Chilen puolella Andeja kohden |
Nyt on pyöräilijöille tarjottu kultaa ja mirhamia pysäyttävien maisemien ja pilvettömien aurinkopäivien muodossa. Maisemien ihastelu saattaa mennä jo itsetoiston puolelle, mutta yhä jaksamme niitä taivastella. Andien ylitys pyörillä oli jo ajatuksena adrenaliinia nostattava, vaikka tulimmekin melko matalasta kohdasta (1321 m) yli. Lähdimme aamulla leiripaikasta n. 300 m korkeudesta kipuamaan ja nousu oli toki raskas ja pitkä, mutta hyvin meni eikä kyykkäämistä tullut. Matkaa siivittivät autoilijoiden kannustukset, tööttäykset (yleinen autoilijoiden tsemppaustyyli), peukunnostot ja taputukset. Ylitimme Chilen ja Argentiinan rajan Paso Cardenal Antonio Samoren rajanylityspaikassa reitin korkeimmalla kohdalla ja kieltämättä hetkessä oli jotain sykähdyttävää. Erilaisten sekavien mutta ei järin tiukkien rajamuodollisuuksien jälkeen tultiin kunnialla Argentiinaan.
Kovin nousu jo takana, kaivattu pieni tasanko pitkästä aikaa tuhkan ja kuolleen metsän keskellä, tulivuoren tekosia |
Rajalla & huipulla, tulivuoren sylkemää pientä kiveä joka puolella |
Vuoristopuro solisee |
Argentiinan kiemuroita |
Kovan päivän ilta, campingpaikan beachilla |
Ajoimme suositun maisemareitin, reilun 100 km La ruta de los siete lagos (seitsemän järven reitti), joka päättyy tänne ja jonka varrella on järviä komeiden vuorien keskellä. Reitti menee parin kansallispuiston halki ja yövyimme mahtavissa maisemissa campingalueilla järvien rannoilla. Useampi järvi tuli korkattua polskien ja enemmän tai vähemmän kylmää vettä joka järvessä. Telttailuun oman vivahteensa tuovat lämpötilan vaihtelut, yöllä saattaa olla jopa nollassa ja päivällä auringossa +30. Reitti on täynnä hienoja laskuja ja ylöspäin tikkaamista, kun kerran Andeilla ollaan. Pyöräilijöitä on paljon, monet argentiinalaisia lomalaisia. Osuipa reitille yksi via dolorosakin, niin ei hyviä olosuhteita ala pitää itsestäänselvyyksinä. Sunnuntaina ajoimme melkein koko päivän säälittävää 35 km siivua huonolla soratiellä, tietyömaalla, jatkuvassa autojen virran nostattamassa pölypilvessä, paarmojen keskellä ja + 30 helteessä. Ykkösinhokin paikasta kamppailivat paarmat ja pöly. Kunhan tuon pätkän saavat vielä kuntoon, niin sitten on asfalttia koko matka.
Välipulahdus järven rannalla |
Sininen on taivas, siniset on järvensä sen |
Sika kävi leirissä, uimaan teidän jälkeen hra Karju |
Up & downia |
Nyt tutkaillaan kartasta sopivaa reittiä takaisin Chilen puolelle, pitäisi siis tehdä sama rykäisy toistamiseen joskin eri kohdasta. Kello käy ja täytynee alkaa hieman suunnitella loppuaikaa, mitä haluamme Chilessä vielä nähdä ja missä käydä. Vahvoilla ovat tällä hetkellä pyörähdys viinialueella, merenpuolisen rantaelämän tsekkaus, Valparaiso ja Santiago. Vamos a ver, que pasa.
Illan viiletessä testasimme paikallista |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nimi olis kiva, kuva ei välttämätön