Tuulta purjeisiin Saaristomerellä

Hiulihei, kesän ensimmäinen purjehduskeikka Saaristomerellä ja tuulessa ei ainakaan pihistelty. Aurinkokin jaksoi räkittää koko viikonlopun vaikka lämmintä taisi olla keskimäärin kaikki kymmenen astetta. Fleecekalsareissa, goretexeissa ja pipo syvällä päässä eli normisetti alkukesällä vesillä.

Vasten auringon siltaa

Perjantai-iltana kryssimme vastatuuleen ja -aallokkoon Airistolla etelää kohden, aaltojen höykytys motivoi meidät kääntämään keulan kohti länttä ja rauhallisemmille vesille. Iltamyöhään parkkeerasimme paatin Airismaan vierasvenelaituriin, jossa ei ollut ketään. Kuin meitä varten, laiturille oli aseteltu pöytä ja pari tuolia. Siinä sitä kelpasi istuskella untuvatakeissa auringonlaskusta nauttien, siemailla lasi viiniä ja kuunnella lintujen huutelua. Aamulla pieni kierros jalkaisin maissa ja varmistus epäilyksillemme, että satamakirjan mukainen palvelusatama ja komea vanhanaikainen kauppa on ollut historiaa jo monta vuotta.

Illan rauhaa vierasvenelaiturin ainoana paattina 

 

Sinne se sitten painui

Lauantaina purjeet ylös ja sopivan vauhdikkaassa tuulessa lounaaseen, määränpäänä Houtsalan vierasvenesatama. Teki mieli päästä vähän omin voimin liikkeelle ja saarella pystyikin tekemään n. 7 km lenkin idyllisissä maalaismaisemissa. Käytiin välillä lekottelemassa auringossa tuulensuojassa erään venevajan seinustalla, kunnes vajan isäntä pelmahti paikalle. Isäntä oli oikein ystävällinen ja sanoi, että jääkää ihmeessä ottamaan vaan aurinkoa. Kehuimme hänelle venevajan seinustan olevan todennäköisesti saaren lämpimin paikka, johon hän totesi, että niin taitaa olla: Venevajan alla on kuulemma iso vesikäärmeiden pesä, mutta eivät ole ollenkaan haitaksi. Joo, me ollaankin tässä oltu jo tovi, heippa....

Ei ollut Houtsalan satamassakaan porukkaa ruuhkaksi asti, meidän lisäksemme yksi purjevene. Mutta  eipä ollut saunavuoroissakaan ruuhkaa, oli varaa valita. Kelluva sauna (joka muuten keinui aallokossa) tarjosi hyvät löylyt, oli lyhyt matka pulahtaa mereen. Sauna sai meiltä pisteet; puulämmitteinen, ikkunasta merinäköala, kiva vilvoitteluterassi ja pääsi uimaan. Uni maistui, vaikka melkoista keinuntaa, aaltojen loiskuntaa ja erinäistä nitinää oli aistittavissa.

Kelluvan saunan löylyissä

 

Yöllä tuuli oli kääntynyt idän puolelta etelään ja yhä vaan voimistunut, paattiin osui sivutuuli pahasti ja arvelimme, että satamasta lähtö tulisi olemaan haastavaa. Eikä mennyt arvelumme pieleen, reilun tunnin köysisirkuksen ja säätämisen jälkeen pääsimme lähtemään. Erinäisten pohdintojen jälkeen suunnitelmaksi valikoitui veneen siirtäminen laiturin päästä kylkikiinnityksessä olevan naapuriveneen kylkeen kiinni, siitä köydet irti ja lähtö suoraan eteenpäin. Tähän asentoon tarvitsisi paatti ensin vain saada. Etuköyden hallittu löysääminen, vinssin  avulla takaköyttä avuksi käyttäen vene poijun ääreen ja poijuhaka irti poijusta, naapuriveneestä lainatulla taikasauvalla sai pujotettua köyden poijulenkin läpi. Paatin perän hivutus köyden ja toisen vinssin avulla 180 asteen käännökseen. Köysi lipesi, mutta selvisimme pienellä säikähdyksellä. Etuköysi irti laiturista ja kiinni naapuriveneeseen, samoin takaköysi kiinni naapuriin. Jos kuulostaa aavistuksen sekavalta, niin sitä se myös oli. Onnistuimme joka tapauksessa ja saimme veneen kunnialla käännettyä. Kiitoksia vaan Amelie -veneen miehistölle!

Nyt oli ainakin tuulta riittävästi. Pienillä purjeilla (kakkosreivillä  ja vain vähän etupurjetta) sai kunnon kyydit. Leikimme hetken aikaa tuulimittarilla ja kellotimme ennätykseksi 19,7 m/s puuskan sivutuuleen. Airistolla pääsimme vaihteeksi myötätuuleen ja -aallokkoon, paatti surffasi aallon harjalla parhaimmillaan yli 9 solmua, joka lienee absoluuttinen maksimi.

Hiulihei, hyvät kyydit

Parin vuorokauden melkoisen myllytyksen jälkeen sunnuntai-iltana keinutti vielä niin, että oli melkein vaikeuksia pysyä pystyssä. Hieno kauden avaus; meille uusia vierasvenesatamia, kunnon purjehdusta ja saaristolaisidylliä. Tästä on hyvä jatkaa, kesälomaa odotellessa.

Lekottelua vesikäärmeiden pesän yllä