Herää kysymys, miksi emme ole olleet Nizzassa aikaisemmin? (Matin teinivuosien Interrail-pysähdystä ei lasketa, ei muistijälkiä). Todella passeli paikka monenlaiseen tarpeeseen: Halusit sitten keekoilla kaupungilla nauttien eurooppalaisesta sivistyneestä tunnelmasta, viettää perinteistä etelän rantalomaa tai kävellä lenkkarit linttaan pitkillä patikkareiteillä kylästä kylään rantaviivaa seuraillen. Kaikki tämä on mahdollista toteuttaa ja vieläpä samana päivänä, jos arvostaa tehokasta suorittamista.
 |
| Kotikatu |
Lensimme to 16.11. aamulla Nizzaan ja su takaisin. Suomen ennätyssateet jäivät taakse hetkeksi ja yllätys oli mitä mieluisin, kun aurinko porotti koko viikonlopun ja lämpömittari kipusi päivällä auringossa parinkymmenen asteen paremmalle puolelle (iltaisin oli jo selvästi viileää). Halusimme nauttia vanhan kaupungin tunnelmasta ja olimme vuokranneet pikkuruisen kattohuoneen AirBnB:n kautta. Vanhan talon yläkerrassa meitä odottikin 100 portaan päässä juuri sopiva soppi ja puhelias vuokraisäntä, jolta saimme perusteellisen opastuksen missä kannattaa syödä ja juoda, mitä nähdä ja tehdä. Vanha kaupunki oli mitä mainioin ainakin näin off season aikaan; viehättävä, tunnelmallinen ja paljon kivoja ravintoloita & kuppiloita. Heinä-elokuussa se ei tosin välttämättä houkuta, sesongin ollessa huipussaan turistien ahdistava väenpaljous on helppo kuvitella kapeille kujille.
Ryntäsimme ensi töiksemme rannalle nauttimaan auringosta ja rantabulevardin fiiliksestä, illalla lompsimme syömään downshiftaamaan ryhtyneen entisen viiden tähden hotellin Michelin -kokin ravintolaan (La Merenda) vuokraisäntämme suosituksesta. Kannatti, kävi tuuri kun mahduimme sinne sisään. Paikassa ei ylipäätään montaa suuta ruokita yhtä aikaa.
 |
| La Merendassa, saa nähdä mitä sieltä kattilasta nousee |
Perjantaina keskityimme patikkahommiin uimatauoilla rytmitettyinä. Kävelimme patikkapolkuja aina Beaulieu-Sur-Meriin asti ja sieltä junalla takaisin. Saint-Jean-Cap-Ferratin niemimaalla taivastelimme stereotyyppisiä Ranskan Rivieran luksuselämän kulisseja; kartanoja muurien takana, hoidettuja puutarhoja puutarhureineen, ökyautoja ja suuria veneitä. Ihmisiä ei juurikaan näkynyt.
Lauantaina vuorossa oli aamun maalaismarkkinat ja itsemme sivistämistä. Olimme etukäteen asettaneet tavoitteeksi käydä yhdessä museossa ja huolellisen harkinnan tuloksena päädyimme Marc Chagallin museoon. Oli hieno! Sielun ja mielen virkistäytymisen jälkeen hyppäsimme junaan ja suuntana Eze Sur Mer, retken päätarkoitus oli lojua hetken rannalla ja uida. Puitteet oli kunnossa, Rivieran luksusta oli tarjolla täälläkin.
Ranskan rannikolla kun kerran oltiin ja oli November (jos kuukauden nimessä on r-kirjain, on mereneläväkausi) niin simpukoita saavillinen kiitos. Tähtäsimme lauantai-illan kunniaksi Nizzan legendaarisemmaksi kehuttuun Seafood -ravintolaan Cafe de Turin'iin. Monen muunkin simpukkahammasta oli kolottanut ilmeisesti, iso ravintola ja väkeä lappasi paikalle illan edetessä.
Tänne tulemme toistekin, Alpit nököttävät näköetäisyyden päässä ja hieman pidemmällä lomalla ehtisi sinnekin. Au revoir!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nimi olis kiva, kuva ei välttämätön