Kesäsesonkina Saaristomerellä

Pikkasen viiveellä päivitetään lokikirjan muistoja kesäloman purjehdusreissulta Saaristomerellä. Olimme juuri kotiutuneet Galiciasta ja nopea kääntyminen kotona, pyykkikone lauloi ja maltoimme nukkua yhdet yöunet. Seuraavana aamuna jälleen pakkausta ja läksimme länttä kohden.

LA 23.7.2016 Södra Benskär

Ajoimme veneenvaihtoon Kasnäsiin, jossa oli kovaa markkinameininkiä. Ilman sen kummempia suunnitelmia irrotimme köydet ja suuntasimme länteen, vuoroin ajellen moottorilla ja välillä toiveikkaasti purjeilla tuulen viritessä. Muutaman tunnin kuluttua parkkeerasimme Södra Benskärin luonnonsatamaan. Parhaat paikat oli viety ja rohkeasti riskillä suuntasimme kalliota kohden, joka näytti potentiaaliselta ja aavistuksen haastavalta kiinnityspaikalta. Vauhti loppui vähän kesken ja Tiina hyppäsi hienon loikan, kuitenkin lipsahtaen kainaloita myöden mereen, vei kuitenkin köydet maihin ja venho saatiin kiinni. Pientä säätöä ja hiomista, mutta hyvä tuli. Illalla merikotka istahti lokkien takaa-ajamana läheiseen puuhun muutaman kymmenen metrin päähän. Vaikuttava näky.

Tuulee sopivasti

SU 24.7.2016 Yxskär

Koko viikon sääennuste näytti heikkoa lounaistuulta ja hellettä. Pystyimme kuitenkin purjehtimaan hetken Vänön suuntaan. Sinilevä alkoi nousta pintaan. Vänössä kävelimme kappelin kautta hiekkarannalle uimaan. Tuuli kävi sopivasta suunnasta ja työnsi levät ulapalle, oli yllättävän hyvä uida. Ainakin siihen saakka kunnes rantakäärme ui pää pystyssä Tiinaa vastaan. Satamassa oli kyläjuhlan tuntua, osallistuimme juhlahumuun juomalla huurteiset.

Vänön hiekkaranta

Vänö

Viiden aikaan Matti alkoi saada kesälomameiningeistä tarpeekseen ja luonnonsataman kutsuun oli vastattava. Ajelimme Yxskäriin ja olimme jälleen myöhässä parhaiden paikkojen suhteen. Koitimme ei niin hyvää rantautumispaikkaa ja kölikosketuksen jälkeen ankkuroimme lahteen. Kallion takaa lähti purkkari pois, joten nostimme ankkurin ja parkkeerasimme vapautuneeseen paikkaan. Hämmästys oli suuri, kun tajusimme, että siellähän oli muutaman venepaikan tukeva laituri, jota ei näy lainkaan tulosuuntaan kallion toiselle puolelle. Laiturissa oli kiinni pari moottorivenettä ja toisen paatin trubaduurirouva näppäili kitaraa ja lauleli kaihoisia lauluja suomeksi & ruotsiksi. Jättekiva.
Yxskärin poukamiin oli kertynyt yllättävän paljon levää, ei tehnyt mieli uimaan. Hyvät unet, ei nitinää, keikutusta tai laulua.

MA 25.7.2016 Nötö E

Aurinko paistoi, nautimme aamiaisen ulkosalongissa ja lampaat suorittivat ohimarssin kovaäänisesti määkien. Kuulostivat surkeilta, vaikka näyttivät hyvinvoivilta. Jokunen lammas joi sinileväistä merivettä. Outoa. Lähdimme puksuttamaan aina vain länttä kohden ja välillä kokeilimme purjeiden nostoa, mutta tuuli ei jaksanut meitä avittaa.

Pysähdyimme Lökholmin yhteysaluslaituriin, tarkoituksena pieni jaloittelu ja mahdollinen savustettu kala (satamakirja väitti, että savustettua kalaa tarjolla usein). Kalan suhteen ei onnea, joten keitimme perunat ja avasimme purkin tonnikalaa, kala kun kala. Laiturissa oli toinenkin purjevene, huomiota herättävän komea. Paikalle pärähti mönkkärillä kylänmies, joka tiesi kertoa, että vene oli intohimoisen purjehtijan Pekka Herliinin vanha vene. Ilmankos näytti maallikonkin silmään poikkeusyksilöltä.

Kuva-arvoitus, kumpi veneistä on Herlinin exä?

Lounastauolla tuuli nousi ja pääsimme jatkamaan matkaa purjeilla, hyvä tasainen tuuli ja aurinko räkitti. Purjehdimme Fårön ohi kohti Nötön itäpoukamaa. Lahti oli n. 2 m syvä ja laituri 1,5 m (joka täsmälleen sama kuin veneen syväys), pääsimme kuitenkin kiinni Airiston veneilijöiden ylläpitämään laituriin. Parempi laituri olisi ehkä ulapan puoleinen, selvisi myöhemmin että siinä vettä 3 m. Rannan sauna oli varattuna koko illan, mutta rimpautimme kyläkaupalle toiselle puolelle saarta ja heidän saunaan pääsi. Jee! Ennen saunaa teimme pitkän lenkin "soivalle kivelle" , jonka sointia emme tosin tajunneet testata. Sauna teki hyvää, vaikka uimaan sieltä ei päässytkään. Ai niin, vanhalla kyläkoululla kiva kahvila ja hyvät leivokset.

Harras veneilijä

Kyläkoulun leivokset ja kaffeet

TI 26.7.2016 Österskär

Vuoden kuumin päivä vähän joka puolella, sanoivat uutiset. Lähdimme aamulla puksuttamaan moottorilla tyynessä kelissä etelää kohden. Päätimme poiketa aamukaffeella osa 2 uudenkarheassa Bodön vierasvenesatamassa, joka oli juuri avattu vanhaan merivartioasemaan. Vastaan tuli veneitä solkenaan sieltä pois ja aamupäivällä sinne vielä mahtuikin. Kivannäköinen paikka, terassi tarjoili pullakahvia ja jotain ruokaakin olisi saanut. Kelluva puusauna, josta pääsee uimaan, näytti oikein hyvältä.

Sieltä starttasimme Österskäriä kohden, välillä tuuli ja sitten taas ei, meno oli sen mukaista. Österskärissäkin oli porukkaa, mutta mahduimme sekaan mukavasti. Levää oli jonkin verran, mutta ei lautoiksi asti ja vuoden kuumimman päivän kunniaksi uhmasimme sinilevää ja kävimme veneen perästä uimassa. Pientä paljasjalkakävelyä & venyttelyä auringon lämmittämillä kallioilla. Saimme ostettua tuoretta siikaa iltaruuaksi ja varattua saunan vielä iltamyöhään. Kuten ennenkin on todettu, Österskär on yksi lempipaikoistamme ja ei vähiten saunan takia. Levähiputkin olivat haihtuneet, kun pulahdimme uimaan suoraan saunasta (sauna meren päällä vanhassa kalamajassa).

Österskärin sauna kesäiltana

KE 27.7.2016 Storlandet (Boskär)

Yön aikana tuuli voimistui ja oli passeli purjehduskeli koko päivän (5 m/s). Ajatuksena oli pikkuhiljaa hivuttautua itää kohden. Päivällä kelluimme muutaman tunnin ankkurissa Killingskärin poukamissa, lounastauko ja lekottelua. Kuumaa & aurinkoista.

Illalla rantauduimme Storlandetiin, vaikka hieman emmimme, koska satamakirjan mukaan laituri on liian matalalla. Mutta paikassa oli uusi laituri, joka vanhaa syvemmällä. Paikka on metsähallituksen ylläpitämä ja emme olleet siellä aikaisemmin käyneet. Laiturissa oli pari venettä lisäksemme, toinen tiesi kertoa että punkkeja on pirun paljon ja toinen, että saarella vaeltelee vapaana peloton lehmälauma. Käveltyämme veneeltä parikymmentä metriä ilmoitustaululle, Matti löysi jaloistaan about 15 punkkia ja Tiina (joka käveli perässä) "vain" 5. Punkit olivat superpieniä nymfejä, joita oli tosi vaikea nähdä. Saimme kuitenkin kaikki nypittyä ilman että ottivat kiinni. Luontopolun jätimme väliin. Lehmät mylvivät saaressa ja tulivat loppuillasta melkein laiturille. Muuten rauhallinen ja hieno ilta, testasimme vuoden elintarviketta JärkiSärkeä perunoiden kanssa, voidaan syödä toistekin.

Hieno rauhallinen ilta, jälleen kerran

TO 28.7.2016 Airisto Marina

Aamu oli kaunis, kunnes saderintama nousi etelästä. Vienossa tuulessa kohti Brännskäria, jossa oli laituri mukavasti tyhjentynyt. Uusi kahvila Nauvosta siirretyssä hirsitalossa oli toiminnassa, juhlistimme tätä pullakahveilla. Laituri täyttyi nopeasti, sesonki on tosiaan kuumimmillaan. Me jatkoimme koilliseen, tuuli kuoli ja moottori hyrisi. Saunan lämpö alkoi houkutella mielissämme ja varasimme saunan Pensar Sydistä lennosta. Perillä selvisi, että pitäisi maksaa myös laiturimaksu vaikka tulisi vain saunaan ja vaikka tarjouduimme ankkuroimaan lahteen, ei vaikutusta. Pitäkää saunanne (50 €), vaikka se kiva onkin, tullaan kun season is over.

Brännskärin kaffila

Plan B oli puksuttaa Airiston Stormelön vierasvenesatamaan, jota olimme jostain syystä ennakkoluuloisina vieroksuneet. Olimme menneet siitä miljoona kertaa ohi, mutta emme koskaan yöpyneet. Satama oli yllättävän rauhallinen, puolet vierasvenepaikoista tyhjiä. Paikassa oli uusi hyvä sauna ja vaikka uimaan ei päässytkään, niin terassilla sai vilvoitella ja saunasta oli ikkuna merelle. Kävimme syömässä rannan ravintelissa ja hoksasimme, että tämähän oli ensimmäinen ruokailumme tällä keikalla veneen ulkopuolella. Pullakaffeja ei lasketa.

PE 29.7.2016 Kotisatama

Aamulla aikaisin köydet irti ja moottorilla tyynessä kelissä kotisatamaa kohden, lämmin oli jo ennen yhdeksää. Kerrankin oli Airistolla tasaista kyytiä eikä ainaista höykytystä. Pohdiskelimme, josko sitä jatkossa ajoittaisi kesälomapurjehduksen joko kesä- tai elokuulle, kun ei ole minkäänlaista ryysistä. Heinäkuussa pitäisi olla hyvissä ajoin ainakin suosituimpien satamien laiturissa ja kellon kanssa veneilyssä on vähemmän hohtoa. Samoin ei ehkä samalla lailla sinilevää enää tai vielä. Toki olihan nyt taas kesäkelit kohdillaan, lämmintä & aurinkoista koko loma muutaman tunnin sadekuuroa lukuun ottamatta. Ja onhan Suomen saaristo nyt ainutlaatuisen hieno milloin vain ja kelissä kuin kelissä, sitä ei käy kiistäminen.   

Veneily on hieno laji

Galician kunnailla

Kesälomakierroksemme jatkui Irlannista suoraan Espanjaan elpymään ja löysäilemään. Olimme edellisenä kesänä Itävallan Alpit - Kreetan rannikko -akselilla havainneet, että itse asiassa tällainen yhdistelmälomahan on mitä mainioin. Ensin jonkin sortin mielekästä aktiviteettiä, jolla saadaan kovimmat menohalut taltutettua ja päälle palautumista kesäkeleissä, jolloin fokus on lähinnä löhöilyssä ja syömisessä. On-Off voisi joku sanoa.

Halvat huvit ilta-auringossa

Dublinista lennähdimme AerLinguksen armosta Santiago de Compostelaan. Tuo Espanjan luoteiskulma Portugalin katolla oli meille tuntematonta seutua ja lukemamme perusteella se vaikutti perin erilaiselta kuin aurinkorannikko tai keskimaa. Totta tosiaan, sitähän se olikin. Vihreää, vehmasta ja kumpuilevaa maastoa, rannikkoa rytmittivät voimakkaat jokilaaksot ja niitä puolestaan kova vuoroveden vaihtelu. Paikoin tuli ihan tropiikki mieleen, paitsi jos meni mereen uimaan. Vesi ei varsinaisesti ollut linnunmaitoa, Atlantti virkistää myös kesähelteillä.

Kylillä

Aallot ne kuuluvat Atlantille

Mutta ne playat! Rannikko on rikkonainen ja täynnä toinen toistaan hienompia hiekkarantoja ja poukamia, emme ehkä missään muualla ole nähneet tällaista biitsitiheyttä. Rantoja oli lukematon määrä ja niinpä varsin rauhassa sai joillain rannoilla lötkötellä. Emme muutenkaan nähneet rannikolla juurikaan muita ulkomaalaisia turisteja kuin Santiago de Compostelan vaellusreitin kulkijoita niissä kylissä, joihin reitin eri haarat päättyivät. Rannikko on ilmeisesti erityisesti madridilaisten lomakohde, mitä en sinänsä ihmettele. Madridin kuumasta kattilasta lähtee mielellään helteitä pakoon hyisen Atlantin äärelle.


Jos rannoista oli vaikea valita komeinta, niin "The room with the view" oli helppo:
Hotel Mar de Fisterra

Hienoa hiekkaa

Meidän jäljet veteen ja takaisin, eipä juuri muita

Lihasvoimat vaihtuivat hevosvoimiin (ei kauhean moneen, jos alla on Fiat 500), kiertelimme autolla rannikkoa ja etenimme leppoisaan tahtiin. Tajusimme joku päivä, että mehän ollaan 10 v. juhlamatkalla, ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatkamme kun oli Espanjan & Portugalin roadtrip.

Jylhää pohjoisrannikkoa

Yövyimme joka yö eri paikassa ja varasimme aina edellisenä iltana tai samana aamuna tulevan yöpaikan. Yllättävän hyvin löytyi kivaa majaa sopuhinnalla heinäkuussakin.  Päämme kellistimme tyynyyn pienissä rannikkokylissä: Villa de Puerto del Son - Fisterra - Muxia - Porto de Espasante (viimeisen yön vietimme bussissa välillä Santiago de Compostela - Madridin lentokenttä).

Fisterra, jonne maailma loppui ennen Kolumbusta

 

Muxia

 

Jatkoimme merenelävien ahmimista täälläkin Atlantin reunalla. Isompaa ja pienempää mustekalaa, simpukkaa, kotiloa jne. Olutkulttuuri oli jokseenkin köyhää Irlantiin verrattuna, mutta viiniä täällä osataan tehdä. Paitsi täytyy mainita, että sattumalta löysimme yhden maalaiskylän kahvilasta isännän itsensä meriveteen panemaa olutta, mielenkiintoisen makuista.

Sitä saa mitä tilaa: bocadillo con pulpo

España, maxima calidad lauloi J. Karjalainenkin emmekä väitä vastaan. Luoteiskulma oli kiva nähdä ja muutaman päivän jos olisi reissu vielä jatkunut, niin Irlannissa ylikuumentuneet kroppammekin olisivat jo olleet valmiita toimintaan. Siellä saisi hienoja patikkaretkiä aikaiseksi, ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Reissu oli onnistunut, kuten aina tähän saakka. Onnetar on ollut puolellamme



Pyöräreissu Irlannissa

Irlanti oli meille vielä koskematon läntti kartalla, mutta ehdottomasti "täytyy käydä ennen kuin kuolo korjaa" -listalla. Sen suhteen meillä on ollut vähän samanlainen asenneongelma kuin Islannin kanssa: Molemmat maat kiehtovat erityisesti ulkoilma-aktiviteettien & maisemien osalta, mutta säät arveluttavat. Kesälomalla kun suuntaisi mieluummin vähän lämpimämpään paikkaan aktivoitumaan, varsinkin kun koko loma on tarkoitus olla öitä lukuun ottamatta ulkoilmassa.

Irlanti kiinnosti lopulta enemmän kuin vesisateet pelottivat ja eritoten pyörän satulasta tarkasteluna (kyllä me Islantiinkin vielä mennään). Päätimme ottaa varman päälle ja lentää Irlannista suoraan Espanjaan jatkamaan lomaamme ja elpymään aurinkoon. Tosin kohteemme oli Espanjan luoteisnurkka Atlantin rannalla, joka on tilastojen valossa niin ikään Euroopan sateisempia kohteita. Mutta ei kai Espanjassa ny kesällä voi sataa.

Irkkujen fillaritourneen suunnittelimme länsirannikolle dramaattisten rannikkomaisemien ja vihreiden maalaisteiden äärelle. Matti reititti meidät mahdollisuuksien mukaan pienille teille ja tarkoituksen oli pyöräillä kahdeksikko. Vallitseva tuulen suunta Irlannissa on lounainen ja kahdeksikon jos meinaa pyöräillä, niin on syytä varautua myös vastatuuliin. Samoin niihin vesisateisiin, koska Atlantilta saapuvat matalapaineet pudottavat lastinsa juuri länsirannikolle. Mutta mitäpä sitä ei tekisi komeiden maisemien tähden.

Reittisuunnitelma, josta ei paljoa tarvinnut poiketa

Tällä kertaa vuokrasimme menopeliksi tandemin. Olimme kerran kokeilleet vempelettä Maarianhaminassa päiväseltään havaitaksemme, että sitä ei olekaan niin simppeli liikuttaa kun luulisi. Molemmat polkimet kun ovat samassa rattaassa niin tasatahtiin on poljettava ja takimmaisen ymmärrettävä milloin vaihdetaan vaihteita tai jarrutetaan. Putkella ei voi polkea samaan tapaan kuin yksikössä, jos haluaa välillä peräänsä lepuuttaa. Kiinnosti kuitenkin kokeilla, saisimmeko tandemista niskalenkin viikon aikana ja pystyisimmekö piiskaamaan sen kovempaan vauhtiin kahden polkijan voimin ja yhden tuulenvastuksen ansiosta. Tandem ei kuitenkaan ole ilmeisesti meille tarkoitettu; ensimmäinen varaus peruuntui pyöräliikkeen omistajan menehdyttyä yllättäen ja seuraava yritys kattoi 29 poljettua kilometriä.


Pe 8.7. Oughterard - Casla - Maamcross 57 km

Lensimme torstaina Dubliniin ja kentältä suoraan bussilla pari tuntia länsirannikolle Galwayhin. Sieltä aamulla lyhyt bussimatka pohjoiseen Oughterardiin, kirkon parkkipaikalle oli sovittu treffit pyörävuokraamon kaverin kanssa. Tandem tarvikkeineen tuotiin paikalle ja viriteltiin iskukuntoon. Tehtiin heti päivän reittisuunnitelmaan pieni muutos, ei lähdetty päätien reunaa vaan vuokraamon suosittelemaa maisemareittiä pikkuteitä pitkin. Siellä olikin hyvä totutella tandemiin. Vuokraamon kaveri sanoi myöhemmin, että ei viitsinyt mainita, että heti reitin alussa on melkoinen kilometrien pituinen nousu, koska kuulemma jos tietää nousun olevan pitkä se tuntuu pahemmalta. Reitti oli kuitenkin hieno, nousun päätteeksi tie kiemurteli soisella hiljaisella tasangolla.




Tandemilla tasangolla

 
Kova nousu oli hyvä testi tandemille. Kun tuli painetta polkimiin, niin vaihteet eivät pysyneet päällä. Syykin selvisi, eturattaat oli kierot. Koitettiin päästä sinuiksi kierojen rattaiden kanssa, mutta totesimme melko pian, että emme pysty viikkoa ja viittäsataa kilometriä näillä vaihteella veivaamaan. 

Lounaspaikassa nautimme reissun ensimmäiset puolikkaat Guinnesit ja päätimme soittaa vuokraamoon, joka lupasi tuoda uudet pyörät tilalle. Tandemia ei ollut saatavilla, mutta yksiköt onnistui. Homma toimi mallikkaasti ja saimme tilalle uudenkarheat Trekin hybridipyörät. Tiinaa pikkuisen kylmäsi, että kuinka kunto kestää. Matti oli etukäteen vienosti varoittanut, että päivämatkoista saattaa tulla aika pitkiä, koska halusimme nähdä tiettyjä paikkoja. Luotimme Tandemin voimaan, että eiköhän me sillä vähän pidemmistä matkoistakin suoriuduta. Yksikössä olimme omillamme.

Vihreää & kosteaa

Matka jatkui hyvässä myötätuulessa ja uudet pyörät toimivat erinomaisesti. Juuri ennen Maamcrossia alkoi ripsotella ja kurvasimme tienvarren ainoaan ravinteliin sateen suojaan. Nautimme paikassa illallisen turpeen katkussa, takassa tosiaan poltettiin turpeesta kuivattuja pötkylöitä. Myöhemmin havaitsimme tämän olevan yleistä ja syykin oli mitä ilmeisin, turvetta oli joka puolella saatavilla mutta puita ei riitä poltettavaksi asti.

Illallisen jälkeen goretexit niskaan ja muutaman kilometrin polkaisu Stevenin AirBnB kotiin. Kelpo majapaikka, talo keskellä ei mitään ja isäntä mukava kaveri. Harmaata, satoi läpi yön.


La 9.7. Maamcross - Leenaun - Westport 71 km

Aamulla tuhti tankkaus ja mielenkiintoinen juttutuokio Stevenin kanssa. Satoi yhä, mutta ennuste lupasi sateen loppuvan puoleen päivään mennessä. Polkaisimme seuraavan kylän maankuuluun pubiin kaffeelle odottelemaan ennusteen toteutumista. Turve paloi taas takassa ja katkuun alkoi tottua.

Elpymistauko turpeen roihutessa

Sade tosiaan loppui ja rullasimme länttä kohden Leenaun kylään Killary vuonon rannalle. Taas pubiin ja tällä kertaa nauttimaan kalamössöä ja rapuleipiä lounaaksi. Kova myötätuuli siivitti menoamme kun jatkoimme matkaa vuonon vartta seuraillen. Kiersimme vuonon pohjukan erinomaisen komeaa ja vihreää reittiä pitkin.
 

Reitin varrelta



Jylhät kukkulat näkyivät hienosti, kun pilvet eivät enää olleet niin alhaalla. Tuuli oli kova, välillä sivupuuskissa sai tehdä hartiavoimin töitä, jotta pyörä pysyi kaistalla. Tässä kohtaa kävi mielessä, että ehkä ihan hyvä ettei meillä ole tandemia jossa tuulipinta-alaa on selvästi enemmän. 




Vuonon viertä pitkin

Pyöräilimme rantaa pitkin Westportiin saakka, jossa iso illallinen (hyvät simpukat!) ja jaksoimme jopa kuunnella pari biisiä live irkkumusiikkia pubissa (aloittivat niin aikaisin). Sitten saikin polkaista B&B lämpimään suihkuun ja ysiltä illalla reporankana petiin.


Su 10.7. Westport- Keel (Achill) 65 km

Päivän epistolana oli pyöräillä Western Greenway, joka on vanhaan junanrataan tehty reilun 40 km mittainen pyöräily- ja kävelyreitti. Sataa tihuutti melkein koko päivän ja reitillä ei ollut juurikaan porukkaa. Hieno reitti joka tapauksessa ja leppoisaa pyöräilyä. Taukopaikalla tankkasimme pitkän kaavan mukaan mereneläviä ja makiaa päälle.

Jälkiruuaksi ruokalautasellinen raparperihöystöä, jäätelöä ja pari desiä kermaa päälle

 

 

Achillen paras pubi, autenttiselta ainakin vaikutti

Vanhan junanradan päätyttyä jatkoimme kohti Achillen saarta, välijuomat matkan varrelle sattuneessa Achillen parhaaksi valitussa pubissa. Aika ankarat olosuhteet vaikutti olevan saarelaisilla, ainakin näillä keleillä. Kun Keelin kylä alkoi lähestyä, näkyviin tulivat dramaattiset pystysuorat rantakalliot ja mahtava pitkä hiekkaranta isoine aaltoineen. Harmi vaan, että kovin montaa aurinkoista päivää ei saarelaisille osu. Erinomainen yhden huoneen B&B hienoilla näkymillä, only for us. Illalla pientä tepastelua rannalla, illallinen simpukoineen ja jalkkiksen EM-finaali paikallisessa pubissa puolikkaat Guinnesit seuranamme.

Rantakalliot

Ma 11.7. Keel - Inishbiggle - Bangor - Castlebar 95 km

Ensimmäinen ja ainoa full Irish breakfast, tuli pyytämättä mutta ei yllätyksenä. Olihan se tuhti, varsinkin kun pohjustimme sitä weetabixillä ja jugurtilla.

Päivän reitin määritteli se, saadaanko pari lauttakyytiä järjestettyä pienten saarten välille. Niillä saisimme oikotien pohjoiseen emmekä joutuisi polkaisemaan osin saamaa edellisen päivän reittiä päästäksemme pois saarelta. Matti soitteli lauttureille heittävätkö meidät saarelta toiselle. Matkaa ei ollut kun muutama sata metriä molemmilla lautoilla, mutta välissä Euroopan voimakkaimmat virtaukset. Tässä vaiheessa vielä kuvittelimme, että kyseessä on jotkut vähän isommat lautat kuin soutuveneet perämoottorilla. Homma onnistui ja papat oli sovitusti asemissa molemmilla rannoilla. Pyörät nostettiin pähkinänkuoren puolikkaaseen, eka etappi meinasi tyssätä tuuliajoon tai rantakivikkoon, kun moottori ei millään käynnistynyt. Haastavin osuus oli kuitenkin ymmärtää näitten saarten setämiesten englantia.

Lautturien kyydissä

Sade loppui ja rullasimme takamaiden rauhallista maalaismaisemaa, turvesoita ja vähän jopa erämaatunnelmaa Villi Pohjola hengessä. Välillä pyöräilimme hienoa laaksonpohjaa vuoret molemmilla puolilla. Viimeinen 10 km tultiin virallista maisemareittiä; vuoren viertä kumpuilevaa up&downia ja lopuksi tiukka alamäki Castlebariin.

Fifty shades of green

Pitkän päivän päätti mahtava illallispaikka Guesthousen nurkan takana, lukuisia palkintoja voittanut Gastro Pub One. Safka, paikalliset pienpanimo-oluet ja palvelu eivät jättäneet toivomisen varaa. Juuri jaksoimme hoippua kulman taakse maata maha vierelle.

Turvepötkylöitä ("polttopuita") kuivumassa suolla

Ti 12.7. Castlebar - Clifden 84 km

Aamulla tuli pari suihkua taivaalta, mutta sen jälkeen kirkastui ja alkoi räkittää. Viileä tuuli, joka vuorostaan vastainen mutta ei onneksi mikään megalomaaninen. Reitti kulki pieniä & rauhallisia teitä, ei tarvinnut väistellä autoja mutta lampaita kyllä. Vihreää kumpuilevaa maastoa, tosi hienoa! Tuli paikoitellen Uusi-Seelanti mieleen, eikä ensimmäistä kertaa tällä reissulla.

Lammas kirittää Mattia

Ennen Leenaun kylää tulimme isommalle maantielle, mutta liikenne oli rauhallista. Tie luikerteli vihreiden vuorten reunustamassa laaksossa. Lenaussa oltiinkin jo menomatkalla käyty, olimme siis kahdeksikkomme keskinavassa. Samaan pubiin kuin edellisellä kerrallakin vetämään jättitankkaukset ja fish & chipsit meni suoraan jäseniin, olisi tehnyt mieli heittäytyä pubin soffalle hetkeksi. Sen sijaan tilasimme saavilliset kahvia, siitä sitten päätietä pitkin Letterfrackin kautta Clifdeniin.

Kuin vihreässä tunnelissa ajelisi

Nyt oli vuorossa sademetsän kaltaista vehmasta & vihreää maisemaa, välillä noustiin ylös turvesuotasangoille. Connemaran vuoret näkyivät komeasti kirkkaassa kelissä. Ei ihme, että näistä maisemista inspiroituivat myös maailmanluokan irlantilaiset kynäniekat W.B. Yeats ja James Joyce. Yllättävän hyvin sujui pyörillä pääteillä ajo, vaikka tiet ovat tosi kapeita, mutkaisia eikä piennarta yhtään. Autoilijat jäivät kiitettävästi kyttäämään taakse odottaen sopivaa ohituspaikkaa eivätkä yrittäneet puskea väkisin ohi. Tieraivoa ei havaittavissa.

Tasangolla ja Connemaran vuoret siintävät taustalla

Ke 13.7. Clifden - Inis Oirr 90 km

Päivän pisarat satoivat heti aamusta, sen jälkeen olikin kirkasta ja kiva keli ajella. Ja hyvä myötätuuli! Ensin rannikkoa pitkin rantaviivaa seuraillen, siitä karun ja aakean suon poikki 1800 -luvun nälänhädän aikaista työllistämistyönä teetettyä tietä pitkin. Avarat maisemat, ei mitään missään.

Aakeeta & laakeeta

Polkaisimme Rossaveeliin ja sieltä lautalla yli Aran-saarista pienimälle & itäisimmälle. Aran saaret ovat omaleimaisia sekä maisemaltaan että väestöltään, niillä asuu vähän porukkaa mutta ovat ilmeisesti viimeisiä perinteisen Irlantilaisen elämänmenon tyyssijoja. Irkkuteinit menevät kuulemma saarille kielikylpyyn halutessaan kohentaa iirin kielen taitojaan.

Saari oli karu & kivikkoinen, ilta hieno & aurinkoinen. Täällä jos jossain oli kiviaitoja, jokainen tie oli reunustettu niillä. Majoituimme AirBnB taloon mahtavalla paikalla, huoneestamme aukeni komea merinäköala. Vielä illan päätteeksi nopea polkaisu täpötäyteen pubiin illalliselle.

Inis Oirr

Saari on pieni ja ilta-auringossa teimme fillareilla sightseeing kierroksen, melkein koko saaren ehdimme kiertääkin. Kirkkaassa kelissä näkyi hienosti vastarannan Cliffs of Moherin jyrkät rantakalliot.

Saaren suurin nähtävyys taustalla, polkijat ei ihan yhtä romuna

To 14.Inis Oirr - Galway 82 km

Aamulla lautalla yli mantereen puolelle, kukaan ei oikein tuntunut tietävät koska paatti lähtee, mutta selvää oli ettei lipussa merkittynä aikana ainakaan. Mutta mikäs siinä oli aamuauringossa odotella, viihdykettä tarjosi mm. karannut hevonen (pappa ulkoilutti sitä ensin autolla ikkuna auki ajaen ja köydestä kiinni pitäen) ja aamu-uinnilla olleet nuoret miehet, jotka pelkäsivät delfiiniä (uimarannalla oikeasti varoitettiin kylteissä ihmisiä uimasta delfiinien kanssa, jotka ovat uteliaita ja tulevat lähelle, mutta aiheuttaneet useita vakavia loukkaantumisia).

Kun paatti starttasi, niin saimme lähes privaattikyydin ja samalla aitiopaikan ihailla Irlannin kuuluisimpiin nähtävyyksiin lukeutuvaa jyrkännettä. Onneksi oli aurinkoinen keli. Vastarannalla oli porukkaa pilvin pimein jo tulossa saarille tai ihailemaan jyrkännettä paatista käsin.

Cliffs of Moher

Päivän pyöräreitti oli jälleen hieno, pieniä teitä kumpuilevissa maalaismaisemissa ja Burrenin kansallispuistossa. Iltapäivällä Galwayta lähestyessämme alkoi tihuuttaa ja viimeiset 10 km meni ison vilkkaasti liikennöidyn tien piennarta pitkin kunnon vesisateessa. Kunnialla ilman ruumiin ja sielun vaurioita saavuimme perille, vuokraamo nouti pyörät ja me majoituimme 1400 -luvulta peräisin olevaan huoneeseen. Harmi, että kattoparrut eivät osanneet puhua. Lämmin suihku, kuivat vaateet (kun laittaa villasukat märkiin lenkkareihin, sukat imee kosteuden ja jalat tuntuvat kuivilta) ja tien toiselle puolelle pubiin. Kyllä kelpasi.



Kumpuilevaa ja hapottavaa

Perjantaina junalla Dubliniin ja siellä chillailua muutama päivä. Nyt tuntui viikon pyöräily jäsenissä, otimme rauhallisesti ja keskityimme löntystelyyn ympäri kaupunkia ja energiatankkaukseen. Siihen Dublin onkin mitä parhain paikka, rento hengailumesta eikä mitään varsinaista pakollista nähtävyyssaagaa läpijuostavana.  

Rentoa meininkiä Dublinissa

Viikossa rullasimme 544 kilometriä, söimme kiloittain mereneläviä ja nautimme palan painikkeeksi litroittain olutta. Pyöräretkikohteena Irlanti on mitä mainioin; paljon pieniä hyväkuntoisia teitä, joka kylässä ruokaa tarjolla & kivoja B&B paikkoja tiheään. Ja ne maisemat, niiden takia kannattaa ottaa vastatuulen ja sateen riski. Kaikille Game of Thronesin ystäville tiedoksi, että Talvivaaran ja Rautasaarten maisemat ovat peräisin Irlannista.

Ja ei muuta kun Espanjaa kohden, siitä kohta lisää.

Hyvällä tuulella Saaristomerellä

Pe 3.6.2016 Sandö

 

Satamasta lähdettäessä reivattiin heti purjeita pienemmäksi ja keliin sopivaksi, oli aika rapsakka luoteistuuli. Tultiin kovaa (kaikki on suhteellista) Airistoa etelää kohden. Hieno ilta, päätimme ankkuroida Sandön eteläpuoliseen lahteen ja se olikin hyvä ankkuripaikka. Hiekkapohja, suojaisa paikka. Tuuli puhalsi jonkun verran saaren yli ja paatti välillä tempoili ankkuriköyden nykäistessä meidän aina takaisin ruotuun, hyvin piti ankkuri. Yöksi tuuli heikkeni.

Sandön poukama ja hieno hiekkaranta

Aamunavaus

La 4.6.2016 Nauvo

Heräsimme auringon mollottaessa, emme pitäneet kiirettä. Aamu-uinti herätti meidät viimeistään, sen verran vilpoista oli vesi vielä (max. +16 ihotuntumalla arvioituna). Nostimme ankkurin ja purjeet, tuuli alkoi nousta ja Brännskäriin saavuttuamme oli jo hyvä tuiverrus. Laiturissa oli yllättävään monta venettä, vaikka merellä muuten näytti melko rauhalliselta koulujen päättäjäisviikonlopun kunniaksi.

Brännskär

Saaressa on hieno luontopolku, kävelimme sen verrytellen jäseniämme. Pullakahvit jäi haaveeksi, uuden kahvilan rakennustyöt näytti olevan vauhdissa ja vanha kahvila oli kiinni. Tyydyimme tee-se- itse kahveihin veneessä.



Luontopolku

Sääennusteet lupasivat yhä kovenevaa ja pohjoiseen kääntyvää tuulta, katsoimme parhaaksi lähteä jatkamaan matkaa, jotta ehtisimme maanantaiksi töihin. Lähdimme Brännskäristä kakkosreivillä kryssimään Nauvon suuntaan, urheilullista menoa. Tuuli kääntyi pohjoiseen ja ilma viileni selvästi.  Nauvoon saavuimme kahdeksan aikaan illalla ja tässä vaiheessa kesää satamassa oli hyvin tilaa jopa näinkin myöhään. Nauvo sykki vielä leposykkeellä. Marssimme saunaan lämmittelemään syväjäätyneitä kroppiamme. Viimeistään pitsa ja olut tainnuttivat meidät petikuntoon.

Tuulta päin

Su 5.6.2016 Kotisatama

Nauvosta lähtö heti aamusta, emme jääneet jaloittelemaan pidemmäksi aikaa. Ennusteet lupasivat yhä kovaa, iltapäivästä voimistuvaa pohjoistuulta ja tavoitteena oli päästä alta pois. Luvassa oli ankaraa kryssimistä Airistolla vasta-aallokkoon. Tuuli ei loppujen lopuksi ollut mikään erityisen voimakas (Rajakari 9 m/s, puuskissa 13 m/s), mutta tuulen suunta ja vastainen aallokko hidasti matkantekoa. Melkoista räsötystä, kun vesi lensi paatin yli, mutta niin vaan pääsimme kotisatamaan vaikka se vähän kestikin. Satamassa huomasimme mastoa kannattelevan etustaagin kiinnityksen liikkuneen. Neljänkymmenen vuoden tuiverrukset olivat jättäneet jälkensä ja kiinnitys oli väsynyt, I know the feeling.

Hyvät tuulet ja aurinkoinen keli!

Hyvällä tuulella

 

Vappu vesillä

Pe 29.4.2016 Iso Maisaari

Ennätysaikainen kauden avaus. Alkuviikon räntäsade ja + 2 astetta ei paljoa luvannut, mutta viikonlopun sääennusteen innoittamana päätimme kokeilla onneamme. Niinpä suuntasimme perjantaina Turkua kohden.

Airistolla ei juurikaan tuullut ja josko pieni tuulenvire kävi välillä, sekin oli vastainen. Nostimme kuitenkin purjeet testiluontoisesti ja avitimme menoa moottorilla. Päätimme suunnata länttä kohden ja pohdimme, missä yömme viettäisimme, kovin pitkälle kun ei illan aikana ennätä. Päädyimme Iso Maisaaren laituriin, vierasvenesatama oli virallisesti vielä kiinni mutta muutama muukin vene sinne oli rantautunut. Taivastelimme, miten ihmeessä emme ole koskaan aikaisemmin siellä olleet. Toisaalta, aika usein vallitseva suuntamme on Airistoa etelää kohden. Mahtava aurinkoinen ilta ja hieno auringonlasku.

Vasten auringon siltaa ja Maisaarta kohden

La 30.4. 2016 Houtsala

Yö oli melkoisen vilpoinen, mutta onneksi talvimakuupusseissa tarkeni. Taisi mennä lämpötila miinuksen puolelle, Matti kun kurkkasi aamulla kuuden aikaan ulos, niin paatti oli kuuran peitossa.
 

Paatti kuurassa auringonnousun aikaan

 

Aamulla muutaman kilometrin luontopolku saarella, valkohäntäpeura pomppi edellä. Köydet irti ja vesille. Tuuli oli edelleen olematon, jatkoimme lännen suuntaan auringon helottaessa moottori kehräten. Ajattelimme, että moottorilla on turha jurnuttaa koko päivää joten päiväetappi voisi olla kohtuullisen lyhyt. Huvitti päästä jaloittelemaan ja Houtsalan kelluva sauna alkoi houkuttelemaan. Netistä tarkastimme, että vierasvenesatama avautuu tänään, sinne siis.

 



Pläkä



 

Laituriin saapuessamme isäntä oli vastassa ja ilmoitti, että olemme tämän kauden ensimmäiset asiakkaat ja sen kunniaksi tarjoaa meille munkkikaffeet. Sehän sopi, emännän itsepaistamat munkit veivät kielen mennessään. Kuoriuduimme goretexeistä & fleeceistä ja lähdimme jo edelliseltä kesältä tutulle eteläsaarenkierrokselle jalkapatikassa. Uskaltauduimme lojumaan auringossakin jonkin aikaa d-vitamiinia tankkaamassa, hyvin tarkeni vaikka se vähäinenkin tuulenvire nosti ihon kananlihalle.

 

Kiva muutaman tunnin kävelyreitti, vaihtelevaa metsäpolkua ja idyllistä kylämaisemaa. Erinäisiä peura- & kauriseläimiä näkyi sen verran runsaasti, että sekosimme laskuissa.  

 

Kävelyreitin varrelta

Kelluva sauna vasemmalla

Lenkin jälkeen odotti palkinto, hieno kelluva sauna uudella kiukaalla. Aurinko helotti yhä, sauna oli lämmin ja vappujuoma (ja meri) kylmää. Luksusta! Illan kruunasi vielä pitsat valmiiksi pöytään kannettuina ja tutkimusmatka seuraintalolle perustettuun "pubiin", jossa joimme kannatusoluet kaurismäkeläisessä miljöössä. Kyllä kelpasi sen jälkeen hautautua talvipusseihin keulapiikissä.


Su 1.5.2016 kotisatama

Valtavan hieno aamu jälleen ja täysin tyyntä. Linnut mekastivat, muuten oli hiljaista ja rauhallista. Paatissa aamuauringossa nautitun vappubrunssin jälkeen teimme vielä kävelyretken maalaismaisemissa ja nautimme satamassa munkkikahvit, osa 2.

Vappubrunssi

 

Houtsalan ensimmäiset ja ainoat vieraat

Koneet käyntiin ja itää kohden. Meri oli täysin tyyni ja aurinko lämmitti. Tuntui kohtuullisen erikoiselta ottaa aurinkoa alusvaatteisillaan merellä veneessä toukokuun ensimmäisenä päivänä, mutta näin teimme. Teki melkeinpä mieli mennä uimaan. Tätä kirjaillessa puksutamme Airistoa kohden. Rajakarilla näyttäisi olevan 4 m/s etelätuulta, saa nähdä saadaanko nostaa vielä purjeet.
 

Kotia kohden

Järisyttävän hienot kelit koko viikonlopun. Purjehduksessa tosin sen minkä lämmössä voittaa, niin yleensä tuulessa häviää, mutta tähän aikaan vuodesta lämmin aurinko ajoi arvoasteikossa tuulen edellä. Mahtava kauden aloitus, tästä on hyvä jatkaa