Korona veti happea kesällä ja Norja loisti sallittujen maiden listalla. Sen oli moni muukin suomalainen valinnut tänä vuonna lomakohteekseen, niin mekin (suomalaisten kansanvaellus suuntautui ilmeisesti pohjoiseen, Etelä-Norjassa ei maamiehiämme tahi -naisiamme näkynyt). Olemme vuosia sitten olleet talvella Jotunheimissa hiihtämässä ja siitä jäi hieno muistijälki, päätimme mennä samoille hoodeille tällä kertaa jalkapatikassa.
Jotunheimin kansallispuisto sijaitsee vuoristoalueella ja siellä kohoavat koko Skandinavian korkeimmat vuoret. Tämä tiesi kohtuullisen haastavaa tarpomista ja runsaita nousu- & laskumetrejä. Tavoitteena oli vaeltaa ympyräreitti, palata lähtöpisteeseen niin, että emme joudu tulemaan omia jälkiämme takaisin. Suunnitelma oli mahdollinen, mutta tiesi 7 päivän patikkaa ilman välipäiviä kohtuu kunnianhimoisilla päivämatkoilla. Hiemen arvelutti etukäteen, miten paikat kestävät. Alpeilla vaeltaessamme olimme päätelleet, että jalat kestävät suhteellisin hyväkuntoisina max. 5 päivää patikointia ilman lepopäiviä kovissa korkeuseroissa. Nyt otimme sauvat käyttöön ensimmäistä kertaa ja saattaapa olla, että tämä osoittautui salaiseksi aseeksi. Ei juuri minkäälaisia kolotuksia tai kivistyksiä jaloissa edes viime metreillä, sauvat jatkoon!
Jos reissuamme pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin vaellus oli ihmeellinen. Toinen toistaan hienompaa maisemaa, jokaisen vuoren tai laakson ylityksen jälkeen näkymät sykähdyttivät. Ilma oli erikoisen hieno. Alueella sataa usein, nyt ei oikeastaan lainkaan vaan aurinko killitti ja lämmitti. Norjalaisten tunturimaja ja -hotellikulttuuri on mahtava. Ruokahuolto pelaa, petipaikka järjestyy ja suihkuun pääsee. Tämä kaikki mahdollistaa pienet kantamukset (meillä molemmilla n. 10 kg reput selässä sisältäen vesipullot).
1. Päivä (14.8) Gjendesheim - Glitterheim 23 km/ 920 nousumetriä/ 600 laskumetriä/9,5 h
Gjendesheimin majalla aamiaiselle heti kuudelta. Hyvin ravittuina ja eväsleivät repuissa lähdimme kipuamaan jo kahdeksan aikaan aamulla ylöspäin. Tiesimme, että edessä oli reissun pisin päivä kilometreillä mitattuna ja kiitettävä määrä nousu- & laskumetrejä. Aamun valjetessa pilvipeite alkoi repeillä ja saimme taivaltaa hienossa auringonpaisteessa. Turkoosia vettä ja lumihuippuisia vuoria. Väsyneinä mutta onnellisina saavuimme Glitterheimin tunturihotellille. Kolmen ruokalajin illallinen maistui. Urheilukellon mukaan päivän aktiivisuus oli 430%, tästä oli hyvä aloittaa.
 |
| Kyllä kelpasi |
 |
| Jännittävä ylitys, huojuva riippusilta vain ylhäältä kiinni |
 |
| Vihreä joki |
 |
| Kivikon kautta hangille |
2. Päivä Glitterheim - Spiterstulen 17 km/1150 nousumetriä/1460 laskumetriä/9h
Glitterheimin tunturihotelli on Norjan toiseksi korkeimman vuoren Glittertindin (2465 m) juurella. Päivän taival alkoi kipuamisella Glittertindin huipulle, jossa tuuli tuiversi ja hanget hohtivat. Laskeuduimme huipulta Steindalenin (suomeksi kivilaakso) kautta. Kivilaakso oli nimensä veroinen, useampi tunti meni kiveltä toiselle hypellessä. Hienojan laaksojen kautta Spiterstulenin tunturihotelliin. Ennen tiukkaa loppulaskua hotellille saimme ihastella vastapäistä Norjan korkeinta vuorta Galdhopiggenia (4 metriä Glittertindiä korkeampi).
 |
| Huippu häämöttää vielä kaukana taivaanrannassa |
 |
| Pari tuntia myöhemmin ollaan jo lähellä |
 |
| Laskeutuminen Kivilaakson kautta. Rankka paikka. |
 |
| Vesistön ylitys kiveltä toiselle loikkimalla. Näitä riitti reissun aikana. |
Reissun suurimmat päiväkohtaiset nousu- ja laskumetrit. Jaloissa tuntui, eilinen pitkä päivä painoi alla. Hieman askarrutti, mitä jalat tuumaavat muutaman päivän päästä, mutta luotimme seuraavien iisimpien päivien tasoittavan tilannetta. Näin myös kävi.
3. Päivä Spiterstulen - Leirvassbu 16 km/545 nousumetriä/240 laskumetriä/8,5 h
Päivä valkeni kristallinkirkkaana, ei pilven hiventäkään missään. Ensimmäiset tunnit leppoisampaa taivaltamista vuoristopuroa seuraillen. Kevyttä nousua ja laskua, toki myös kivistä taivalta välillä. Vuoristojärvet hohtivat käsittämättömän kirkkaina. Vesihuolto on onneksi täällä yksinkertaista, sen kun kumartuu ja täyttää pullon välillä.
 |
Leppoisaa matkantekoa vaihteeksi nurmella
|
 |
| Because I can |
 |
| Hikisen iltapäivän viilennys |
 |
| Tunturihotellin palveluista nauttimassa |
4. Päivä Leirvassbu - Olavsbu 12 km/550 nousumetriä/470 laskumetriä/7h
Kirkas keli jatkui. Jylhää vuoristoa ja lumista maisemaa. Hieno päivämatka Olavsbun tuvalle, joka oli reissun ainut "miehittämätön" itsepalvelutupa. Ei tullut ensimmäisenä Suomen autiotuvat mieleen. Hieno & kodikas paikka, hyllyt notkuivat säilykeruokaa jota pystyi ostamaan ja siisteissä huonessa oli patjat, täkit & tyynyt kuten tunturihotelleissakin.
Välillä tuli fiilis, että lunta on niin kuin talvella mutta lämpötila ei täsmää. Jotunheimenissäkin oli kuulemma ollut ennätysluminen talvi ja heinäkuu oli ollut kylmä & sateinen, joten lumet oli osin vielä sulamatta. Tämä oli helppo uskoa, kun katsoi ympärille ja kuunteli jatkuvaa lirinää & lorinaa. Vesistöjen ylitykset ei kuitenkaan aiheuttaneet mitään ongelmia.
 |
| Suut messingillä ja miksei olisi |
 |
| Jylhää ja kunnioitusta herättävää |
 |
| Tiukka & lipoinen nousu, onneksi oli sauvat. |
 |
| Kaffepaussi. Murukahvia hyiseen sulamisveteen tehtynä, maistui. |
5. Päivä Olavsbu - Gjendebu 16 km/190 nousumetriä/625 laskumetriä/7,5 h
Aamu alkoi kevyellä siivouksella. Opimme, että miehittämättömissä majoissa kullakin huoneella on oma siivoustehtävä ja näin paikat pysyy ojennuksessa. Hieno päivä & reitti tämäkin. Laskeuduimme vaivihkaa päivän aikana kohti viheröiviä nurmia. Lumen määrä väheni.
 |
| Luksuspolku |
 |
| Aloimme olla jo kiveltä toiselle pomppisen mestareita |
 |
| Breikki |
 |
| Alas järven rantaan, jossa jätskit, oluet ja ruokapöydät odottivat |
6. Päivä Gjendebu - Memurubu 11 km/785 nousumetriä/785 laskumetriä
Aamu alkoi tiukalla nousulla järveltä ylös vuorille. Avuksi oli muutamaan kohtaan pultattu kallioon kiinni kettinkiä, joista ottaa tukea. Olimme matkassa nyt yhden repun taktiikalla, toisen repun oli saanut jättää veneeseen, joka nakkasi sen seuraavan yöpaikan laiturille odottamaan. Tämä kevensi kummasti matkantekoa, kun pystyimme vuorottelemaan repun kannossa ja välillä irrottelemaan ilman.
Päivän maisemat oli mykistävät. Mietimme, voiko tällaista ollakaan.
 |
| Elämänlanka? |
 |
| Ilmavimmissa maisemissa jälleen, tiukin nousu takana |
 |
| Karttaa ei oikeastaan olisi tarvittu, mutta sitä oli kiva välillä tutkia |
 |
| Ei ihme, että Edvard Grieg sai näiltä kulmilta inspiraation Vuorenpeikkojen tanssiin |
7. Päivä Memurubu - Gjendesheim 15 km/1100 nousumetriä/1120 laskumetriä/5,5 h
Viimeinen vaelluspäivä oli varsinainen loppuhuipentuma. Bessegen on rankattu yhdeksi maailman hienoimmista vaellusreiteistä, se on suosittu myös norjalaisten keskuudessa. Ihmettelimme, voiko olla vielä jotain hienompaa mitä olimme jo nähneet. Reitti oli myös kohtuu rankka. Kun nousimme aamulla järveltä vuoristoon, vastassa oli kyltti "jos sinulla kesti yli 2 h tähän saakka, ihastele maisemia ja käänny takaisin.". Meillä kulki mukavasti, tiesimme että viimeisinä vaelluspäivänämme ei tarvitsisi enää säästellä jalkojamme. Pystyimme jatkamaan tänäänkin yhden repun taktiikalla, paatti vei toisen rinkkamme päätepisteeseen.
Jatkuvaa pientä ylä- ja alamäkeä kunnes saavuimme reitin puolessa välissä sen kuuluisimmalle kohdalle Bessegenin harjanteelle. Pitkä, kapea, jyrkkä ja huimaava harjanne, jonka molemmin puolin vesistö. Henkeäsalpaava paikka.
 |
| Loppurutistus |
 |
| Sauvat tuli tarpeeseen |
 |
| Kreisiä |
 |
| Välillä täytyi ottaa kädet avuksi. Polku näkyy takana harjanteella. |
Adrenaliinin ja euforian siivittäminä saavuimme Gjendesheimiin. Takana 120 km talsittua kilometriä ja yhteensä reilu 10 000 nousu- ja laskumetriä. Hieno ja ikimuistoinen elämys. Eeppinen, voisi sanoa.
Hyppäsimme autoon ja hurautimme Lillehammeriin yöksi. Sieltä jatkoimme seuraavana päivänä Hamariin ja vietimme hellepäivää Norjan suurimman järven rannalla. Kelit helli edelleen ja päivä ilman mitään ohjelmaa teki hyvää. Tulemme takaisin aivan varmasti.
