Kesälomapurjehdus Saaristomerellä

Ti 28.7. Österskatan (Thomasklintan)
Kesälomapurjehdus starttasi tänä vuonna ennätysmyöhään jääden myös ennätyslyhyeksi muun aktiviteetin takia, lomapäivät kun alkoivat olla kortilla. Nostimme purjeet uutisten toitottaessa ennätyskylmää kesäsäätä. Melkoinen määrä ennätyksiä siunaantui yhdelle reissulle. Läksimme kuitenkin puolen päivän aikaan etelää kohden yllättävän lämpimässä kelissä, ei tuullut yhtään ja Airistokin täysin tyyni. Aurinko helli meitä useamman tunnin ajan, moottorilla huristeltiin koko matka. Kiinnityimme illan tullen Thomasklintanin länsipuolelle luonnonsatamaan, ei ketään mailla halmeilla heinäkuusta huolimatta. Iltapuhteiksi kapusimme Klintanin päälle, komeat näkymät.

Tyyntä Airistolla

 

Tänne heinäkuun hulina ei yltänyt

Ke 29.7. Aspö
Lähes tyyni ja aurinkoinen keli jatkui iltapäivään saakka, kelluimme kyllä muutaman tunnin purjeilla minimaalista etenemisvauhtia lähinnä tunnelman vuoksi. Sinilevää alkoi nousta viiruiksi vedenpintaan. Arvoimme Nötön ja Aspön välillä, Aspö voitti. Satama melko täysi ja haimme rauhallisempaa paikkaa satamalahden eteläpuolen kalliokiinnityksestä. Laakakallio näytti haastavalta rantautumispaikalta, mutta osoittautui lähempää tarkasteltuna kelvolliseksi. Kävelimme luontopolkua pitkin satamaan ihmisten ilmoille, haimme savustetut ahvenet mukaan ja viskasimme yhden punkin Matin jalasta pois kuleksimasta. Kirkon takaa kallioilta pääsimme uimaan ja pesulle (hyistä vettä), tuuli oli puhaltanut levät pois. Rauhallinen ilta, ahvenet maistuivat perunoiden kanssa.

Aspössä

Lähiruokaa

TO 30.7. Birskär (Konungskär)
Yöllä satoi rankasti, mutta aamusta kirkastui ja purjehdimme pohjoista kohden kevyessä tuulessa ja auringon alla. Hylje kurkki meitä pää pinnalla. Birskärin lahdessa arvoimme hetken, mihin kohtaan kallioita kiinnittyisimme, tuulen  kun oli ennustettu kääntyvän yöllä luoteeseen. Sopivan paikan löydyttyä Tiina hyppäsi kallioille keulasta ja seuraavaksi kuului molskis. Välttääkseen keulan osumaa kallioon, ponnistus suht' kaukaa jyrkähkölle ja märälle kalliolle, eihän siinä tossut pitäneet vaan täydessä vaatetuksessa melkein hallittu liuku veteen. Köydet pysyivät kyllä kädessä koko episodin ajan, omin voimin ylös, pieni ravistelu uitetun koiran tavoin ja köydet kiinni kallioon. Saahan sen paatin näinkin kiinnitettyä nähtävästi. Vaatekerta ripustettiin kuivumaan (paitsi että sateli). Kävelimme Konungskärin puolelle pientä siltaa pitkin, vierailu Saaristomeren ainoassa autiotuvassa ja pieni luontopolku lampaiden rouskuttaessa ruohoa ympärillä.

Seuralaisemme luontopolulla

PE 31.7. Kotisatama
Aamulla kuuden aikaan olimme täydessä unessa keulapiikissä kun jysähti ja paatti tärähti. Nopea palomiestyylinen syöksy kannelle todetaksemme, että kääntynyt tuuli oli tehnyt tepposet ja ankkuri oli irti. Olimme olettaneet vastapäisen saaren suojaavan meitä kääntyvältä tuulelta, mutta ilmeisesti pohja oli niin kallioinen, että ankkuri ei ottanut enää kiinni kun oli kerran irronnut. Onneksi vene ei ollut juurikaan liukunut sivuttain, nopea köysien irrotus ja pakilla pois kiveltä. Vettäkin alkoi vähän tihuuttaa. Mutta mikäs siinä oli Korppooströmin ränniä ajellessa ja aamiasta nauttiessa. Puuskainen tuuli nousi, purjehdimme koleassa säässä Nauvoon lounaalle. Satama oli yllättävän täysi, siinä asiassa Nauvoon voi ilmeisesti aina luottaa. Lounaan jälkeen vierailu merenkulun talossa (jossa henkilökunta kommentoi, että vaatetuksesta päätellen olette veneellä matkassa, meillä untuvatakit ja pipot). Satamassa tapasimme myös veneen entisen omistajan, joka oli iloisen yllättänyt nähdessään vanhan sotaratsunsa olevan yhä merillä. Päiväunien jälkeen kovalla tuulella (puuskissa tuulimittari näytti 15 m/s) ja ykkösreivillä melkoista haipakkaa kotisatamaan.

Aurinko ja pilvet kamppailivat elintilasta

 

Hiulihei, kotisatamaa kohden