Pyöräreissu Irlannissa

Irlanti oli meille vielä koskematon läntti kartalla, mutta ehdottomasti "täytyy käydä ennen kuin kuolo korjaa" -listalla. Sen suhteen meillä on ollut vähän samanlainen asenneongelma kuin Islannin kanssa: Molemmat maat kiehtovat erityisesti ulkoilma-aktiviteettien & maisemien osalta, mutta säät arveluttavat. Kesälomalla kun suuntaisi mieluummin vähän lämpimämpään paikkaan aktivoitumaan, varsinkin kun koko loma on tarkoitus olla öitä lukuun ottamatta ulkoilmassa.

Irlanti kiinnosti lopulta enemmän kuin vesisateet pelottivat ja eritoten pyörän satulasta tarkasteluna (kyllä me Islantiinkin vielä mennään). Päätimme ottaa varman päälle ja lentää Irlannista suoraan Espanjaan jatkamaan lomaamme ja elpymään aurinkoon. Tosin kohteemme oli Espanjan luoteisnurkka Atlantin rannalla, joka on tilastojen valossa niin ikään Euroopan sateisempia kohteita. Mutta ei kai Espanjassa ny kesällä voi sataa.

Irkkujen fillaritourneen suunnittelimme länsirannikolle dramaattisten rannikkomaisemien ja vihreiden maalaisteiden äärelle. Matti reititti meidät mahdollisuuksien mukaan pienille teille ja tarkoituksen oli pyöräillä kahdeksikko. Vallitseva tuulen suunta Irlannissa on lounainen ja kahdeksikon jos meinaa pyöräillä, niin on syytä varautua myös vastatuuliin. Samoin niihin vesisateisiin, koska Atlantilta saapuvat matalapaineet pudottavat lastinsa juuri länsirannikolle. Mutta mitäpä sitä ei tekisi komeiden maisemien tähden.

Reittisuunnitelma, josta ei paljoa tarvinnut poiketa

Tällä kertaa vuokrasimme menopeliksi tandemin. Olimme kerran kokeilleet vempelettä Maarianhaminassa päiväseltään havaitaksemme, että sitä ei olekaan niin simppeli liikuttaa kun luulisi. Molemmat polkimet kun ovat samassa rattaassa niin tasatahtiin on poljettava ja takimmaisen ymmärrettävä milloin vaihdetaan vaihteita tai jarrutetaan. Putkella ei voi polkea samaan tapaan kuin yksikössä, jos haluaa välillä peräänsä lepuuttaa. Kiinnosti kuitenkin kokeilla, saisimmeko tandemista niskalenkin viikon aikana ja pystyisimmekö piiskaamaan sen kovempaan vauhtiin kahden polkijan voimin ja yhden tuulenvastuksen ansiosta. Tandem ei kuitenkaan ole ilmeisesti meille tarkoitettu; ensimmäinen varaus peruuntui pyöräliikkeen omistajan menehdyttyä yllättäen ja seuraava yritys kattoi 29 poljettua kilometriä.


Pe 8.7. Oughterard - Casla - Maamcross 57 km

Lensimme torstaina Dubliniin ja kentältä suoraan bussilla pari tuntia länsirannikolle Galwayhin. Sieltä aamulla lyhyt bussimatka pohjoiseen Oughterardiin, kirkon parkkipaikalle oli sovittu treffit pyörävuokraamon kaverin kanssa. Tandem tarvikkeineen tuotiin paikalle ja viriteltiin iskukuntoon. Tehtiin heti päivän reittisuunnitelmaan pieni muutos, ei lähdetty päätien reunaa vaan vuokraamon suosittelemaa maisemareittiä pikkuteitä pitkin. Siellä olikin hyvä totutella tandemiin. Vuokraamon kaveri sanoi myöhemmin, että ei viitsinyt mainita, että heti reitin alussa on melkoinen kilometrien pituinen nousu, koska kuulemma jos tietää nousun olevan pitkä se tuntuu pahemmalta. Reitti oli kuitenkin hieno, nousun päätteeksi tie kiemurteli soisella hiljaisella tasangolla.




Tandemilla tasangolla

 
Kova nousu oli hyvä testi tandemille. Kun tuli painetta polkimiin, niin vaihteet eivät pysyneet päällä. Syykin selvisi, eturattaat oli kierot. Koitettiin päästä sinuiksi kierojen rattaiden kanssa, mutta totesimme melko pian, että emme pysty viikkoa ja viittäsataa kilometriä näillä vaihteella veivaamaan. 

Lounaspaikassa nautimme reissun ensimmäiset puolikkaat Guinnesit ja päätimme soittaa vuokraamoon, joka lupasi tuoda uudet pyörät tilalle. Tandemia ei ollut saatavilla, mutta yksiköt onnistui. Homma toimi mallikkaasti ja saimme tilalle uudenkarheat Trekin hybridipyörät. Tiinaa pikkuisen kylmäsi, että kuinka kunto kestää. Matti oli etukäteen vienosti varoittanut, että päivämatkoista saattaa tulla aika pitkiä, koska halusimme nähdä tiettyjä paikkoja. Luotimme Tandemin voimaan, että eiköhän me sillä vähän pidemmistä matkoistakin suoriuduta. Yksikössä olimme omillamme.

Vihreää & kosteaa

Matka jatkui hyvässä myötätuulessa ja uudet pyörät toimivat erinomaisesti. Juuri ennen Maamcrossia alkoi ripsotella ja kurvasimme tienvarren ainoaan ravinteliin sateen suojaan. Nautimme paikassa illallisen turpeen katkussa, takassa tosiaan poltettiin turpeesta kuivattuja pötkylöitä. Myöhemmin havaitsimme tämän olevan yleistä ja syykin oli mitä ilmeisin, turvetta oli joka puolella saatavilla mutta puita ei riitä poltettavaksi asti.

Illallisen jälkeen goretexit niskaan ja muutaman kilometrin polkaisu Stevenin AirBnB kotiin. Kelpo majapaikka, talo keskellä ei mitään ja isäntä mukava kaveri. Harmaata, satoi läpi yön.


La 9.7. Maamcross - Leenaun - Westport 71 km

Aamulla tuhti tankkaus ja mielenkiintoinen juttutuokio Stevenin kanssa. Satoi yhä, mutta ennuste lupasi sateen loppuvan puoleen päivään mennessä. Polkaisimme seuraavan kylän maankuuluun pubiin kaffeelle odottelemaan ennusteen toteutumista. Turve paloi taas takassa ja katkuun alkoi tottua.

Elpymistauko turpeen roihutessa

Sade tosiaan loppui ja rullasimme länttä kohden Leenaun kylään Killary vuonon rannalle. Taas pubiin ja tällä kertaa nauttimaan kalamössöä ja rapuleipiä lounaaksi. Kova myötätuuli siivitti menoamme kun jatkoimme matkaa vuonon vartta seuraillen. Kiersimme vuonon pohjukan erinomaisen komeaa ja vihreää reittiä pitkin.
 

Reitin varrelta



Jylhät kukkulat näkyivät hienosti, kun pilvet eivät enää olleet niin alhaalla. Tuuli oli kova, välillä sivupuuskissa sai tehdä hartiavoimin töitä, jotta pyörä pysyi kaistalla. Tässä kohtaa kävi mielessä, että ehkä ihan hyvä ettei meillä ole tandemia jossa tuulipinta-alaa on selvästi enemmän. 




Vuonon viertä pitkin

Pyöräilimme rantaa pitkin Westportiin saakka, jossa iso illallinen (hyvät simpukat!) ja jaksoimme jopa kuunnella pari biisiä live irkkumusiikkia pubissa (aloittivat niin aikaisin). Sitten saikin polkaista B&B lämpimään suihkuun ja ysiltä illalla reporankana petiin.


Su 10.7. Westport- Keel (Achill) 65 km

Päivän epistolana oli pyöräillä Western Greenway, joka on vanhaan junanrataan tehty reilun 40 km mittainen pyöräily- ja kävelyreitti. Sataa tihuutti melkein koko päivän ja reitillä ei ollut juurikaan porukkaa. Hieno reitti joka tapauksessa ja leppoisaa pyöräilyä. Taukopaikalla tankkasimme pitkän kaavan mukaan mereneläviä ja makiaa päälle.

Jälkiruuaksi ruokalautasellinen raparperihöystöä, jäätelöä ja pari desiä kermaa päälle

 

 

Achillen paras pubi, autenttiselta ainakin vaikutti

Vanhan junanradan päätyttyä jatkoimme kohti Achillen saarta, välijuomat matkan varrelle sattuneessa Achillen parhaaksi valitussa pubissa. Aika ankarat olosuhteet vaikutti olevan saarelaisilla, ainakin näillä keleillä. Kun Keelin kylä alkoi lähestyä, näkyviin tulivat dramaattiset pystysuorat rantakalliot ja mahtava pitkä hiekkaranta isoine aaltoineen. Harmi vaan, että kovin montaa aurinkoista päivää ei saarelaisille osu. Erinomainen yhden huoneen B&B hienoilla näkymillä, only for us. Illalla pientä tepastelua rannalla, illallinen simpukoineen ja jalkkiksen EM-finaali paikallisessa pubissa puolikkaat Guinnesit seuranamme.

Rantakalliot

Ma 11.7. Keel - Inishbiggle - Bangor - Castlebar 95 km

Ensimmäinen ja ainoa full Irish breakfast, tuli pyytämättä mutta ei yllätyksenä. Olihan se tuhti, varsinkin kun pohjustimme sitä weetabixillä ja jugurtilla.

Päivän reitin määritteli se, saadaanko pari lauttakyytiä järjestettyä pienten saarten välille. Niillä saisimme oikotien pohjoiseen emmekä joutuisi polkaisemaan osin saamaa edellisen päivän reittiä päästäksemme pois saarelta. Matti soitteli lauttureille heittävätkö meidät saarelta toiselle. Matkaa ei ollut kun muutama sata metriä molemmilla lautoilla, mutta välissä Euroopan voimakkaimmat virtaukset. Tässä vaiheessa vielä kuvittelimme, että kyseessä on jotkut vähän isommat lautat kuin soutuveneet perämoottorilla. Homma onnistui ja papat oli sovitusti asemissa molemmilla rannoilla. Pyörät nostettiin pähkinänkuoren puolikkaaseen, eka etappi meinasi tyssätä tuuliajoon tai rantakivikkoon, kun moottori ei millään käynnistynyt. Haastavin osuus oli kuitenkin ymmärtää näitten saarten setämiesten englantia.

Lautturien kyydissä

Sade loppui ja rullasimme takamaiden rauhallista maalaismaisemaa, turvesoita ja vähän jopa erämaatunnelmaa Villi Pohjola hengessä. Välillä pyöräilimme hienoa laaksonpohjaa vuoret molemmilla puolilla. Viimeinen 10 km tultiin virallista maisemareittiä; vuoren viertä kumpuilevaa up&downia ja lopuksi tiukka alamäki Castlebariin.

Fifty shades of green

Pitkän päivän päätti mahtava illallispaikka Guesthousen nurkan takana, lukuisia palkintoja voittanut Gastro Pub One. Safka, paikalliset pienpanimo-oluet ja palvelu eivät jättäneet toivomisen varaa. Juuri jaksoimme hoippua kulman taakse maata maha vierelle.

Turvepötkylöitä ("polttopuita") kuivumassa suolla

Ti 12.7. Castlebar - Clifden 84 km

Aamulla tuli pari suihkua taivaalta, mutta sen jälkeen kirkastui ja alkoi räkittää. Viileä tuuli, joka vuorostaan vastainen mutta ei onneksi mikään megalomaaninen. Reitti kulki pieniä & rauhallisia teitä, ei tarvinnut väistellä autoja mutta lampaita kyllä. Vihreää kumpuilevaa maastoa, tosi hienoa! Tuli paikoitellen Uusi-Seelanti mieleen, eikä ensimmäistä kertaa tällä reissulla.

Lammas kirittää Mattia

Ennen Leenaun kylää tulimme isommalle maantielle, mutta liikenne oli rauhallista. Tie luikerteli vihreiden vuorten reunustamassa laaksossa. Lenaussa oltiinkin jo menomatkalla käyty, olimme siis kahdeksikkomme keskinavassa. Samaan pubiin kuin edellisellä kerrallakin vetämään jättitankkaukset ja fish & chipsit meni suoraan jäseniin, olisi tehnyt mieli heittäytyä pubin soffalle hetkeksi. Sen sijaan tilasimme saavilliset kahvia, siitä sitten päätietä pitkin Letterfrackin kautta Clifdeniin.

Kuin vihreässä tunnelissa ajelisi

Nyt oli vuorossa sademetsän kaltaista vehmasta & vihreää maisemaa, välillä noustiin ylös turvesuotasangoille. Connemaran vuoret näkyivät komeasti kirkkaassa kelissä. Ei ihme, että näistä maisemista inspiroituivat myös maailmanluokan irlantilaiset kynäniekat W.B. Yeats ja James Joyce. Yllättävän hyvin sujui pyörillä pääteillä ajo, vaikka tiet ovat tosi kapeita, mutkaisia eikä piennarta yhtään. Autoilijat jäivät kiitettävästi kyttäämään taakse odottaen sopivaa ohituspaikkaa eivätkä yrittäneet puskea väkisin ohi. Tieraivoa ei havaittavissa.

Tasangolla ja Connemaran vuoret siintävät taustalla

Ke 13.7. Clifden - Inis Oirr 90 km

Päivän pisarat satoivat heti aamusta, sen jälkeen olikin kirkasta ja kiva keli ajella. Ja hyvä myötätuuli! Ensin rannikkoa pitkin rantaviivaa seuraillen, siitä karun ja aakean suon poikki 1800 -luvun nälänhädän aikaista työllistämistyönä teetettyä tietä pitkin. Avarat maisemat, ei mitään missään.

Aakeeta & laakeeta

Polkaisimme Rossaveeliin ja sieltä lautalla yli Aran-saarista pienimälle & itäisimmälle. Aran saaret ovat omaleimaisia sekä maisemaltaan että väestöltään, niillä asuu vähän porukkaa mutta ovat ilmeisesti viimeisiä perinteisen Irlantilaisen elämänmenon tyyssijoja. Irkkuteinit menevät kuulemma saarille kielikylpyyn halutessaan kohentaa iirin kielen taitojaan.

Saari oli karu & kivikkoinen, ilta hieno & aurinkoinen. Täällä jos jossain oli kiviaitoja, jokainen tie oli reunustettu niillä. Majoituimme AirBnB taloon mahtavalla paikalla, huoneestamme aukeni komea merinäköala. Vielä illan päätteeksi nopea polkaisu täpötäyteen pubiin illalliselle.

Inis Oirr

Saari on pieni ja ilta-auringossa teimme fillareilla sightseeing kierroksen, melkein koko saaren ehdimme kiertääkin. Kirkkaassa kelissä näkyi hienosti vastarannan Cliffs of Moherin jyrkät rantakalliot.

Saaren suurin nähtävyys taustalla, polkijat ei ihan yhtä romuna

To 14.Inis Oirr - Galway 82 km

Aamulla lautalla yli mantereen puolelle, kukaan ei oikein tuntunut tietävät koska paatti lähtee, mutta selvää oli ettei lipussa merkittynä aikana ainakaan. Mutta mikäs siinä oli aamuauringossa odotella, viihdykettä tarjosi mm. karannut hevonen (pappa ulkoilutti sitä ensin autolla ikkuna auki ajaen ja köydestä kiinni pitäen) ja aamu-uinnilla olleet nuoret miehet, jotka pelkäsivät delfiiniä (uimarannalla oikeasti varoitettiin kylteissä ihmisiä uimasta delfiinien kanssa, jotka ovat uteliaita ja tulevat lähelle, mutta aiheuttaneet useita vakavia loukkaantumisia).

Kun paatti starttasi, niin saimme lähes privaattikyydin ja samalla aitiopaikan ihailla Irlannin kuuluisimpiin nähtävyyksiin lukeutuvaa jyrkännettä. Onneksi oli aurinkoinen keli. Vastarannalla oli porukkaa pilvin pimein jo tulossa saarille tai ihailemaan jyrkännettä paatista käsin.

Cliffs of Moher

Päivän pyöräreitti oli jälleen hieno, pieniä teitä kumpuilevissa maalaismaisemissa ja Burrenin kansallispuistossa. Iltapäivällä Galwayta lähestyessämme alkoi tihuuttaa ja viimeiset 10 km meni ison vilkkaasti liikennöidyn tien piennarta pitkin kunnon vesisateessa. Kunnialla ilman ruumiin ja sielun vaurioita saavuimme perille, vuokraamo nouti pyörät ja me majoituimme 1400 -luvulta peräisin olevaan huoneeseen. Harmi, että kattoparrut eivät osanneet puhua. Lämmin suihku, kuivat vaateet (kun laittaa villasukat märkiin lenkkareihin, sukat imee kosteuden ja jalat tuntuvat kuivilta) ja tien toiselle puolelle pubiin. Kyllä kelpasi.



Kumpuilevaa ja hapottavaa

Perjantaina junalla Dubliniin ja siellä chillailua muutama päivä. Nyt tuntui viikon pyöräily jäsenissä, otimme rauhallisesti ja keskityimme löntystelyyn ympäri kaupunkia ja energiatankkaukseen. Siihen Dublin onkin mitä parhain paikka, rento hengailumesta eikä mitään varsinaista pakollista nähtävyyssaagaa läpijuostavana.  

Rentoa meininkiä Dublinissa

Viikossa rullasimme 544 kilometriä, söimme kiloittain mereneläviä ja nautimme palan painikkeeksi litroittain olutta. Pyöräretkikohteena Irlanti on mitä mainioin; paljon pieniä hyväkuntoisia teitä, joka kylässä ruokaa tarjolla & kivoja B&B paikkoja tiheään. Ja ne maisemat, niiden takia kannattaa ottaa vastatuulen ja sateen riski. Kaikille Game of Thronesin ystäville tiedoksi, että Talvivaaran ja Rautasaarten maisemat ovat peräisin Irlannista.

Ja ei muuta kun Espanjaa kohden, siitä kohta lisää.