraava muistikuva on aamuyöstä, kun sade alkoi ropista teltan kattoon. Tämä oli sinänsä odotettavissa, ennemmin tai myöhemmin meillä on tapana ajaa itsemme loppuun jossain vaiheessa, se on väistämätön tosiasia, vain ajoitus on arvoitus. Onpahan överitkin nyt sitten hoidettu pois alta.


Matkalla kuluu energiaa ja sitä tankataan tässä lasagnen ja pitsan muodossa, raaka-aineet jäätelöstä ja höysteistä


Leirintäalueet on muuten aika veikeitä paikkoja. Saksalaisilla näyttää olevan tapana hankkia asuntovaunu, ajaa se jonnekin leirintäaluelle ja tehdä siitä kesämökki. On komeet puutarhat ympärillä, hieno iltavalaistus, vaunuissa terassit ja autoilla tallit, tulee mieleen suomalaiset siirtolapuutarhamökit ilman kasvimaata. Pari päivää sitten oli hupaisin kokemus. Osuimme melko sattumalta leirintäaluekyltiin ja pimpottelimme sen liepeillä olevan Gasthausin ovea, että löytyisikö majasijaa. Sieltä mummo huuteli sujuvasti saksaksi ikkunasta meille ja me vastailimme englanniksi, molemmat ymmärsi mitä ymmärsi. Telttapaikka saatiin, olimme ainoat telttailijat juuri tällaisella siirtolapuutarhamaisella asuntovaunualueella. Saimme oman puutarhan ja vieressä hylätty asuntovaunu. Mahtoi saksalaisia naapureitamme sattua silmiin, kun mustalaisleiri levitti leirinsä, onneksi kuusiaidat suojasivat.

White trash people in trailer park. No ei vaiskaan, sievässä puutarhassa telttailemassa ja lainasimme naapurin hylätyn asuntovaunun ulkoisia fasiliteettejä.

torstai 15. elokuuta 2013

Rullausta ja rytmin löytämistä

Karavaani kulkee ja pyörät rullaavat, nyt parkissa Hannoverista muutama kymmenen kilsaa itään about 70 km päiväsiivun jälkeen. Teltta pystyssä ja kamat sisällä, sade ropisee kattoon lämpöisen ja aurinkoisen päivän päätteeksi. Kivoja teitä ja reittejä kartturimme Matti on onnistunut löytämään, pyöräteitä ja pikku kyliä. Suunnistaminen on melkoisen haasteellista, eikä sen takia, ettei osaisi normisuunnistusta. Ollaan ladattu iphoneen karttaohjelmasta detaljitason karttoja oletetusta seuraavan päivän matkasta. Homma toimii niin kauan, kun ollaan ladatulla alueella ja puhelimessa on virtaa. Nyt osataan hyödyntää ylimääräistä apuakkua paremmin ja ostettiin myös adaptori, joka käy suoraan leirintäalueen telttapaikan pistokkeeseen. Edelleen jää haasteeksi päätellä, mitä kautta matka pitäisi suunnitella, jotta ei joutuisi moottoriteille tai liian isoille teille ilman pyöräteitä tai vastaavasti pussin perälle. Vie myös yllättävän paljon aikaa, kun välillä täytyy tiheään liikennöidyllä alueella tarkistaa oikeaa reittiä luurista. Hyvin on kartturi haasteellisen hommansa hoitanut ja myönnettäköön, että välillä ollaan menty pelkällä kompassin voimalla etelää kohden. Kummasti vaan suunnistushommakin alkaa löytää muotoaan.

Tähän saakka reissu sujunut kaikin puolin mallikkaasti, pikkuhiljaa alkaa löytyä rytmiä päiviin ja touhuihin. Ensimmäisinä päivinä lähtee helposti laukalle, liian vähän malttia ja liikaa virikkeitä. Nyt alkaa päivät rytmittyä ja rutiinit muodostua. Kamat löytävät omat paikkansa ja ne löytää helposti, telttaleirin pystytys ja purkaminen sujuu jo nopeammin. Päivien kulku näyttää tällä hetkellä muodostuvan seuraavasti: aamiaisen keittelyä, aamutoimet, leirin purku ja päivän suunnitelma, minne olisi ajatus päästä illaksi. Sieltä muutama leirintäaluetärppi muistiin, koska muuten niitä ei löydä ikinä. Leirintäaluita vaikuttaa olevan paljon, mutta niitä ei ole merkitty minnekään tienvarsikyltteihin vaan pitää osua kohdalle. Fillarointia, lounas- ja kaffepaussit, illaksi kaupan kautta leiripaikalle, leiri pystyyn, sapuska tulelle, iltatoimet, mietintäolut ja jos jaksaa, niin lievää suunnittelua seuraavaksi päiväksi. Päivän päätteeksi taju kankaalla makuupussiin. Yöt ovat olleet toistaiseksi muuten yllättävän kylmiä, pitkät kalsarit (taas) jalassa elokuun lämpimistä öistä haaveillen.


Alkuräjähdys leirin pystytykselle
 

Ollaan viisastuttu jo monessa asiassa näinä neljänä fillarointipäivinä ja note to ourselves.

- Visa -kortti ei käy kuin pankkien seinissä. Saksalaiset ilmeisesti kyllästyneet luotottamaan koko Eurooppaa ja päättäneet luottaa käteisen voimaan.
- Yllättävän heikosti puhuu porukka englantia esimerkiksi leirintäalueen respoissa. Olisi kannattanut olla motivoituneempi frau Sippolan saksan tunneilla aikanaan. Avuliaasti ja oma-aloitteisesti auttavat kyllä, kun huomaavat epäröivät pyöräilijät.
- 10 km ei sinänsä kerro juurikaan mitään oleellista, siihen kulutettu aika tai energia sen sijaan kertoo. Tiheään asutulla alueella suhaaminen tai hiekkainen metsätie vie huomattavan pitkään, kun taas hyvin rullaaava selkeä pyörätie tai alamäki kuljettaa jouhevasti
- Onneksi otimme keittimen mukaan, siitä on jo nyt ollut korvaamaton apu.


Sadetta pitämässä ja tankkaustauko

Aamupuuro
 


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Easy like sunday morning

Finnstar kyntää merta Saksaa kohden ja kulkee kuin juna. Laivan lattialla penkkien välissä makuupusseissa uinuimme viime yön, jonkin sortin etäinen takauma teinivuosien laivamatkasta häivähti mielessä. Rauhallista oli, mutta lonkat olisivat kiittäneet autokannella pyörälaukuissa olevia makuualustoja. Saunoimme aamulla vanhat luumme vetreiksi ja vahvistimme itseämme brunssipöydässä.

Illalla kilistelimme lähtömaljat ja taivastelimme ihmeellistä mahdollisuutta, joka vasta nyt alkaa porautua tajuntaamme. Ei aikatauluja, ei tarkkoja suunnitelmia, pyöräillä Euroopan halki tai pitkin tai poikin tai vaikka ympyrää. OMG. Auringonlasku sisältyi pakettiin. 


Lähdön tunnelma eilen kotona oli melko hektinen, viime hetken säätöä ja varmistelua niin kamojen kuin kämpänkin suhteen. Kun viimein istahdimme satulaan, niin tuntui hyvältä päästä liikkeelle. Ensimmäinen 25 km etappi Vuosaaren satamaan meni joka tapauksessa mallikkaasti (ei eksytty, pieniä kiertoreittejä ei lasketa), kamat pysyi kyydissä ja saatiin ideoita, mitä kannattaa ensimmäiseksi säätää. Komee letka lähti satamasta check innin jälkeen kohti paattia viimeiselle kilometrille: turva-autona kärjessä sataman paku, pitkää autoletkaa veti perässään 6 pyöräilijää = me ja saksalaiset. 


Paatissa on pätkivä wifi ja saa nähdä, onnistuuko täällä ladata vähän karttapohjia ensimmäisten päivien mahdollisista alueista puhelimeen ja hyödyntää näin gps-tekniikkaa. Tällä hetkellä meidän kartta on ao. tasoa, yhtä suurpiirteinen kuin on suunnitelmatkin. No eipähän ainakaan tarvi tuijottaa karttaa ja ihmetellä ollaanko oikealla tiellä, koska teitä ei karttaan ole merkitty. "Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki", vaikka hangessa ei toivottavasti tarvi tällä reissulla tarpoa. 



Jos wifi suo, niin tämä postaus lähtee eetteriin nyt. Ei suonut, mutta Travemundessä ollaan. Puuronkeittohommissa leirintäalueella ja tästä se lähtee. Auf wiederseen! 




maanantai 5. elokuuta 2013

Chillaa meidän kanssa

Kotona taas ja toistaiseksi. Kiva helleviikkis takana: uuden pyörän sisäänajoa, aamukahvittelua, Pihliksen kalliobiitsit & lämmennyt merivesi (+16), Helsingin kesäfiilistä, hyvää sapuskaa ja kaiffareiden kanssa chillailua sunnuntaina (sisältäen of course ruokailua & pari lasillista kuohuvaa). Seuraava lause sisältää tuotesijoittelua: Sandro on monessakin yhteydessä äänestetty stadin parhaaksi brunssipaikaksi ja paha väittää vastaankaan. Pienenä miinuspuolena mainittakoon, että maine on kasvattanut myös jonoja, kuten käy aina ennemmin tai myöhemmin.

Se olis nyt kuulkaa niin, että ensi lauantaina 10.8. nää aloittaisi pyörätourneen. Tämä viikko pakerretaankin tosissaan joko töitä tai opintoja. Ensimmäinen etappi on niinkin eksoottinen kuin Haaga-Vuosaaren satama, meitä saattelee kevyt vesisade Ilmatieteenlaitoksen mukaan. Perjantain jännitysmomentti on, mitä niihin pyörälaukkuihin oikeastaan mahtuukaan mukaan. Kolkyt ja rapiat tunteja paatissa, kansipaikat ja kattavin ruokailupaketti hommattuna. Telttapaikka varattuna sataman liepeiltä leirintäalueelta ja siitä eteenpäin suunnitelma onkin yksinkertainen: etelää kohden.