Teneriffaa ylös alas pyörillä

Olemme olleet pari kertaa patikoimassa Teneriffalla ja tykästyneet saaren monipuoliseen luontoon ja hulppeisiin maisemiin. Tällä kertaa halusimme katsastaa saarta pyörien satulasta. Matti pyöräili velipoikansa kanssa yhden viikon normimaastureilla, seuraavaksi viikoksi Tiina lennähti paikalle ja alle vaihtui sähkömaastopyörät (e-mtb:t). Ajatuksena oli testailla miten fillarit toimivat saaren ankarassakin maastossa ja koittaa löytää mahdollisimman hienoja offroad-pyöräreittejä.

Laavakiveä

Kompakti kokonaisuus, hyvin toimi

Ei voi kun todeta, että näissä maastoissa jos missä sähkömaastopyörä on parhaimmillaan. Kovat korkeuseron, hienot maastoreitit ja tiukat & pitkät nousut maistuvat makeammilta sähköisesti avustettuna. Ilmaiseksi ei nousumetrejä saa e-mtb:lläkään, pyörillä pystyy tekemään leppoisia reittejä mutta mikäli hakee haasteita, niin kyllä niilläkin itsensä loppuun ajaa. Sähkömaasturilla kuitenkin pystyy kasvattamaan reviriään ja laajentamaan päivämatkoja. Kovimpana päivänä nousumetrejä meille kertyi yli 2500, näistä 1000 m jyrkkää tiukkaa ylämäkeä (serpentiiniteillä on puolensa, nousukulma on maltillisempi kuin suoraan taivaaseen kohoavassa tiessä) ja kilometrejä yli 70. Akut kestivät vaikka aika finaalissa olivat päivän päätteeksi, kuten mekin. Normipyörällä tällaiset päiväreitit olisivat unennäköä tavallisille kuolevaisille. 

Takana siintää Teide

Sademetsän siimeksessä

Saaren keskiosassa kohoaa yli 3700 metriin Espanjan korkein vuori Teide ja sitä ympäröivässä kansallispuistossa tiet kiemurtelevat reilun 2300 m korkeudessa. Tänne on kivuttava merenrannasta, mikäli tulivuoren ja kansallispuiston merkillisen laavamaiseman haluaa nähdä. Nousu kannattaa, ylhäällä sitä paitsi paistaa  melkein aina ilmeisesti aurinko vaikka alempana olisikin pilviä. Nousun jälkeen seuraa aina lasku ja pisimmät laskettelut olivat nekin muutaman kymmenen kilometrin mittaisia.  

Pilven läpi ylös

Kukkia ja kaktuksia

Monipuoliset maisemat jaksavat yllättää; pohjoiset sademetsät, sumuiset vuoret, laavavirrat ja etelän hiekka-aavikko. Totuuden  nimissä on myönnettävä, että  rannikkoseutu on monessa kohtaa aika turhaa siirtymää; kasvihuoneet, moottoritiet ja joutomaat ei sykähdytä. Toki rannikolta löytyy poikkeuksiakin, mutta varmimmin silmä alkaa levätä kun päästään 300 m korkeuteen ja siitä ylöspäin. Myös vuoristoissa on varaa valita, Teiden karun korkeasta vehmaan vihreään pohjoisen Anaga-vuoristoon. 

Koillisrannikkoa

Orotavan laaksoon oli kymmenien kilometrien lasku, Teiden lumihuippu pilkottaa vielä

Tässä kohtaa voinee jo paljastaa, että Liminaalitilan kulkijat ovat perustaneet matkatoimiston. Luit oikein, matkatoimiston nimeltä Happy eBikers. Tämä reissu oli siis yhdistetty työ- ja huvimatka, jonka tarkoituksena oli kartoittaa minkälaisia mahdollisuuksia sähkömaastopyörillä olisi kiertää saaren parhaita paloja ja kuinka hienoja reittejä saarelle saisi. Ja saahan sinne! Testailimme myös majapaikkoja sillä silmällä, kelpaisiko niihin lähettää asiakkaita ja saimme muutamia kiinnostavia kontakteja. Sää on ihanteellinen pyöräilylle ja ruoka hyvää. 

Ajelua neulaspedillä

Pysy kuulolla, lähiaikoina saamme Happy eBikersin sivut www.happyebikers.com valmiiksi (ovat jo julkiset, käy kurkkaamassa) ja laitamme somemyllyn päälle, kaikki apu on tervetullutta siihen myllytykseen. Ajelimme välillä GoPro kypärässä kiinni kuin teinit konsanaan, piakkoin lataamme mainiota materiaalia omalle YouTube kanavallemme. Pysy tarakalla, matkatoimistomme tulee kohta ulos kaapista. Enjoy the ride!

Anagan vuoristossa