keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Sadetta pitelemässä

Entre Lagosissa ollaan, Hospedajen verhotangoille ja liikeneville tasoille levitelty vaatteita kuivumaan. Nyt tulee vettä melkoisen reippaasti, "heavy rain" sääennustetermein. Muutaman päivän sadeputki katkaisi mahtavan kesäkelin, jonka pitäisi taas loppuviikosta ottaa niskalenkki sateesta. Tänään lähdimme Puerto Octaysta liikkeelle ja loppumatkasta olimme ilmeisesti niin säälittävän näköisiä tien päällä, että eräs señor pysäytti elämää nähneen lava-autonsa ja suorastaan vaati meitä kyytiin viimeiselle 10 km taipaleelle. Ei meitä kyllä tarvinnut suuremmin ylipuhua, pyörät lavalle ja uitetut koirat vettä valuvina autoon.

Puerto Varasissa vietimme tosiaan pari rantsupäivää, aurinko paistoi kuumasti ja järvivesi oli kylmää. Puerto Varas on suosittu lomanviettopaikka ja tammi-helmikuussa sesonki on kuumimmillaan. Oli jokseenkin erikoinen fiilis tupsahtaa yht'äkkiä sellaiseen paikkaan. Löysimme kivan hospedajen sieltä, pariskunta on pitänyt reilusti toistakymmentä vuotta majataloa ja koskaan ei ole suomalaisia ollut heidän vieraanaan. Olivat kovasti kiinnostuneita ja piti oikein itsekin skarptata visaisiin kysymyksiin vastaamalla, mitkä nyt ovat Suomen tärkeimmät teollisuudenalat tai mikä on Suomen ikävin naapurimaa, joita on aina kuulemma yksi (tää oli helppo).


Rannalla kärventymässä & uimassa, meloni helottaa taivaalla



Rantsun jälkeen tankkaamassa, pitsaa pöytään

Varasista polkaisimme Osornon tulivuorta kohden ja aikomuksenamme oli jäädä Ensenadaan, mutta hyvä asfaltti, hieno keli, levänneet jäsenet ja möykkäävät teinilaumat Ensenadan campingissä saivat meidät jatkamaan matkaa. Lopputuloksenä oli ensimmäinen pyöräilypäivä, jolloin jouduimme ajamaan otsalamput päässä. Pimeä tulee kympin aikaan illalla ja tässä vaiheessa olimme myös ajautuneet jälleen kerran sorateiden virtuooseiksi. Tien laskeuduttua järven rantaan päädyimme lopulta pilkkopimeässä rannalle wild campingiin muutaman chileläisen seurueen keskelle. Wild camping rannalla saattaa kuulostaa ihastuttavalta, mutta tosiasiassa sitä ei kannata harrastaa jos on vähääkään ihmisten ilmoilla ja rantaa käytetään yleisesti campingiin. Osa porukasta ei osaa viedä roskiaan mukanaan eikä kykyne hoitamaan ruumiintuotoksiaan asianmukaisesti. Nukuimme kuitenkin puolitajuttomina aamuun saakka ja polkaisimme rannalta lähimpään kaupunkiin, Puerto Octayin. Siellä majoituimme mahtavaan hotelliin, vanhan ja tunnelmallisen ison talon yläkertaan. Käytännössä nukuimme ja söimme koko sadekuurojen hallitseman päivän, ei huono päivä. Sillä oli muutamia muitakin vieraita lisäksemme, mm. paikallisessa sairaalassa työskentelevä lääkärirouva, sukunimeltään Aho ja jonka setä/eno on suomalainen Esko Aho sekä vanhempi merimies, joka kehui Suomesta tulevan hyviä paatteja, kuten Swania ja Nauticatia. Näin valtaisaa Suomitietoutta ei olekaan ollut sitten aikaisemmin koko matkalla yhteensä.


Pyöräreitti kulki järvenrantaa pitkin maagista Osornoa kohden

Maisemat vaihtuvat, vuori säilyy


Matti mulkoilee kanaa, joka joi hänen kaffinsa, nokki maassa jäähtymässä olleesta kahvikupista


Kunniakuja iltahämärässä pyöräilijöille

Parturoidut laamat nauttivat auringonlaskusta

Mahti majapaikka, taivaallista valoa seuraamalla päätyy kammariimme.

Pyöräilijän matkanteko ei ole aina pelkkää aurinkoa. Uitetut koirat empanada-kioskilla

Seuraamme säätilanteen kehittymistä, tuulen suuntia ja voimakkuuksia, sateita ja lämpötiloja. Jos tuulet ovat suotuisat, polkaisemme tästä hetkeksi Argentiinan puolelle. Muussa tapauksessa teemme tuulista itsellemme suotuisat ja polkaisemme toiseen suuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nimi olis kiva, kuva ei välttämätön