Sen pituinen se.

Reissumme viimeinen viikko on vierähtänyt Soulissa hengaillen. Onhan tämäkin kirkonkylä nyt mahdottoman kokoinen ja melkoisen hektinen. Saavuimme Aasian 4. suurimpaan metropoliin hienoa pyöräilybaanaa pitkin, joka seurailee kymmeniä kilometrejä Han-joen vartta. Lähestymispäiväksi osui viikko sitten sunnuntai ja reitillä oli satoja jollei tuhansia paikallisia pyöräilijöitä lisäksemme ja tunnelma oli korkealla. Toki saimme nautiskella autenttisesta kaupunkipyöräilystäkin reilun 10 km siivun verran ennen kuin kolkuttelimme majapaikkaamme ovea. Pohjois-Korean rajaseutujen kierroksen jätimme seuraavaan kertaan.



Tankkaustauolla Soulia kohden



Han-joen varrelta

I have seen the light? - Soulin buddhalaisessa temppelissä

Se alkaisi olla loppuklausuulin paikka. Uskomaton reissumme on päättymässä ja emme taida oikein vielä ymmärtää sitä. Puhumattakaan siitä, että olisimme jo pureskelleet kaiken kokemamme, näkemämme ja saavuttamamme. Kyllä tästä reissusta varmasti jonkinlainen jälki meihin jää. Päällimmäisenä taitaa nyt olla ajatus, että onneksi teimme tämän ja lähdimme reissuun. Emme jääneet odottelemaan eläkepäiviä, lottovoittoa tai parempia aikoja vaan sanoista tekoihin. Kliseisesti voisi todeta, että huomisesta kun ei koskaan tiedä. Tajuamme olevamme myös varsin etuoikeutettuja, aika monessa maassa vuoden irtiotto ja pyöräreissu pitkin maailmaa on täysin absurdi ajatus. Kiitollisuuden tunne siitä, että kaikki meni niin hyvin vaikka Matin Tongan tuliainen aiheuttikin jälkitautina ikävää kipuilua. Onnekkaita olemme myös toistemme suhteen, 24/7 yhdessä ja pitkälti kaksin kuulostaa kuulijasta riippuen joko ahdistavalta tai mahtavalta, me liputamme jälkimmäisen puolesta. Reissuun mahtuu valtava määrä voimakkaita kokemuksia & elämyksiä, komeita maisemia & reittejä ja itsensä ylittämistä & rajojen kokeilua. Toki näin pitkällä reissulla mukaan mahtuu välillä myös ankaria olosuhteita, fyysistä uupumusta ja ei niin juhlallisia pyöräilytaipaleita rekkojen kanssa dulleilla maantiesiivuilla, positiivisia kokemuksia on kuitenkin julmetusti enemmän. Tylsää meillä ei ainakaan ole ollut ja kertaakaan ei ole tullut tunnetta, että ei ole mitään tekemistä. Moni asia tuntuu kotisohvalta käsin vaikeammalta kuin se todellisuudessa paikan päällä onkaan, kunhan vaan ryhtyy tekemään.

Jokainen koluamamme maa on ollut vierailun arvoinen. On vaikeaa ellei mahdotonta rankata niitä minkäänlaiseen järjestykseen, joka maassa on omat hienot paikkansa ja vastaavasti nuivempia pyöräilyosuuksia. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti normaalisti ystävällisiä kaikkialla. Missä päin kutakin maata olemme kulkeneet, vaikuttaa luonnollisesti myös mielikuvaamme maasta. Mitään maata emme ehtineet koluta "loppuun", paljon jäi vielä näkemättä. Joka maassa yllätyimme, kuinka paljon suurempi maa itse asiassa onkaan pyörän satulasta käsin kuin Google Mapsista katsottuna. Chilessä olosuhteet olivat ankarimmat, paitsi että välillä oli kovia  nousuja niin oli myös  huonoja sorateitä,  pöllyävää tienpintaa ja ahdistelevia valtavan kokoisia paarmoja laumoittain. Uusi-Seelanti teki pyöräilijän elämän helpoksi, riitti kunhan keskittyi polkemiseen, kaikki muu hoitui kuin itsestään. Japanin Alppien polkaisu taisi olla fyysisesti kovin koitos, mutta muuten vuoristossa olosuhteet olivat erinomaiset; hyvät tiet ja hiljainen liikenne. Tosin muualla Japanissa sitten liikennettä olikin riittämiin tien päällä. Etelä-Koreassa pyöräilimme melko vähän aikaa, kilometrejä kertyi 555. Ilmassa oli jonkinlaista rentoa jäähdyttelyä, nättiä pyöräilyä hiljaisilla maaseutu- tai pyöräreiteillä. Sekä Japanissa että Etelä-Koreassa totaalisena ummikkona olo antoi reissuun oman mausteensa, pyöräilyn lisäksi perustarpeiden tyydyttäminen nukkumisesta syömiseen vaati hieman ponnisteluja. Dramaattisimmat maisemat reittimme varrelta taitavat osua Chileen ja Uuteen-Seelantiin sekä Japanin Alpeille.

Soul

Jos joku nyt miettii pidemmän pyöräreissun tekemistä, niin muutaman vinkin voisimme antaa evästykseksi. Kaikkein tärkeintä on vaan päättää lähteä. Suomalaisia matkapyöräilijöitä on todella vähän maailmalla, tapasimme vähintään kymmeniä matkapyörälijöitä ja oikeastaan juuri kukaan ei ollut koskaan tavannut ketään suomalaista pyöräilijää. Ei muuta kuin perinteitä luomaan.

1. Tartu härän sijaan pyörää sarvista ja lähde. Ei tarvitse olla ennestään mikään himopyöräilijä, matkalla on aikaa kasvaa ja kehittyä.  Kukin asettakoot omat tavoitteensa ja mitoittakoot matkat itselleen sopiviksi. Me lähdimme reissuun melko erilaisilla pyöräilytaustoilla, Matti on pyöräillyt vuosikaudet kesät talvet töihin, Tiina lähinnä just for fun kesäisin. Tasoero näkyi alkuun ërityisesti ylämäissä ja sen ansiosta Matti sai vähän enemmän kiloja pyöränsä päälle kannettavaksi. Tiina otti kuitenkin matkan edetessä Mattia kiinni, lähtötaso kun oli matalampi, kehityskin oli nopeaa.
2. Minimoi mukana kannettavat kilot kuitenkaan liikaa mukavuudesta tinkimättä. Ylämäissä jokaisen kilon tuntee. Meillä oli molemmilla ohjaustangossa pieni etulaukku, takana Ortliebin pyörälaukut, joiden välissä reput tarakoilla. Koko setin (kaikki laukut) paino ilman ruokia ja vettä oli Matilla n. 20 kg ja Tiinalla n. 17 kg. Kilon ehkä olisi saanut nipistettyä vielä jättämällä pari paitaa kotiin.
3. Panosta hyvään karttasovellukseen. Parhaimmat reitit, komeimmat maisemat ja nautinnollisinta pyöräilyä on hiljaisilla ja pienillä teillä. Silloin kun ne löytää, avautuu kokonaan toinen maailma ja kyseessä on tällöin ihan toinen laji.
4. Älä tee liian tarkkoja suunnitelmia, jätä tilaa uuden löytämiselle ja ennakoimattomille yllätyksille.

Matin menopeli kuormattuna

Taittopyörät toimivat mainiosti, kestivät rankoissa olosuhteissa ja suorituskyvyssä ei moitteen sijaan. Pyörissä oli kahden tuuman levyiset renkaat ja huonoimmilla teillä nekin tuntuivat melkein liian kapeilta. Eli jos meinaa takamaita koluta, niin hyvin rullaavat leveämmät renkaat voisi olla hyvä ajatus. Pelkillä takalaukuilla pärjää hyvin, mutta jos aikoo olla pidempään keskellä ei mitään ja joutuu raahaamaan vettä ja ruokaa useiden päivien tarpeeseen, niin etutavarateline laukkuineen on silloin varmasti järkevä valinta tasaamaan kuormaa.

Aloitimme matkan teon 11.12. viime vuoden puolella lennähtämällä Chileen ja laskeudumme reissulta kotiin Soulin kautta 16.6.2014. Ennen tätä puolen vuoden taivalta poljimme Euroopan halki ja tuo 3 kk pyöräreissu oli erinomainen harjoitusleiri pidemmälle reissulle, vaikka emme sitä vielä tuolloin tienneetkään. Päätös lähteä maailmanympärysmatkalle pyörien kera kypsyi vasta Euroopan tourneemme hyvien kokemusten jälkeen. Sapattivuotemme pyöräillen tiivistyy lukuun yhdeksän. Yhdeksässä kuukaudessa yhdeksän maata ja reilut 9000 kilometriä. Toki olemme muutakin ehtineet tehdä kuin pelkästään pyöräillä, pisimmillään pyöräilystä oli melkein kuukauden tauko Aucklandissa ja Tongalla ollessamme. Sardiniassa vietimme rantalomaa ja Chilessä kaupunkilomaa pari viikkoa, Japanin suurissa kaupungeissa riitti ihmeteltävää päiväkausiksi ja viimeisenä viikkonamme Soulissa olemme polkeneet 10 km. Ohessa vielä tilastotieteen ystäville lukuja ja kylmää faktaa pyöräilykilometreistämme, joita kertyi yhteensä 9201 kilometriä.

1. Saksa                1183 km / 20 pvä
2. Ranska               1166 km / 23 pvä
3. Italia                1190 km / 42 pvä
4. Chile                2133 km / 70 pvä
5. Argentiina           336 km / 8 pvä
6. Uusi-Seelanti        1428 km / 46 pvä
7. Tonga                0 km / 13 pvä
8. Japani               1216 km / 31 pvä
9. Etelä-Korea          555 km / 18 pvä

Kulkijat määränpäässä

Tämä taitaa olla viimeinen blogipostauksemme ainakaan vähään aikaan. Blogin tulevaisuus on auki, loppuuko se kokonaan vai jatkuuko jonkinlaisena virikkeellisten vapaa-ajanviettotapojen temmellyskenttänä, mutta ainakaan täysin samanlaisena se ei tule jatkumaan. Hengähdetään ja annetaan ajan kulua. Sapattivuotemme on ollut ainutlaatuinen ja Limintaalitilasta jää meille kiva sapattipäiväkirja. Blogia on ollut hauska päivittää, aihe kun on ollut perin motivoiva. Jos motivaatio olisi lopahtanut, homma olisi saattanut tuntua työläältä. Aikaa se kuitenkin aina hieman vei, vaikkakin melkoisen nopeasti tekstit ovat syntyneet lennossa sen kummemmin niitä hiomatta. Välillä olisi ollut kiva vähän viilata enemmänkin tekstejä, mutta sallittakoon matkalla muun toiminnan ohessa kirjoitetuille teksteille pieni rosoisuus ja epätasaisuus. Pientä päänvaivaa aiheuttivat paikoitellen myös pätkivät nettiyhteydet. Kiitokset kuitenkin kaikille kanssamatkustajillemme kannustuksesta ja myötäelämisestä, niin satunnaisille blogin seuraajille kuin matkamme alusta saakka virtuaalisella tarakalla istuneillekin.  Ylihuomenna lähdemme tyytyväisenä onnistuneeseen matkaamme ja samalla kuitenkin haikein mielin lentokentälle.

 

Life is like a ten speed bicycle. Most of us have gears we never use.

Charles M. Schulz

You never know