Korean kierros

Tervehdys reissumme viimeiseltä etapilta eteläisestä Koreasta. Japanissa taitoimme taivalta pyörillämme 1216 kilometrin verran. Hiroshimasta lähdimme luotijunalla Shimonosekiin ja sieltä yölaivalla Etelä-Korean toiseksi suurimpaan kaupunkiin Busaniin. Heti rantauduttuamme meininki vaikutti selvästi erilaiselta kuin Japanin puolella, jotenkin aasialaisemmalta. Vaikka korkeita pilvenpiirtäjiä ja luksusostosparatiiseja oli Busanissakin, niin oli myös sekasortoisempaa korttelia ja rähjäisempää katunäkymää. Pyöräilijöitä ei juurikaan näkynyt ja syykin selvisi hetken pyöräiltyämme, liikenne (pitkästä aikaa taas oikeanpuoleinen) oli kaupungissa melko kaoottista ja täysin autoilijoiden ehdoilla. Korea on ilmeisesti sen verran hiljattain vaurastunut, että auto on täällä kai vielä jonkinlainen statussymboli ja pyöräilijä perinteisesti kodittomasta hampparista seuraava, paitsi jos viilettää kiiltävissä lycra-asuissa uudenkarhealla kalliilla sporttipyörällä ainoastaan ulkoilureiteillä.

Paatilla Busaniin

Haetaan tuntumaa Busanin sivukaduilta ennen 8-kaistaisille teille siirtymistä

Erityisen huvittavaa oli havaita, että täällä vihdoinkin olemme suorastaan muodikkaita urheilu- ja ulkoiluvaatteissamme myös suurkaupungin ytimessä, vaikkakin aavistuksen alaikäisiä tässä muotiskenessä. Monet varttuneemmat herrat ja rouvat olivat pukeutuneet kuin olisivat lähdössä vaativammallekin erävaellukselle. Oli eriväristä ja kirjavaa teknistä paitaa, muotoon leikattuja ja kahisevia teknisiä housuja, vaelluskenkää tai vähintään lenkkaria, tuulitakkia ja –liiviä, hanskoja, huivia ja valtavia aurinkosuojahattuja. Huomionarvoista oli, että nämä kaikki olivat päällä yhtä aikaa, paljasta ihoa näkyi naamasta pari neliösenttimetriä ja lämmintä yli +30. Kerrankin voitiin patsastella keskustassa pyöräilyvaatteissa täysin katu-uskottavana.

Busanin majapaikkamme liepeiltä, sporttinen kaupunkilainen oikealla

Busanissa olimme pari yötä eikä hötkyilty liikoja vaan otimme rennosti. Jos ei Etelä-Korean suurin (ja yksi koko Aasian suurimmista) kylpyläkeskus rentouta, niin sitten ei mikään. Siirtymä sinne oli tosin aavistuksen hektinen, paikka kun sijaitsee Guinnessin ennätyskirjan mukaan maailman suurimmassa tavaratalo-entertainment -keskittymässä. Kylpylän allasosasto erilämpöisine ja erilaisine mineraalialtaineen oli varsin samanlainen kuin osa Japanin onseneista, mutta varsinainen täky oli saunaosasto, jossa oli jos jonkinlaista kuumaa huonetta. Perinteisen suomalaisen saunan (jossa ei tietenkään saanut heittää löylyä ja televisio pauhasi seinällä) lisäksi oli mm. pyramidihuone, jossa virtasi maailman energia. Suolahuone oli varsin mukava. Loikoilimme myös tukalan lämpimässä okrankeltaisessa hämyisässä huoneessa, koska keltaisen valon säteet parantavat ja ylläpitävät mielenterveyttä. Jäähuoneessa sai istua välillä viilentymässäja toiveikkaana odotimmekin hyytävää huonetta, mutta saimme tyytyä +22 asteen ilmastoituun kaakelihuoneeseen. Meditaatiohuoneen lämmössä sai loikoilla luonnon ääniä kuunnellen muovisten bambupuiden katveessa. Varsinaiseen syvään horrokseen emme päässeet, koska jokainen korealainen kanssameditoijamme räpläsi älypuhelintaan ja surffasi netissä. Hiilisaunassa oli lämmintä kuin suomalaisessa saunassa, siellä makoilin lattialla kahdeksan korealaisen kanssa, joista yksi nukkui ja 7 keskittyi puhelimeensa. Saunan ovenpielessä oli todennäköisesti aiheellinen kyltti, että ei saunaan puhelimien kanssa, koska puhelin voi räjähtää kuumuudessa. En jäänyt kovin pitkäksi aikaa odottelemaan Samsungien räjähdyksiä.

Busanissa aloitimme myös tutustumisen autenttiseen korealaiseen keittiöön. Toki olemme korealaisissa ravintoloissa ennenkin käyneet, mutta emme varsinaisesti pääkallopaikalla. Painelimme motellin vastapäiseen ravintolaan, joka näytti olevan täynnä savua, käryä ja paikallisia. Paikassa oli useita pöytiä ja jokaisen pöydän takana mamma grillailemassa. Meille osoitettiin paikka pöydästä ja alettiin tuoda settiä pöytään. Ymmärsimme, että täällä ei vissiin tilata mitään vaan kaikki syö yhtä ja samaa ruokaa. Vihreät voimakkaan makuiset eri kasvien tai puiden lehdet oli sinänsä ihan hyviä, mutta ne grillin antimet sai kalpenemaan. Mamma nosteli sellaisia roippeita grilliin, että emme niitä tunnistaneet, jotain sisäelimiä tai suolenpätkiä todennäköisesti. Vaikka mamma leikkelikin saksilla pois pahimpia osia, niin niin oli sitkeää tavaraa, että ei mennyt alas kuin muutama pala nesteen kanssa kulattamalla. Matti söi urheasti. Välillä mamma kääri riisiä kimchin kaalinlehtiin, teki jonkinlaisia riisipalloja siis ja tunki niitä suoraan asiakkaiden suuhun.

Grillin antimia lisukkeineen

Olemme syöneet myös mm. kylmiä nuudeleita jääpalojen seasta saksilla leikaten, maukasta ja melkoisen tulista kalasoppaa, nuudeleita mustapapumössössä ja lihakeitossa. Korealaiset ovat melkoisia lihansyöjiä ja koska en ole järin suuri lihan ystävä, olen yrittänyt fraasikirjan avulla saada kasvisruokaa, toistaiseksi tuloksetta. Sen isompaa ongelmaa tästä ei kannata tehdä, pienet alkupala-annokset ovat yleensä onneksi aina hyviä. Täällä tosiaankaan juuri kukaan ei puhu englantia, hyvin harvoin on mitään kuvia ruoka-annoksista tai meillä minkäänlaista ymmärrystä, mitä on tarjolla. Kommunikointi on melkoisen haastavaa, yleensä tilaamme ruokaa osoittamalla kanssaruokailijoiden lautasta. Vaikeuskerroin suurenee, jos ei ole muita asiakkaita. Ruokailutilanteet ovat välillä huvittavia, korealainen selittää ja selittää ja me ei ymmärretä yhtään mitään. Samaa tilanne on yleensä usein myös motelleilla.

Täällä hikoilee paitsi pyöräillessä, niin myös syödessä. Chiliä ei ole säästelty

Kylmiä nuudeleita jääpedillä, piti saksia liiskaantuneet nuudelikasat pienemmiksi ensin

Tankkaustauolla tumtematon herrasmies lahjoitti vitamiinijuomat ja gingseng-karamellejä

Korean halppismajapaikkojen kunkku on motelli, yksi motelli löytyy yleensä vähän pienemmästäkin kaupungista ja se on tasan ainoa vaihtoehto yöpaikaksi. Usein motellit näyttävät suljetuilta ja melko synkiltä paikoilta, kolkkoja isoja taloja peitettyine ikkunoineen. Syy taitaa olla se, että motellit ovat lähinnä lemmenhetkiin tarkoitettuja, monet nuoret kun asuvat vanhempiensa luona avioliittoon asti. Kovin kiihkeää menoa emme ole motelleissa toistaiseksi havainneet, olemme todennäköisesti olleet ainoita asiakkaita monessa paikkaa. Motelleissa olemme myös jo tottuneet korean style –petivaatteisiin. Busanin majapaikan pitäjä puhui muutaman sanan englantia ja kun kävimme hänelle ilmoittamassa, että meiltä taitaa puuttua lakanat, niin hän ilmoitti, että ei suinkaan, vaan teillä on korean style lakanat. Totta tosiaan, kokemus on osoittanut, että näinhän se oli. Sängyissä on paksumpi tikkipeitto tai petauspatja, joka toimittaa lakanan virkaa. Tekokuituisissa polyesteripeitoissa ei käytetä mitään lakanaa. Mustista karvoista päätellen korean style –petivaatteita ei pestä ihan jokaisen vieraan jälkeen. Sinänsä ymmärrettävää, koska onhan petauspatja ja päällyspeitto julmetun paljon paksumpia normaaleihin petivaatteisiin verrattuna. Olemme ottaneetkin taas silkkilakana-pussimme käyttöön myös sisämajoituksessa, viimeksi niitä tarvittiin suojautumistarkoituksissa Chilen hostelleissa. Korealaiset ja chileläiset taitavat olla molemmat samanlaisia homsantuusia siivouksen kanssa, jos nyt vähän sieltä täältä huiskitaan välillä.

Nyrkkipyykin kuivattelun viimeistelyä aamulla lemmenmotellissa, romanttista?

Löysimme netistä sopivalta vaikuttavan pyöräreitin Busanista Souliin ja olemme seurailleet sitä. Reitti on toistaiseksi ainakin ollut erittäin onnistunut, hiljaisia teitä maaseudulla vihreissä kumpuilevissa maisemissa. Matka etenee hienoissa laaksoissa, tasaisin väliajoin noustaan kukkuloiden yli ja lasketaan taas seuraavaan laaksoon. Pilvinen lämmin sää on mitä parhain pyöräilykeli. Kohtaamamme korealaiset eivät vaikuta ollenkaan niin hillityiltä kuin japanilaiset, vaan osa on jopa rempseitä. Toisaalta taas osa maaseudun asukkaista näyttää jotenkin jäätyvän ja melkein panikoituvan, jos lähestymme heitä fraasikirja kainalossa. 

Busanista ulospyöräilyä korealaisten sunnuntaipyöräilijöiden kanssa

Rauhallinen liikenne vehmaissa maisemissa saa pyöräilijän suun messingille

Riisipeltojen liepeillä tuttu näky

Korealaiset ahkeroivat peltohommissa

Nyt olemme Mungyeongissa, ehkä. Emme läheskään aina illan tullen tiedä, että mikäs kylä tai kaupunki tämä mahtaa ollakaan, jossa majailemme. Kartalta ei löydy ja kylteistä ei ymmärrä, mutta onko sillä nyt juurikaan väliä. Määränpäämme on joka tapauksessa Soul, josta lennähdämme kotia kohti. Souliin meillä olisi muutaman päivän matka reittiämme pitkin, mutta nähtäväksi jää, hengaammeko Soulissa vajaan viikon vai koukkaammeko sinne pohjoisen kautta. Hieman meitä houkuttaisi käydä Pohjois-Korean rajan tuntumassa, sinnehän ei ole kuin 50 km Soulista. Maailman kuumottavimmalle rajalle ei pääse pyöräilemään, mutta etelänpuoleinen puskurivyöhyke on kuuleman mukaan hieno luonnoltaan ja olisihan se nyt aika mielenkiintoista. Katsellaan ja kuulostellaan, pannaan reissu pakettiin fiilispohjalta.