Takamaiden metsäläiset sivistyksen pariin

Useamman päivän radiohiljaisuus on päättynyt, kännyköissä kenttää ja nettiyhteys. Ameriikkaa! Jonkin sortin ympyrä on sulkeutunut, olemme nimittäin samassa kaupungissa jonne lensimme eli Puerto Monttissa. Carretera Austral alkaa täältä, legendaa tuli polkaistua etelästä pohjoiseen vajaa 700 km ja 2 viikkoa. Pohjoisessa kolmessa kohtaa laivayhteys korvaa puuttuvan tienpätkän. Sorateitä tuli kuitenkin ryskytettyä sen verran, että tulevina päivinä aiomme nauttia asfalttipinnoista hektisemmän liikenteenkin uhalla. Puerto Monttissa päästään myös pankkiautomaatille ja saadaan nostettua ensimmäistä kertaa tänä vuonna käteistä rahaa. Luottokortilla ei käytännössä takamailla tee yhtään mitään, mutta onneksi olimme varautuneet tähän.

Carreteran varrella sattunutta sitten viime päivityksen: Chaitenin kylällä on mielenkiintoinen ja ankarakin lähihistoria. Kylä sijaitsee komealla paikalla meren rannalla ja vuorten ympäröimänä. Tuntematon tulivuori heräsi henkiin v. 2011 kylän liepeillä ja sen seurauksena yli metrinen tuhkakerros peitti kylän ja lähitienoot. Asukkaat saatiin evakoitua, mutta kylä tyhjeni. Pikkuhiljaa sinne on alkanut porukka muuttaa takaisin ja jälleenrakennus on käynnissä. Oli aika erikoinen näky, kun kylää lähestyessämme yhä vireä tulivuori tuprutteli taivaalle kunnon sienipilveä. Satuimme lisäksi kylään vuoden kohokohtana, siellä parin päivän rodeo ja karjanajokisat. Kyllähän sitä piti käydä katsomassa, kun cowboyt kisasivat taidoistaan juhlatamineissaan parhailla hevosillaan.

Chaiteniin saavuttaessa tervetuliaissauhut olivat vaikuttavat

Oikein ravintelissa pitkästä aikaa, merluza con papas tulossa

Äijämeininkiä rodeossa

Karjanajon taidonnäyte

Chaitenista lähdettäessä alkaa melkein saman tien yksi maailman suurimmista yksityisistä luonnonpuistoista, Parque Pumalin. Puistoa pidetään jonkin sortin mallina muille luonnonpuistoille. Pumalin on vehmas ja vihreä, mutta sai myös osansa tulivuoren tuhkan sylkemisestä, sillä kyseinen tulivuori sijaitsee siellä. Yhä sauhuavan tulivuoren reunalle pääsee kiipeämään ja siitä onkin muodostunut puiston suosituimpia patikkareittejä. Ei muuta kuin pyörät pusikkoon ja patikkareitille. Näkymät oli melko hurjat, kuuma tuhka on tuhonnut metsää ympäriltä alaspäin valuessaan. Patikointireitti oli yllättävän jyrkkä ja raskas, reidet eivät kiitelleet seuraavien päivien ylämäkiosuuksilla.

Jaaha, tuonne ylös tarttis kivuta

Ylhäältä näkyi Lago Blanco, tulevan yön leiripaikkamme

Pumalinin luonnonpuistossa

Ennen kaupunkielämää meillä olikin neljän yön camping-putki, varsin erilaisia ja hauskoja kokemuksia kukin. Putken ensimmäisen yön vietimme Pumalinin luonnonpuistossa, tulivuorelta laskeuduttuamme emme pitkää siivua enää kyenneet sutkuttamaan. Leiripaikka sijaitsi Lago Blancon rannalla viidakon tunnelmissa. Siellä täällä järven rannalla oli muutamia campingpaikkoja, kukin tarkoin muiden katseilta suojassa ja tarkoitettu vain yhdelle teltalle. Hieno paikka! Järvessä pesimme pois tielläliikkujien pölykerroksen ja tulivuorelle kiipeämisestä aiheutuneet hikinorot. Kyllä kelpasi, sen kummempaa suihkua ei kaivannutkaan. Seuraavan yön taas vietimme teltassa jonkun talon takapihalla. Saavuimme 4 h laivamatkan jälkeen illalla Hornopireniin ja satamassa pieni tyttö kyseli, tarvitaanko campingia ja tarvittiinhan me. Paatissa oli lisäksemme kolmaskin pyöräilijä, itävaltalainen kaveri, ja niinpä me lähdimme kolmisin seuraamaan pikku tyttöä, joka sutkutti edellä omalla pyörällään. Päädyimme hänen kotinsa pihanurmelle. Kolmannen yön leiripaikka löytyi Hualaihuen kyliltä lähdettyämme. Mahtava merenrantapaikka privaattihiekkarannalla eikä ketään muita paikassa. Lämmin päivä ja tyyni ilta, ei muuta kuin uimaan ja kylpemään. Camping-putken viimeisenä iltana yövyimme vesiputouksen äärellä. Rantauduimme viimeiseltä tien korvaavalta laivaosuudelta Caleta la Arenaan ja farmari piti lähistöllä laidunmaiden lisäksi pientä campingpaikkaa maillaan, siellä kellistimme päämme tyynynkorvikkeeseen ylhäisessä yksinäisyydessä. Toki iltakylpy vesiputoksen altaassa ennen sitä.

Camping nro 1,  kylpyvesi siintää taustalla

Camping nro 2, yhdistetty Itävalta-Suomi joukkue takapihalla



Camping nro 3, mahtava paikka

Privaattibeach, kylpyvesi suoloineen odotteli meitä

Camping nro 4, kylpyvesi oli melkoisen vilpoista, kuten ilmeestä voi päätellä



Bloggari sai inspiraation kokin keitellessä

Pohjoiseen tultaessa kelit ovat lämmenneet ja sateet vähentyneet. Aurinko jaksaa helottaa riittävästi. Kenties sen seurauksena, parit viime päivät olemme saaneet pyöräillä paarmojen ympäröiminä. Peruspaarmojen lisäksi ympärillämme pörräsi valtavia mötiköitä. Äänekkäitä, isoja ja sinnikkäitä, joskin onneksi melko hitaita iskemään. Pyörän päällä huonolla soratiellä ylämäkeen ajettaessa niitä on melko haastavaa hätistellä. Tänään paarmoja oli selkeästi vähemmän, toivottavasti massat jäivät takamaille. 



Kohtalo lienee sama muiden nautaeläinten kanssa, mutta elämän laatuun on panostettu

Huomenna polkaisemme Puerto Varakseen ja siitä sitten järville. Sen jälkeen suunnitelmat ovat jokseenkin auki. Argentiinan puolella olisi kiva käydä, josko bussilla vaikka Andeille ja lasketella sieltä sitten alaspäin. Mutta toisaalta, sääennusteet näyttävät niillä hoodeilla yli +40 astetta ja uv-varoitus 12 (EU:n asteikko loppuu 11...). Mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa, ihmetellään hetken aikaa ja sulatellaan Carretera Australin kokemuksia.