lauantai 28. joulukuuta 2013

Välipäivien huoltohommia

Castron kaupungissa ollaan ja huoltohommissa. Haettu puhtaat pyykit pesulasta (olikin jo korkein aika saada pyykättyä), hankittu teltalle kuivapussi, hommattu apteekista tymäkkää aurinkoblokkia huulille ja Matin paikalliseen heinänuhaan antihistamiineja, täydennetty kuivamuona-hätäapu-varastojamme ja kiinnitetty pyörien ohjaustankoihin nousukahvat, niin voi vaihdella hieman ajoasentoa ja saa kahvoista vähän vetoapua tiukkiin ylämäkiin. Ostettu tiketit seuraavalle etapille vaikkakin pienenä takaiskuna oli täyteen varattu lauantain paatti, mutta keskiviikkoiltana tulevan vuoden ensimmäisenä päivänä lähtee seuraava vuoro ja siihen siis. Laiva puksuttaa 28 h Quellonista mantereen puolelle Puerto Chacabucoon, josta suuntaamme Carretera Australille ja pohjoista kohden. Nyt suunnitellaan, mitä teemme parina ylimääräisenä Chiloen päivänä, matka Castrosta Quelloniin vienee fillareilla 2 päivää, jos ja kun ottaa rauhallisesti ja huomioi jatkuvan up&down -ajon.

Castron palafito-talot ottavat vastaan vuoroveden vaihtelun

Castron kattojen yllä, perisuomalainen vilpoisa terassikeli

Joulupäivänä tuli vettä melkoisen reippaasti ja sää viileni selkeästi. Aamu alkoi hellelukemissa ja sateen alettua lämpötila laski nopeasti +13 asteeseen eikä siitä ole montaa astetta noussut. Sadekamppeet päälle ja hanskat käteen, niin hyvin tarkeni. Kaikki paikat oli joulupäivän visusti kiinni, mutta pääsimme yöksi sisätiloihin jälleen yhteen hospedajeen. Isäntäparin kotona oli sukulaiset perinteisellä joulu-asadolla (puolikas ruho vartaassa) ja pääsimme mekin nauttimaan emännän kutsusta left overeista. Se olikin paikallaan, koska lounaaksi olimme nauttineet bussipysäkillä keitetyn heiveröisen ja mauttoman pastasötkötyksen, sen jälkeen nipun banaaneita ainoasta avoimesta olleesta minimarketista ja illalliseksi kaurahiutaleita kylmässä vedessä. Onneksi täällä ei enää vietetty Tapania vaan palattiin normaaliin arkeen...  Tänään otimme vahingon takaisin, ahmimme saksalaisen kahvilan buffet-aamiasella vatsamme täyteen ja hörpimme mukitolkulla oikeaa vastajauhettua kahvia ikuisen instant-jauhekahvin sijaan.

Jouluaaton aamiainen

Joulupäivän lounas valmistui bussipysäkillä ja ankea oli tarjonta koiran(kin) mielestä

Chiloen maisemaa hallitsee vihreä ja varsin kumpuileva maasto, nätin näköistä ja raskasta polkea. Siellä täällä on uudisraivaajahenkisiä taloja ja pihalla lähes aina jotain eläimiä; lehmiä, kanoja, possuja, ankkoja, hevosia ja koiria. Ollaanpa mekin saatu jo kertaalleen vastalypsettyyn maitoon tehdyt instant-kahvit. Jos pyytää maitokahvin, niin saa tosiaankin sitä mitä tilaa, mukillisen kuumaa maitoa ja purkin pikakahvijauhetta. Irtokoiria on paljon ja suurin osa harmittomia eikä perusta pyöräilijöistä pätkän vertaa. Välillä kuitenkin vähän kylmää, kun joku rakkirevohka ryntää pyörän perään räyskyttämään hampaat louskuen. Tiellä saa välillä väistellä myös jos jonkinlaista elukkaa kukoista hevosiin.

Maalaismaisemaa reitin varrelta


Koiramäen veljeksiä

Ruokatarjonta on varsin simppeliä kylien perusruokaloissa, lihaa tai kalaa perunnoilla tai riisillä on useimmiten saatavilla. Aika usein löytyy myös lihalla tai ravuilla täytettyjä piirakoita ja joskus soppaa merenelävistä, periaatteessa samat ruuat joka puolella. Äärimmäisen yksinkertaista ja miedon makuista, ei mitään ylimääräisiä lisukkeita tai kastikkeita. Mausteeksi voi kauhoa ruokaan kuin ruokaan paikallista punaista chilipohjaista kastiketta, jota löytyy joka paikasta. Usein pienten paikkojen ravintoloissa ei ole ruokalistaa lainkaan vaan kysäistään, mitä on tarjolla ja jos valinnanvaraa on, niin hyvä niin. Melko haastavaa olisi, jos noudattaisi jonkinlaista tiukkaa ruokavaliota tai olisi vankka kasvissyöjä.

Huomenaamulla lähdemme Castrosta etelää kohden ja katsotaan, minne saakka päädymme. Ehkä kuitenkin koukkaamme ensin saksalaisen aamiaisen kautta... Vuosi vaihtuu joka tapauksessa jossain päin Chiloen saarta. Palaamme asiaan.

Haukankatseen alla


tiistai 24. joulukuuta 2013

Sorateiden virtuoosit Chilen takamailla

Tyyni valtameri pauhaa taustalla, ei tosin kuulosta kovin tyyneltä. Kirjoittelen tekstiä teltan hämyssä, pesässämme on mukavaa täällä Pumillahuen rannalla. Parin kilometrin säteellä merellä on kuulemma sekä sinivalaiden lastentarha että todistettavasti pingviinikolonna. Blogiteksti lähtee eetteriin, jahka pääsemme wifin äärelle. Tällä hetkellä (on lauantaiehtoo) se tuntuu kovin kaukaiselta, sillä kännyissäkään ei ole kenttää. Nyt on kuulkaa leiripaikka sellainen, että oksat pois ja pala latvaa. Valtavan hienolla näköalapaikalla jyrkänteen reunalla ja alhaalla meri pauhaa. Onneksemme campingin emäntä ohjasi meidät tänne, sillä leiripaikan toiset asiakkaat, chileläinen teinipoppoo, kuuntelee heviä ja grillailee riittävän matkan päässä. Tyynen pauhu peittää heidät armeliaasti alleen. Akka view- telttamme tekee kunniaa maisemille.

Puerto Monttissa vierähti pari päivää suunniteltua pidempään, kun vuorotahtiin saimme flunssan ja yritimme malttaa parannella itseämme. Majapaikka oli siihen erinomainen, ainut paikka tähän mennessä, missä on päässyt lämpimään suihkuun. Hyinen suihku on silti hikisen ja pölyisen pyöräilypäivän jälkeen tyhjää parempi, hiusten pesu on hardcorea. Avantouinnnista on ehkä ollut jotain hyötyä, tosin melko arvaamatonta. Nyt onneksi molemmilla on flunssat nujerrettu.

Laama lenkillä Puerto Monttissa 

Puerto Monttista polkaistiin Calpucoon ja taipaleelle osui 22 km soratiepätkä, jossa melkoiset tietyömaat. Seuraavan päivän siivusta oli muutama kymmenen kilometriä soratietä niin ikään ja näin olemme saaneet hieman esimakua chileläisistä päällystämättömistä teistä Carretera Australia varten. Fillareiden kumeista paineet alas ja renkaat niin tyhjiksi kuin mahdollista, jotta niillä voi vielä ajaa. Näin ei irtoa hampaat suusta ja munuaiset nouse kitalakeen. Teiden nimismiehen kihara on vahvaa tekoa, hakkaavaa ja höykyttävää. Välillä isot kivet nuljuvat renkaiden alla ja polkija ruopaisee tyhjää. Toisinaan alla onkin hiekkaa ja sinne uppoaa kulkijan kummi. Yllättävän vaikeaa muuten saada pysähtynyt pyörä ylämäessä hiekalla uudelleen liikkeelle. Onneksi meillä on melko kevyesti lastatut pyörät, Tiinalla n. 15 kg ja Matilla 20 kg taakka kannettavanaan pyörien lisäksi, mutta kyllä niissäkin on rehaamista. Ja mitä mäkiä, tiukkoja nousuja ja jyrkkiä laskuja jatkuvalla syötöllä vuorotahtiin. Kun yhdestä on selvinnyt, seuraava näkyy jo. Tämä lienee vasta esimakua. Euroopan reissu on onneksi pohjilla, muuten olisi voinut iskeä rimakauhu.

Maantierosvo vai wannabe sorateiden virtuoosi


Camping –kauden avaus suoritettiin pari yötä sitten. Sattumalta vedimme happea lehmihaan näköisen paikan äärellä soratien ja meren välissä, kun joku autoilija pysähtyi ja kysyi halutaanko leiriytyä hakaan. Mikäli haluamme, niin hän osoitti meille talon, josta asiaa voi tiedustella. Silloin oikeastaan vasta huomasimme, että alueellahan oli joitakin picnic-pöytiä. Polkaisimme talolle, mummo antoi siunauksen leirillemme ja veloitti pienen maksun, lupasi tulla illalla avaamaan vessan ja suihkun oven. Paikka oli oikein viehättävä telttailuun, nätti maisema ja tasainen ruohokenttä. Suihku oli konstailematon kylmä hana betoniseinässä ja vesipisteestä tuli veden mukana mielenkiintoisia hitusia, näyttävimpänä 5 mm pituinen katkarapu (?!). Huljuttelimme ahkeraan uv-kynää vesipulloissamme tappaaksemme kaikki lisukkeet vedestä ja ilmeisesti puhdistin toimi.

Campingkauden avaus ja Akka View -teltan korkkaus


Eilen tultiin mantereen puolelta Chiloen saarelle, hurautimme lossilla yli ja matkalla ihastelimme polskivia merileijonia ja nähtiinpä muutama pelikaanikin. Pan American Highwaytä pyörällä rekkojen kirittämänä yöksi Ancudiin ja siitä tänään rantaa pitkin länttä kohden pingviinejä katsomaan. Ja nähtiinhän niitä, huvittavia ja hupaisia otuksia. Erityisen hassuja, kun kävelevät lyllertäen tai liukuvat mereen. Ekoturismin turvin hujautimme pienen venematkan päähän katsomaan pikkusaarille pesimään saapuneita lintuja. Paikasta jäi hyvä fiilis, turismi toimii kestävän kehityksen periaatteella ja jonkinlaisena lippulaivana Chilen ekoturismiprojekteille. Ei liikaa veneitä vesillä, lintuja ei häiritty ja paikalliset entiset kalastajat pyörittävät kontrolloidusti bisnestä.

Ancudissa iltakävelyllä


Ehtoisa emäntä loihtii aamupuurot matalan majamme keittiössä


Reppu ja reissumies. Ja pari muuta nyssäkkää. Ja menopelit.


Pingviinit, here we come!


No onhan ne nyt aika söpöjä


Leiripaikkojen aatelia

Sorateiden höykytyksen jälkeen on syytä tarkastaa ruuvit ja mutterit, huoltomiehen työympäristö on virikkeellinen

Nyt on vuorokausi vierähtänyt ja sunnuntai-ilta Chepussa. Ei ole wifiä vieläkään eikä sen puoleen sitä kännykän kenttääkään. Vanhempi pariskunta pitää pientä leiripaikkaa takapihallaan joen rannassa ja täällä telttailee lisäksemme muutama ranskalainen ja saksalainen. Mitään varsinaista kylää ei ole mailla halmeilla ja kun tiedustelimme mahdollista ruokapaikkaa, niin isäntäpari lupasi kokata kotonaan. Mielenkiintoista, mitä mahdamme saada. Lounaaksi keittelimme tien päällä spagetti/kuivattu sieni/tomaattikastike –mössöä ja samanlaiseen ateriaan olisi ollut vielä tarvikkeet illaksikin, mutta kivaa vaihtelua syödä jotain muuta. Ehkä.

Olipahan melkoista rullausta tänään, raskain reitti ehkä ikinä. Välillä meinasi voimat loppua pyörän työntämiseen/ylöskiskomiseenkin. Kilometrejä ei tullut mittariin kuin about 25 km,  mutta koko matka hiekkatietä irtosoralla ja isommilla kivillä höystettynä. Reitillä ei tasaista pätkää ollut, pelkkää armottoman jyrkkää ala- ja ylämäkeä. Alamäetkin otti voimille, kieli keskellä suuta, ettei lähde fillari alta ja sormet krampissa jarruttamisesta. Huhhuh. Kuvaavaa lienee, että alkumatkasta meitä vastaan tuli kaksi hollantilaista pariskuntaa autolla ja he pysähtyivät kysyäkseen, olemmeko aivan varmoja, että haluamme jatkaa eteenpäin. Heillä oli ollut vaikeuksia autolla, kuski laittoi matkustajat kävelemään jyrkimmissä mäissä, jotta sai ajettua auton ylös…


Tiukkaa laskua ja seuraava nousu näkyy jo, hapottaa.


Kun loppuu renkaista pito tai polkijalta voimat, niin menee työntöhommiksi, joka ei ihan helppoa ole sekään tällä alustalla ja kaltevuudella

Keli jatkuu yllättävän hyvänä, arska helottaa kuumasti päivästä toiseen, mittari hellelukemissa ja vilpoinen tuuli puhaltaa. Aurinko on yllättänyt meidät voimakkuudellaan. Kesän Euroopan tourneella aurinkoa niin ikään piisasi eikä ensimmäistäkään auringon polttamaa ihon kaistaletta. Samoilla suojauksilla lähdimme liikkeelle täälläkin, mutta jo vain ensimmäisen pyöräilypäivän päätteeksi Tiinalla punotti kämmenselät ja Matilla niskassa kaistaleet. Nyt ollaankin välillä pyöräilty kokopitkissä asuissa auringon vuoksi, onneksi tuuli raikastaa,

Maanantai-iltana he saapuivat sivistyksen pariin = pieneen merenrantakylään Quemchiin. Kävin juuri ensimmäistä kertaa viikkoon lämpimässä suihkussa eli eiköhän se mene paikallisesta joulusaunasta. Ollaan nyt kaksi yötä pienessä hospedajessa elpymässä, taidamme olla paikan ainoat asiakkaat. Ikkunoista kiva näköala lahdelle ja meren kohina kuuluu sisälle saakka. Isäntä alkoi juuri pestä ikkunoitamme, jotta vieraat näkisivät paremmin hulppean maiseman. Vietämme siis joulun täällä ja nautimme rauhassa rauhallisen paikan antimista. Joulunvietostamme muodostuu enemmän tai vähemmän omintakeinen ja varmasti erilainen, pitäisköhän tästä tehdä meidän oma jouluperinne? Hullua sutkutusta Chilen takamailla. Tutut joululaulut raikaa espanjaksi täälläkin paikoitellen ja muovikuuset on jo aikoja sitten viritetty torppiin. Ei muuta kuin hyvää joulua kaikille ja nautiskelkaa elämästä! Feliz Navidad!


Kumpuilevaa on


Mistä on pyöräilijälikan pedikyyri tehty? Auringosta, pölystä, hiestä ja liasta. Huljautetaan iltasella kylmällä vedellä.

Kylmä juoma tien päällä tekee ihmeitä 

Majatalomme joulun ajan. Ikkunoiden takana siintää meri.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Laskeutuminen syvään etelään

Ensimmäinen etappi onnistuneesti takana päin, pitkä ja melko raskaskin matka sujui kuitenkin mallikkaasti, saimme kaikki tavaratkin määränpäähän ilman suurempia vaurioita ja lisäkustannuksia pyöräpaketeista. Santiago de Chilessä piti noukkia tavarat hihnalta tullia varten ja kiikuttaa ne sisämaan lennolle, ei muuta ylimääräistä vaivannäköä niistä. Osin murjoutuneet paketit (pyörät ehjinä) purettiin Puerto Monttin kentällä ja ei muuta kuin menopelit pyöräilykuntoon; ilmaa renkaisiin ja ohjaustangot, polkimet & takavaihtajat paikoilleen ja säädöt kohdilleen. Siinä vierähti tovi, kun väsyneenä pitkän matkan jälkeen pyöriä kokosimme ja johan ehti muutama ihminen käydä päivittelemässä, että ihanko Finlandiasta asti ollaan ja minkälaiset pyörät meillä oikein onkaan. Ilmeisesti emme ikinä ole normaaleilla pyörillä matkassa vaan taas jotenkin eriskummallisilla. Kentältä oli parinkymmenen kilometrin matka Puerto Monttiin ja melko ison ja vilkkaasti liikennöidyn tien varsi oli ainut mahdollisuus päästä kentältä kaupunkiin. Matka oli jokseenkin mielenkiintoinen, väsymystila vastasi vähintään promillen humalaa ja liikenne tiellä oli lennokasta. Pientare oli kuitenkin olemassa, joskin välillä juoksuhiekkahenkinen.

Puerto Monttin kentällä kera matkatavaroiden

Kohta majapaikka pitäisi jo näkyä

Onneksi olimme etukäteen varanneet huoneen muutamaksi yöksi hospedajesta, niin saimme ajella suoraan perille. Kaupunki osoittautui yllättävän mäkiseksi. Hospejade on kesämökkihenkinen ja emäntä vuokrailee muutamaa huonetta omasta kodistaan ja tarjoilee aamiaista keittiössään. Torstai-iltana ei suihkun ja ruokailun jälkeen tarvinnut paljon nukkumattia odotella tai herätä aamuyöstä jetlaagiin. Tukin lailla nukuimme kolmen paksun viltin alla aamiaiseen saakka.

Näkymä majapaikastamme kaupungin yli

In the neighbourhood

Nyt olemme pari päivää haistelleet Chilen tunnelmaa, katselleet Puerto Monttin kaupunkia, suunnitelleet reittiä, tehneet hankintoja jne. Ollaan otettu iisistä ja paranneltu Suomen tuliaisena tullutta perinteistä (joskin onneksi kuumeetonta) räkätautia. Lähtöä edeltävät päivät oli sen verran hektisiä, että nyt on kiva ollut ottaa lungisti ja päästä sopivaan moodiin. Välillä on aika epätodellinen olo, kun yht'äkkiä tömähti toiselle puolelle maailmaa melkoisen erilaisen vilskeeseen. Maisemat näyttävät jäätävän komeilta. Jo koneesta käsin katsottuna Andien ylitys kirkkaassa kelissä oli vaikuttava ja maisemien vaihtelu Santiagosta Puerto Monttiin uskomaton. Emme kumpikaan oikeastaan olleet aikaisemmin tajunneet, miten monipuolinen ja maailmanluokan luontokohde Chile onkaan. Ilma on muistuttanut toistaiseksi Suomen kesää, pitkät valoisat päivät ja vajaa parikymmentä astetta lämmintä. Aurinko paistaa todella kirkkaasti ja lämmittää, mutta merituuli viilentää ilmaa. Ollaan eteläisimmässä maailman kolkassa, missä kumpikaan  meistä on aikaisemmin ollut. Tällä puolella palloa mitä etelämmäksi mennään, sen viileämmäksi keli muuttuu. Sen saamme tuta kenties pyörän päältä, kun lähdemme tästä jossain vaiheessa etelää kohden.

Suunnitelmat ovat muotoutumassa ja todennäköiseltä näyttää, että polkaisemme tästä mystiselle henkien ja sumujen Chiloen-saarelle, jossa hyvällä tuurilla voi nähdä pingviinejä. Saaren eteläkärjestä lautta mantereen puolelle vielä vähän etelämmäksi Puerto Aiseniin jotakuinkin keskelle Patagoniaa. Sieltä polkaisemme n. 600 km matkan Carretera Australiaa pohjoiseen. Carretera Australia on legendaarinen pyöräreitti kaiken maailman fillarifriikkien keskuudessa, yksi kuuluisimmista pyöräilyreiteistä koko maailmassa. Tämä eeppinen tie on Pinocheten alulle panema, jonka tarkoituksena oli yhdistää emämaahan Chilen eteläiset syrjäseudut, joille ei tietä pitkin päässyt lainkaan. Tuhansien sotilaiden rakentama tie on yhä suurelta osin päällystämätön ja kulkee melko haastavissakin olosuhteissa, mutta maisemien pitäisi olla eeppisiä ja kaiken vaivan arvoisia. Tie alkaa täältä Puerto Monttista ja jatkuu Tulimaahan saakka, yli 1200 km. Meille riittää, jos siitä puolet polkaisemme. Mutta mitään ei lukita tässä vaiheessa, mennään by the moment ja annetaan sattumille sijaa. Laivayhtiöilläkin voi olla sananen sanottavana meidän kertomuksen kulkuun.

Lähiravintelimme, josta on ehtinyt tulla jo ilmeisesti kantapaikkamme.

Vatsan siedätyshoidon aloitimme välittömästä tuloiltana. Ei mitään pehmeää laskua vaan maan bakteerikanta vatsalaukkuun päivästä yksi lähtien. Nautimme illallisen paikallisen kalasataman/markkinapaikan pienessä ruokalassa, alkuun kulholliset chevicheä (sitruunaliemessä mureutunutta raakaa kalaa) ja päälle Curanto (mereneläviä, lihaa ja pottua). Luojan kiitos, tilasimme pääruokia vaan yhden... Sen verran Ameriikassa ollaan täälläkin, että annoskoot ovat verrattain tukevia. Seuraavana päivänä meni jo salaattiakin ja tänään testasimme paikalliset aperatiivit, Pisco sourit, joissa sokeriruokoviinaa höystetään raa'alla kananmunan valkuaisella ja sitruunalla. Ruokailujen välillä olemme hörppineet hanavettä. Siedätyshoito on toiminut, toistaiseksi eivät ole vatsat temppuilleet. Matin teoria onkin, että silloin kuin voi, täytyy tankata hulluna, koska vatsatauti iskee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Ei huono teoria.

Alkupala isännän (keskellä) suosittelema, maukasta olikin

Pääruokavati mykisti koollaan
 
Kalasataman vilskettä, yo. annokset nautimme näillä nurkilla

Lauantaimarkkinat, pötti hunajaa lähti mukaan

Harkitsimme kuivattujen simpukoiden hankkimista evääksi, mutta jätimme ne vielä langalle


perjantai 6. joulukuuta 2013

The matka, part II

Euroopan pyörätournee oli sen verran onnistunut, että nälkä jäi; tätä täytyy saada lisää. Hienojen kokemuksiemme innoittamana päätimme nostaa hieman haastekerrointa ja repiä  juurineen ilon irti työelämän sapattivuodesta. Ahmia elämyksiä koko rahalla (kirjaimellisesti...) kun kerran mahdollisuus meille tarjottimella annetaan. Toki jo kesällä oli selvää, että Euroopan reissun harjoitusleirin jälkeen nostamme kytkintä talveksi jonnekin kauas ja lämpimään, minne ei viikon kahden lomaviikolla tule lähdettyä. Emme kuitenkaan ihan maailmanympärysreissua alun alkaen ajatelleet, mutta sellainen siitä nyt tuli.

Kotopuolessa vietetyn kuukauden aikana suunnitelmat ehtivät kypsyä mielissämme, mutta lopullisia päätöksiä oli yllättävän haastava tehdä, kun periaatteessa koko maailma on auki. Lisäksi piti miettiä missä päin on liian kuuma tai sadekausi tai turistikausi kuumimmillaan tai liian ankarat olosuhteet tai huumesota tai liian kiemurainen lentoreitti tai tai... Etelä-Amerikka on erityisesti Tiinan pitkäaikainen haave ja Mattiakin mantere polttelee. Uusi-Seelanti on saanut niin paljon hehkutusta osakseen, että ulkoilmaihmisten lienee pakko käydä katsomassa, onko väitteillä katetta. Japani ja Korea ovat erityisesti Matin intresseissä, mutta kutkuttavat myös Tiinaa omintakeisuudellaan. Lopullinen reittisuunnitelma päätettiin kuitenkin vasta Kilroyn tiskillä.

Viime päivät ovat menneet melkoisessa pyörityksessä, varusteiden hankintaa, pyörien varustelua, lentojen varausta, karttojen latausta, pientä perehtymistä Chileen,  matkustusilmoitusten tekoa jne. Chilen suurlähetystö toivoi suomalaisten matkaajien ilmoittautuvan heille ja tuikkasinkin sinne sähköpostia. Pääsimme ilmeisesti heti piireihin, "Hyvät siirtokuntalaiset" -sähköposti kutsui meidät suurlähetystön Santa Lucia juhliin viikon pääästä. Kiitos kutsusta, siirtokuntalaiset passaa juhlat tällä kertaa.

Vähän jännittää, saadaanko kaikki kamat mahtumaan pyörälaukkuihin. Mukaan lähtee tällä kertaa taittopyörät, joka tarkoittaa pienempää varustemäärää mukaan kuin kesän reissulle. Taittopyörän kyytiin ei yksinkertaisesti mahdu niin paljon rompetta, kuin tavarapyörän päälle. Varsinkin, kun ideana olisi pärjätä ilman etulaukkuja. Mukaan tulee kuitenkin aika sama setti kuin edellisellekin reissulle. Camping -varusteet (teltta, makuupussit, patjat & keitin) vievät eniten tilaa, mutta luonto- ja maisemaelämyksiä halajaville budjettimatkalaisille setti on oleellinen. Jostain on tingittävä ja se tarkoittaa minimaalisen vaatekertamme minimoimista entisestään. Good bye kaupunkivaatteet. Taittopyöristä on syytä mainita muutama sana, sillä useampi näkee tässä vaiheessa meidän pyöräilevän karavaanarihenkisillä minikokoisilla pyörillä Andeilla. Mutta nämä fillarit ovat melko normikokoiset, 26" rengaskoolla kuten maastopyörät, joilta pyörät muutenkin näyttävät. Kevyet ja ketterät, tosin emme ole juurikaan ehtineet niitä sisäänajamaan, joten tositoimiin ne joutuvat vasta tien päällä. Jännitysmomentti on myös se, miten saadaan pyörät mukaan kullekin lennolle. Paketti kun on taitosta huolimatta kunnioitettavan kokoinen. Eli paljon on jännitettävää vielä ennenkuin päästään varsinaisesti pyörän selkään. Tällä reissulla emme ajatelleet olla koko ajan pyörilllä vaan hyödyntää pyörien taitto-ominaisuutta ja nakata ne tarvittaessa bussin kyytiin.


Testing, testing

Tulevana keskivikkona starttaamme reissuun ja lennähdämme Madridin ja Santiagon kautta Puerto Monttiin, joka on Santiagosta about 1000 km etelään. Minne sieltä sitten rullaamme, on vielä melko pitkälti auki, mutta alustavat suunnitelmat koukkaavat myös Argentiinaan. Kivaa, että saa verestää pahasti rappeuttunutta espanjankielentaitoaan pitkästä aikaa. Helmikuun lopussa lento Santiagosta Aucklandiin ja huhtikuun lopussa sieltä Tokioon. Hienoa olisi, jos osuisimme Japaniin kirsikkapuiden kukinta-aikaan. Japanista lautalla Etelä-Koreaan ja Soulista lehto 9.6. suloiseen Suomen suveen, jos kaikki etenee suunnitellusti. Liminaalitila kutsuu kiinnostuneet seuraamaan matkamme etenemistä, päivitämme kuulumisia silloin kun wifi suo.


Alkupisteemme Porto Montt sijaitsee vasemman yläkulman lahdenpuokamassa