Patikointia Sveitsin Alpeilla

Kiitos uskonnollisten juhlapyhien, Helatorstai tarjosi pitkän viikonlopun mahdollisuuden. Haussa oli suorat lyhyet lennot järkevään hintaan optimaalisella aikataululla. Skyscannerin minne tahansa -haulla haaviimme jäi täysin jokeri, Zürich. Hetken tuumittuamme totesimme, no mikä jottei, siitähän pääsisi kätevästi jatkamaan Alpeille. Googlaamisen jälkeen alkoi kohde tarkentua Interlakenin alueeksi, joka on yksi suosituimmista kohteista. Sinne pääsee kätevästi junalla, paljon patikkareittejä, valtavan hienot maisemat ja pieniä pittoreskeja kyliä, joiden välissä hyvät paikallisjunayhteydet. Fiilispohjalta varasimme saman tien majapaikat, tarkoituksenamme edetä kylästä kylään. Pienenä jännitysmomenttina säilyi loppuun saakka lumitilanne paikan päällä. Vaelluskausi kun ei vielä toukokuussa ole varsinaisesti alkanut, hiihtokausi kuitenkin jo virallisesti päättynyt.

Mikään budget -matkakohde Sveitsi ei ole, mutta näin työssäkäyvinä keski-ikäisinä aika on enemmänkin kortilla, joten sallimme itsellemme luottokorttipatikoinnin. Visat vinkumaan ja reput selkään. Järin pröystäilevinä ei meidän majapaikkoja voine kuitenkaan pitää, yhdessäkään ei ollut omaa vessaa tai suihkua ja välillä päästiin kerrossänkyynkin taas vaihteeksi. Kivoja siistejä pieniä majataloja aamiaisella, joita nautimme koko rahan edestä kovan kulutuksen ansiosta (emme kuitenkaan esiintyneet saksalaisina ja pakattu päivän eväitä mukaan aamiaispöydästä....)

Torstai     Burglauenen - First    
1600 nousumetriä, 300 laskumetriä & 7 h patikointia

Aamu valkeni kirkkaana ja lämpimänä, läksimme matkaan asenteella, että tänään patikoidaan jalat hapoille, koska huomisesta ei tiedä (sääennuste lupasi rankkaa lumimyräkkää perjantaille). Paljon enempää ei olisi tosiaan jaksanutkaan, mutta fiilis säilyi erinomaisena ja jalat kestivät pienillä teippauksilla. Alun rykäisy oli 900 nousumetriä melko jyrkkään rinteeseen ja melkein 3 h puuskuttamisen jälkeen palkinto odotti alppiniityllä ylätasangolla. Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin ollut kesällä Alpeilla (eikä Tiina koskaan) ja osasimme odottaa komeita maisemia, mutta emme ymmärtäneet niiden olevan järisyttävän upeita, lähes lamaannuttavia.

Lehmät kellot  kaulassa niityllä taipaleemme alkumetreillä

Matkan jatkuessa yhä ylemmäksi, alkoi vesi solista ympärillämme lumien sulamisvesien virratessa puroina vuorilta alas. Siellä täällä oli myös lumisia lyhyitä osuuksia ylitettävänä. Suojasään vetinen lumi yhdistettynä kaltevaan vuorenrinteeseen, teki menosta paikoin kiikkerää ja välillä holahti jalka kinoksista läpi syvemmälle. Onneksi oli säärystimet, suurin osa lumesta jäi kenkien ulkopuolelle.

Sortsit ja säärystimet toimi ihan hyvin yhdessä

Reitti kulki hengästyttävän komeissa maisemissa ja kamera lauloi

Päivän päätteeksi ponnistelimme 2200 m korkeuteen Firstille, jossa  on näköalatasanne ja ravinteli, jonka virvokkeet kutsuivat luokseen. Jalat kiittivät, kun sieltä pääsi Gondoli -hissillä alas Grindewaldin kylään. Siellä hotkimme kattilallisen sulanutta juustoa ja korillisen leipää, palan painikkeeksi vehnäolutta. Päät tyynyyn ja taju kankaalle.

Fonduepata ja onnellinen vaeltaja

Perjantai     Grindelwald - Alpiglen, Wengenalp - Lauterbrunnen
600 nousumetriä, 1200 laskumetriä ja 5 h patikointia

Sääennuste näytti pitävän kutinsa, aamulla vettä satoi rankasti ja keli muuttui nousumetrien tahdissa räntäsateen kautta rehelliseksi lumimyräkäksi. Edellisen päivän +25 lämpöastetta muuttui päivän kuluessa + 30 cm kinoksiksi, jonka lisäksi ylhäällä oli vielä ns. vanhaa lunta. Ennusteen mukainen kova säiden vaihtelu asetti haasteita pakkaukselle, kaikki matkatavarat oli kuljetettava selässä koko reissun ajan.

Kyllä  se tästä vielä lumeksi muuttuu

Eikä tarvinnut mennä edes paljon ylemmäksi

Epäilimme, että tuskin tässä kelissä pääsemme suunnittelemastamme solasta yli, mutta reittiä seuraili juna (?!), johon voisimme tarvittaessa hypätä. Heiluttelimme Alpiglen tyhjällä asemalla junaa pysähtymään ja puksutimme yhden aseman välin Kleine Scheideggille. Siellä olisi ravintola, jossa Matti voisi hoidella parit duunipuhelut rauhassa. Tai niinhän me luulimme, mikä hurlumhei siellä pienessä paikassa keskellä ei mitään olikaan! Paikkaan puski junalla koko ajan aasialaisia turistiryhmiä, jotka kahlasivat lumessa sandaaleissa ja avokkaissa ilman sukkia. Kovaa rynnimistä paluujunaan ja sama uudestaan seuraavan porukan kanssa. Olisi voinut luulla olevansa jollain korealaisella metroasemalla, jos ei olisi ollut lähes puolimetristä hankea ympärillä.

Sieltä taas yksi pysäkin väli alaspäin Alpiglenin asemalle. Konduktööri vielä varmisti, haluammeko oikeasti jäädä siinä pois. Alaspäin pääsee aina, niin nytkin. Oli hauska kahlata lumessa, välillä Wengenin maailmancup -rinnettä ja toisinaan taas jouluisissa metsämaisemissa. Pientä pulssinnousua aiheutti laskeutuminen Lauterbrunnenin kylään, kun rinteen täydessä lehdessä olevien lehtipuiden oksat eivät kestäneet märän lumen painoa vaan paukkui edessä ja takaa, kun kyynärvarren paksuisia oksia putoili reitille. Tämä ei käynyt edes mielessä erilaisia vaaraskenaarioita pohtiessamme.

Tässä luisutellaan jo kovaa kyytiä alaspäin

Lauterbrunnin kylästä pääsimme hissillä ensin ylös ja junalla lopun matkaa Mürrenin kylään, jossa levittelimme kaikki kamat kuivumaan pitkin huonettamme, nautimme tuhdin setin juustolla kuorrutettuja röstiperunoita ja vaivuimme hetkeksi talviuneen.


Lauantai     Mürren - Im Scildt - Im Suppen - Mürren, Stechelberg - Lauterbrunnen
300 nousumetriä, 300 laskumetriä ja 4 h patikointia

Aamulla näimme vasta, minkälaiseen paikkaan olimme oikein tulleet. Aurinko paistoi ja valkoiset vuoret nojasivat sinistä taivasta vasten. Kylä on 1600 m korkeudessa, joten edellisenä päivänä satanutta lunta oli maassa vielä melkoisesti ja selvittelimme mahdollisuuksia vuokrata lumikenkiä, mutta sesonki oli ohi ja vuokraamot säpissä. Mutta onnistui se lumessa kahlaaminen normikengilläkin.  Pientä maisemakävelyä ylöspäin, välillä auringonottoa alusvaatteisillaan hankien keskellä tyhjän mökin seinustalla.

Mürrenin autoton kylä

Kuumasti porottava aurinko nostatti vesihöyryä hangilta

Mürrenista laskimme hissillä alas kapeaan laaksoon jylhien seinämien väliin Stechelbackiin ja kävelimme laaksoa pitkin Lauterbrunneniin. Oli melkein erikoista kävellä tasamaalla ja asfaltilla, Matti väitti saavansa siitä vammoja.... Ylhäältä putoili  basehyppääjiä liito-oravapuvuissaan ja leijaili porukkaa liitovarjoillaan, jokseenkin erikoinen näky sekin.

Näkymä vinttikamarimme ikkunasta Lauterbrunnenissa

Sunnuntai     Grutchalp - Mûrren
400 nousumetriä, 300 laskumetriä ja 2 h patikointia

Sunnuntaiaamuna kirkonkellojen pauhatessa nousimme hissilllä Grutchalpiin ja lähdimme Mountain view -nïmiselle reitille. Keli oli kirkas ja reitti nimensä veroinen. Saatiin vielä kengät kasteltua ja naamat punaisiksi ennen kentälle lähtöä. Mürrenista hyppäsimme junaan ja 5 eri kulkupelin kyyditsemänä saavuimme lentokentälle.

Mountain view -reitillä

Valkoisten vuorten kyljessä

Nälkä jäi, tätä täytyy saada lisää