Bongataan Tonga!

Hiulihei, maanantaina lennetään Tongalle pariksi viikkoa lekottelemaan. Näin ne tilanteet elävät, meillä oli jo valmis pyöräsuunnitelma Wellingtonista eteenpäin, mutta niin vaan varasimmekin Tongan lennot. Alunperinkin oli pieni ajatuksenpoikanen muhimassa, josko täältä käsin pyrähtäisimme jonnekin Tyynenmeren paratiisisaarista ennen kuin siirrymme Japaniin. Joku tarunhohtoisista saarista kun oikeastaan melkein kuuluu kokea, kun täällä päin maailmaa kerran on. Muuten saaret ovat niin pitkän matkan ja monen lentoyhteyden päässä Suomesta käsin, että normilomalla niille ei kannata lähteä, kauemmas ei taida pohjolasta päästä. Tajusimme, että pääsiäinen on huhtikuun loppupuolella ja silloin lentojen hinnat pomppaa ylös, joten jos sinne paratiisiin haluaa mennä, niin ei muuta kuin toimeksi. Tahti on ollut aika tiuha viime viikkoina ja löysäily valkoisilla hiekkarannoilla ja polskiminen kristallinkirkaissa vesissä tulee hyvään saumaan.

Kohtalon sormi osoitti meille Tongan saariryhmää, Fidzi jäi kakkoseksi. Tongalla on selvästi vähemmän turismia ja paikka vaikuttaa muutenkin melko omintakeiselta. Luonto ja vedet taitaa olla viiden tähden tasoa kaikilla Tyynenmeren saarilla. Huomasin sattumalta, että kohtuullisen paljon reissanneet Madventuresin poijat pitävät Tongaa kaikkien matkakohteiden kuninkaana ja heille se tuo mieleen satujen Kurrekurredut saaren, jossa Peppi Pitkätossun merikapteeni-isän hallitsee kuninkaana. Sen vähän perusteella, mitä Tongasta on nyt lueskellut, mielleyhtymä on kieltämättä oivallinen: 210 kg kuningas laihdutti 80 kg, sunnuntaina koko maa on käytännössä katsoen kiinni ja kaikki hoilaavat kirkossa, väestön tärkein tulonlähde on ulkovaltojen hallitusten apu ja pitkin maailmaa töissä olevat sukulaiset, jotka lähettävät paratiisiin viikkorahaa siellä majailevalle suvulle jne.

Tonga koostuu 169 saaresta, joista suurin osa on asumattomia ja asutuista saaristakin ainoastaan muutamalla asuu vähän enemmän porukkaa. Lennot on varattu, mutta mitään majapaikkoja tai lopullista määränpäätä ei ole tiedossa eli jonkin sortin radiohiljaisuus saattaa olla mahdollinen. Nyt Tongalla eletään välisesonkia, sadekausi on loppumassa ja varsinainen sesonki ei ole vielä alkanut. Tämä toki tarkoittaa meille myös pientä riskiä kelien suhteen, mutta eiköhän sinne nyt aurinkoisiakin päiviä sekaan osu ja vilu ei ole ainakaan.

Wellingtonissa kahvittelimme kaksi päivää ja hioimme/keksimme Tongan suunnitelman. Eilen varasimme lennot ja pienenä riskinä oletimme, että pääsemme bussilla Aucklandiin, josta Tongan lentomme lähtee maanantaiaamuna ani varhain. Meillä kun on ne pyörät, niin etukäteen ei voi mitään varata ja ainoastaan bussikuskin armosta pääsemme mukaan. Hyvin kävi vaikka läheltä piti, bussi oli melkein täynnä ja kuski kakisteli, että yöbussiin ei pyöriä yleensä oteta. Matilla on joku ihmeellinen kyky puhua bussikuskien kieltä ja niin vaan sai meidät puhuttua tähänkin bussiin. Niinpä istuimme 11 tuntia läpi yön täydessä bussissa ja saavuimme tänään aamulla silmät ristissä Aucklandiin. Wellingtonissa jäi vielä aikaa varailla Aucklandin majapaikka ja ennen kaikkea sellainen, jonne voimme jättää pyörät ja ylimääräiset kamat siksi aikaa, kun hengailemme uikkareissa Tongalla.

Tänään suoritettu matkavalmisteluja, hommattu lisää aurinkorasvaa ja otsalampun pattereita, Tiinalle maski, snorkkeli & uintikengät ja Matille räpylät. Nyt pörrätään pari päivää Aucklandissa, joka myös vaikuttaa kivalta ja eloisalta paikalta. En ole missään satamassa nähnyt niin paljon valtavia purjeveneitä kuin täällä. Wellington on maan pääkaupunki, mutta Auckland ainut miljoonakaupunki, koko väestöstä isolla kirkolla asuu yli neljäsosa. Silmiinpistävää oli myös huomata heti pohjoissaarelle tultaessa väestön etnisen taustan kirjo, eteläsaari kun on koko lailla täysin valkoinen. 

Aucklandissa

Aamiainen Aucklandissa

Viimeiset polkaisut eteläsaarella Nelsonista Pictoniin suoritettiin kumpuilevissa komeissa maisemissa. Kävimme uimassa samassa joessa, jota Hobbitit laskevat (elokuvassa vaan kylläkin, ei nähty Hobbitteja luonnossa) tynnyreissä. Rullasimme Marlborough Soundin komeiden vuonojen rantoja pitkin satamaan ja sieltä paatilla yli. Tapasimme myös Aucklandista kotoisin olevan pyöräilijän, joka oli juuri lopettelemassa Lontoosta aloittamaansa 2,5 vuoden pyöräreissua. Hänen matkansa oli kulkenut Etelä-Korean ja Japanin kautta ja hän on ensimmäinen tapaamamme matkapyöräilija, kuka on kyseisissä maissa pyöräillyt. Hänen mielestään koko reissun hienointa pyöräilyä oli Japanin pohjoisosassa Hokkaidon saarella ja Uuden-Seelannin eteläsaarella.

Aamun usva haihtumassa Marlborough Soundsilla

Mutta nyt paikkailemaan bussimatkan univelkaa ja uneksimaan Tongan kookospähkinöistä. Tällaista tällä erää. Seuraavassa jaksossa palaamme Tongan kuulumisiin, millaisena paratiisi meille näyttäytyi. Käärmeitä paratiisissa vaiko silkka onnela?  

Hipit valmiina Tongan vesille