Lomaa oli vielä toinen viikko jäljellä, joten jatkoimme etelää kohden ja lensimme Wienistä Nizzaan. Kävimme muutama vuosi sitten kaupungissa ensimmäistä kertaa ja tykästyimme. Kiva paikka, jossa voi sopivasti yhdistää kaupunki- ja rantaloman sekä patikoinnin yhdellä iskulla. Tällä kertaa kohteen valinnassa painoi myös kohtuuhintainen yhdensuuntainen suora lento Helsinkiin.
 |
| Nizza |
Saavuimme syyskuun viimeisenä päivänä auringonpaisteen saattelemana, Ranskan Rivieralla oli vielä täysi kesä. Meillä oli mukava kämppä vuokrattuna muutamaksi yöksi vanhankaupungin ytimestä, ja asetuimme taloksi laittamalla pesukoneellinen hikisiä vaelluskamoja pyörimään.
 |
| Kuoret enää jäljellä tässä vaiheessa |
Kun olimme pari päivää palloilleet Nizzan kujilla & rantaraitilla ja pulahdelleet säännöllisin väliajoin linnunmaidonlämpöiseen Välimereen, otimme junan Antibesiin. Tähtäimessä oli Antibesin niemimaan patikkakierros, joka osoittautuikin oikein passeliksi päiväretkikohteeksi. Viehättävä patikkareitti kulki rantakallioita pitkin, ihastelimme välillä miljönäärien lukaaleja ja rytmitimme etenemistä uimatauoilla. Mutta niin vaan tässäkin paratiisissa oli käärmeensä, Bay of Antibes Billionaires (?!) -uimarannalla Matti sai meduusan suikeroista kunnon palovammaviirun vatsaansa. Hieno keikka polttomerkistä huolimatta.
 |
| Merellinen patikkareitti Antibesin niemenkärjessä |
 |
| Välillä vilvoittelemassa |
Olimme alustavasti pyöritelleet ajatusta, josko tekisimme vielä jonkinlaisen patikkareissun Ranskan Alpeilla, mikäli emme ole hajottaneet paikkojamme tai saaneet tarpeeksemme sitä lajia Itävallan Alpeilla. Polvet oli kunnossa ja intoa riitti, päätös oli sitä myöten selvä. Homma oli suunnittelua vaille valmis, pienen lisähaasteen siihen toi lokakuu. Monet alppimajoista ovat avoinna syyskuun loppuun ja samoin bussiyhteydet vaellusreiteille heikkenevät lokakuussa. Näillä reunaehdoilla onnistuimme kuitenkin järjestämään itsellemme mitä mainioimman kahden päivän vaellusreissun.
Autolla ensin 70 km päähän Saint-Martin-Vesubiehin melkoisia vuoristoteitä pitkin. Lac du Boréon -järvelle auto parkkiin, reput selkään ja korkeuksia kohden. Nousujohteinen reittimme kulki kauniin Trécolpasin vuoristojärven kautta Refuge Cougourden alppimajalle 2100 metriin.
 |
| Yösijaa kohden |
Meitä oli majalla kymmenkunta yöpyjää, muut olivat ranskalaisia retkeilijöitä. Illallistimme kaikki saman pitkän pöydän ääressä ja yksi ranskalaisista ilmoitti osaavansa laulaa suomeksi. Empi hieman uskaltaako esittää laulua, kun ei ymmärrä sanoja ja eikä tiedä, onko laulu härski. Mutta niin vain kajahti ilmoille sujuvalla suomella ja vahvalla ranskalaisella aksentilla "minun kultani kaunis on, vaik' on kaitaluinen, hei luulia illalla, vaik' on kaitaluinen".
 |
| Refuge de la Cougourde aamun sarastaessa |
Aamiaisella ryystimme kahvia myslikulhoista, söimme pinon hilloleipiä ja nautimme mysliä kuumalla vedellä & maitojauheella. Kamat reppuun, lunch box mukaan ja lähdimme nousemaan yhtä matkaa auringon kanssa. Hieno tunnelma aamun sarastaessa ja ensimmäisten auringonsäteiden valaistessa vuortenhuippuja. Olimme iloisesti yllättyneitä säätilasta. Edellisenä iltana alppimaja oli kietoutunut sumuun ja ennuste lupaili pilvistä keliä. Mutta aurinko räkittikin täydeltä taivaalta koko päivän. Vuorilla sää on arvaamatonta, nyt onneksi näin päin.
 |
| Kivinen tie |
 |
| Eksistentiaalinen kriisi, osa 2. Matti kivikossa, pieni & mitätön on ihmisen osa. |
Jylhiä vuoria, vaikuttavia maisemia, rosoisia kivikkoja ja ilmavia näkymiä. Hikistä ponnistelua ankaraan ylämäkeen ja tasapainon hakemista alaspäin mentäessä irtokivien pyöriessä jalkojen alla. Korkeimmillaan reitti kulki n. 2700 m ja ohuempi ilmanala alkoi jo vähän tuntua hengästymisenä tiukkaan ylämäkeen mentäessä.
 |
| Vuoristojärvi, kristallin kirkasta ja jäätävän kylmää vettä |
 |
| Ilmavaa on |
 |
| Alaspäin pääsee aina |
Todella hieno päivä; 7 h könyämisen, 610 nousumetrin ja 1220 laskumetrin jälkeen klisee "väsynyt mutta onnellinen" piti jälleen kutinsa. Kaahasimme rotkonpohjia ja vuorten rinteitä pitkin takaisin Rivieralle. Seuraavana iltana oli kotiinlähdön aika ja viimeinen lomapäivä oli pyhitetty vuorten runnomien kroppiemme liottamiseen Välimeressä. Ranskan Riviera, all in one. Tänne(kin) me tullaan taas!
